Luontopaneeli: Luontokadossa on kyse myös taloudesta

Asiantuntijaelimen mukaan nykytiedon valossa on ilmeistä, että luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi hakkuumääriä on rajoitettava.

Suomen Luontopaneeli esittää seuraaville hallituksille keinoja luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon kokonaistilan parantamiseksi. Asiantuntijoiden mukaan luonnon suojelupinta-ala niin globaalisti kuin Suomessakin on riittämätön, ja yksittäiset suojelualueet ovat luonnon kannalta pääsääntöisesti liian pieniä ja kaukana toisistaan.

Suomen 48 000 lajista vajaa puolet tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on voitu arvioida. Arvioiduista lajeista uhanalaisia on 11,9 prosenttia, kun vastaava luku vuonna 2010 oli 10,5 prosenttia ja vuonna 2000 8,0 prosenttia. Suomen luontotyypeistä puolet, 48 prosenttia, on uhanalaisia, ja keskimäärin 60 prosenttia luonnon tilasta on menetetty.

Noin kolme neljännestä Suomen maapinta-alasta luokitellaan metsäksi, ja yli 30 prosenttia Suomen uhanalaisista lajeista – 833 lajia – elää ensisijaisesti juuri metsissä. Merkittävimpiä tekijöitä metsälajien ja -luontotyyppien jatkuvassa uhanalaistumiskehityksessä ovat suojelualueiden vähäisyys, liian suuret hakkuumäärät ja luontokatoa aiheuttavat metsänkäsittelymenetelmät.

Suomi on jo sitoutunut suojelualueiden lisäämiseen niin, että vuoteen 2030 mennessä oikeudellisen suojelun piirissä on vähintään 30 prosenttia maa- ja merialueista.

Talouskäytössä olevien metsien pinta-ala pysyy Luontopaneelin mukaan Suomessa hyvin suurena silloinkin, kun 30 prosentin suojelutavoite on saavutettu. Siksi myös talousmetsissä tehtävillä toimilla on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen.

Avohakkuu aiheuttaa paneelin mukaan useiden kymmenien tai jopa sadan metrin haitallisen vaikutuksen hakkuualan reunasta käsittelemättömien metsien sisälle, mutta reunavaikutuksiin ei ole metsätaloudessa kiinnitetty riittävästi huomiota. Tämän haitan huomioimatta jättämistä voidaan pitää luonnonsuojelurikkomuksena, koska luonnonsuojelulaissa määritelty suojelualueiden heikentämiskielto koskee myös Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa.

”Nykytiedon valossa on ilmeistä, että luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi hakkuumääriä on rajoitettava. Kannattaisikin käynnistää selvitys talousmetsien ilmasto- ja luontokestävästä vuotuisesta maakuntakohtaisesta hakkuumäärästä ja valmistella mekanismi, jolla voidaan tarvittaessa hillitä hakkuita ja varmistaa maakuntakohtaisissa rajoissa pysyminen”, sanoo Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

Luontokadon pysäyttämiseen tarvitaan rahoitusta

Luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan Luontopaneelin mukaan pitkäjänteinen, hallituskaudet ylittävä luonnon turvaamisen rahoitusohjelma. Useiden itsenäisten arvioiden mukaan luonnon ennallistamis- ja suojelutoimiin tarvittava rahoitustaso on moninkertainen nykyiseen tasoon verrattuna.

”Nykyisellä luonnonsuojelun rahoituksella tavoitteita ei saavuteta, ja luontokato Suomessa jatkuu. Riittävän rahoituksen turvaamiseksi voisi olla kannattavaa sitoa rahoitus bruttokansantuotteeseen ja osoittaa 0,5–1 prosenttia BKT:n pitkäaikaisesta tasosta luonnon tilaa parantaviin ennallistamis- ja suojelutoimiin”, Kotiaho toteaa.

Rahoituksen tasokorotus tulisi pitää voimassa, kunnes kaikki Suomen, EU:n ja kansainvälisen tason luontotavoitteet on täysimääräisesti saavutettu ja valtaosa Suomen uhanalaisista lajeista on saatu palautumaan elinvoimaisiksi.

”Tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon elpymiseksi vaikuttavat tällä hetkellä riittäviltä. Luontokadon pysäyttäminen on enää kiinni siitä, että päättäjät tekevät päätöksiä, jotka varmistavat tarvittavien toimenpiteiden aidon toteutumisen”, Kotiaho sanoo.

Kotiaho toteaa, että luontokato ja ilmastonmuutos ovat kaksi vakavinta ihmiskuntaa uhkaavaa ilmiötä, jotka on ratkaistava yhdessä.

”Luontokadossa ei ole kyse vain ympäristöstä. Kyse on kestävästä kehityksestä, taloudesta, väestön hyvinvoinnista ja terveydestä sekä kansainvälisestä turvallisuudesta. Luontokatoa voidaan pitää myös ylisukupolvisena ihmisoikeuskysymyksenä.”

Luonto tarvitsee tilaa

Luonto on erilaista paikasta riippuen, eikä sitä voi Luontopaneelin mukaan turvata suojelemalla alueita vain tietyllä maantieteellisellä alueella, kuten Pohjois-Suomessa. Luonnon kannalta riittävä ja suojelun toteutuksen kannalta käytännöllinen tarkastelumittakaava on maakunta. Suojelun jyvittäminen maakunnittain on asiantuntijapaneelin mielestä perusteltua myös ekosysteemipalveluiden reilun ja oikeudenmukaisen saavutettavuuden kannalta.

Ensisijaisesti luontohaitan aiheuttamista tulisi paneelin mukaan kokonaan välttää. Luontoa heikentävää yhteiskuntien kehitystä ja neitseellisten luonnonvarojen käyttöä ei kuitenkaan saada lyhyellä tähtäimellä loppumaan.

Paneeli ehdottaa haittojen lieventämiseksi erilaisia toimenpiteitä ja väistämättömien luontohaittojen hyvittämistä. Luontopaneelin mukaan tämä luontohaittojen lievennyshierarkia tulisikin sisällyttää kaikkeen ympäristöön vaikuttavaan lainsäädäntöön.

Keskeistä olisi paneelin mukaan myös aiheuttaja maksaa -periaatteen laajamittainen toimeenpano ja siihen liittyvä ekologisen kompensaation eli haittojen hyvittämisen velvoittaminen.

”Velvoittamalla kaikkien luontohaittojen ylikompensaatio saataisiin myös yksityinen sektori kantamaan vastuunsa aiheuttamistaan haitoista ja mukaan työhön luontopositiivisen Suomen rakentamiseksi”, Kotiaho toteaa.

Suomen Luontopaneeli on ympäristöministeriön nimittämä riippumaton asiantuntijaelin, joka tukee luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa. Luontopaneelin kannanotot ja raportit perustuvat tieteelliseen näyttöön.

Kommentit (2)

  1. Tässä Hesariin aiheesta kirjoittamani kommentti:
    Isojakoa valmisteleva maanmittari kirjoitti vuonna 1804 syntymäpitäjäni Muuramen metsistä vuonna 1804:
    ”Ovat he paljon kaskenneet etenkin rintamaita, että ne ovat paljolti puuttomia tai kasvavat heikkoa lehtipuuta”
    Tämän jälkeen Muuramenkin metsät on hakattu moneen kertaan. Miten se näkyy? Satuin eilen ajamaan siellä Rannankylässä, jossa on epäilemättä eräät Suomen parhaiten kasvavista metsistä, kasvoihan siellä päin Kuusimäessä Suomen suurin kuusikin.
    Olivat ne metsät muuttuneet siitä, kun 76 vuotta sitten koulutaivaltaltani kävelin.

    Puuston määrä oli tietysti lisääntynyt kuten kaikkialla muuallakin. Tietysti sen näkeekin selvimmin parhaiten kasvavilla alueilla. Jouduin odottamaan, kun tien sulkenut puutavararekka lastasi kuusikuitua menemään Äänekoskelle. Kuormassa oli myös aivan järjettömän paksuja pölkkyjä. Eivät enää kelvanneet muuksi kuin kuiduksi. Puut olivat odottaneet jonkin aikaa kuljetusta ja noissa järeissä pölkyissä oli jo lukemattomia kuoriaisten tekemiä reikiä.

    Mitä tästä esimerkistä opitaan? Luontopanelihan haluaisi suojella myös ikääntyneitä kuusikoita. Ensinnäkin näemme, että nekin kasvavat hyvin. Toisekseen tiedämme Keski-Euroopan ja Ruotsin kokemuksista, että ikääntyessään niitä uhkaavat kaarnakuoriaistuhot. Jos kuoriaiset pääsisivät vanhoissa metsissä valloilleen, niin tilannetta ei hallitsisi enää kukaan. Saisimme unohtaa nuo Suomen parhaat kuusikot. Saisimme myös unohtaa taloutemme ja maaseudun selkärankana olevan metsätalouden. Saisimme myös heittää hyvästit niin hiilinieluille kuin -varastoille. Muuramenkin hienot kuusikot päätyisivät polttoon.

    Luontopaneeli kertoo toimillaan edistävänsä myös taloutta. Kuinka metsien jättämien tuhohyönteisten asuinsijoiksi auttaa talouteen tai luonnon monimuotoisuuteen? Nyt pitäisi ennen kaikkea keskittyä siihen miten saisimme metsämme kasvamaan entistä paremmin. Silloin vastaisimme parhaiten niin ilmasto-ongelmaan kuin energiapulaan.

  2. Aiheuttaja maksaa- periaatetta ja ylikompensaatiota vaatii artikkelissa Kotiaho. Käyttäjä maksaa- olisi myös hyvä olla mukana paletissa, jos aiotaan suojella se 30 % metsistä. Tulee niin kalliiksi, että kunkin tulee kustantaa osansa tai siirtyä sitten tuotteisiin joissa ei käytetä puuperäisiä raaka-aineita ollenkaan. Siinä on vain se ongelma, että vastaavia yhtä vähän luontoa kuormittavia tuotteita kuin puuperäiset on ei ole olemassakaan.

    Eikä esim. itse Kotiahokaan varmaan halua siirtyä takasin keräilytalouteen ja lopettaa esim. norm. kotitaloustuotteiden käyttöä. Tai ehkä hyvällä esimerkillä voisi tietysti olla kannustavaa vaikutusta muihinkin. Ennen muinoin on esim. saatettu peseytyä vain kerran vuodessa eikä ole ollut muutenkaan saatavilla juuri mitään henk.koht. hygieniatuotteita. Luonto pelastuu kun siirrytään joukolla kunnon metsäläisiksi ! – jos joku näyttäisi ensin sitä esimerkkiä .

Luonto Luonto

Keskustelut

Kuvat