Anna-Stina Nykänen rinnastaa metsäammattilaisten aseman toimittajiin sikäli, että jokaisella on mielipide heidän työstään, kaikki ottavat siihen kantaa ja virheitä etsitään.
”Teit niin tai näin niin teet yleensä väärin.”
Nykänen, joka on itsekin toimittaja Helsingin Sanomissa, puhui metsäalan medianäkyvyydestä Metsämiesten Säätiön 75-vuotistilaisuudessa Helsingissä eilen.
Metsämiehen todellisuus puuttuu
Nykäsen mielestä metsä näkyy mediassa yhä enemmän ilmastokriisin taistelukenttänä. Aiemmin korostui kaksi muuta näkökulmaa: metsätalous ja raha sekä toisena luontoon liittyvät söpöt ja rentouttavat näkökulmat.
”Mutta metsämiehen näkökulma puuttuu yhä. Avohakkuita näytetään, asiantuntijoita ja aktivisteja kuullaan. Mutta mitä ajattelevat he, jotka ovat kaataneet puut, se puuttuu. Julkisuudesta ei välity metsämiehen eletty todellisuus.”
Tutkimusten mukaan metsäalan ammattilaiset kärsivät heihin kohdistuvasta kritiikistä ja konfliktin keskellä elämisestä, mikä on suurelle yleisölle yllätys.
”Julkisen kuvan perusteella luulisi, ettei metsämiehillä ole tunteita, koska he pysyvät hiljaa.”
Sisäinen sananvapauden rajoittaminen väärin ja haitallista
Nykänen kummastelee, että monia metsäalan ammattilaisia koskee työnantajan kielto osallistua julkiseen keskusteluun.
”Siihen pitää tulla loppu. Sananvapauden rajoittaminen on paitsi väärin, myös monella tavalla haitallista.”
Nykänen painottaa, että keskustelun rajoittaminen heikentää metsäammattilaisten hyvinvointia, sillä heillä on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi.
”Sosiaalisen median myötä vapaus ja mahdollisuus tuoda näkemyksiään julki on laajentunut. Sitäkin kohtuuttomampaa on kieltää ammattikunnalta julkinen keskustelu.”
Nykänen korostaa, että metsämiesten näkökulmaa tarvitaan, jotta polarisoituminen ei jatku, vaan osapuolet voivat ymmärtää toisiaan.
”Tietoa on, mutta ymmärrystä tarvitaan. Se kasvaa eletyn todellisuuden kohtaamisesta eivätkä siihen pelkät numerot riitä.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Anna-Stina on tulkinnut tilanteen poikkeuksellisen tarkkanäköisesti – tosin olemme tähän hänen kolumneissaan tottuneet. Metsäala on autoritäärinen ala, jossa erilaisten tai uusien näkökulmien esittäminen on erittäin vaarallista. Sama taitaa koskea muutakin luonnonvara-alaa, koska niissä on vahvoja ideologisia painotuksia, kun absoluuttiset totuudet puuttuvat. Helposti leimataan ”vääräuskoiseksi” ja suljetaan pois keskustelusta. Tämä johtaa luonnollisesti reaktioon, että parempi olla hiljaa, ettei toimi väärin. Sama pätee kuin koiran koulutuksessa – rangaistuksen pelko passivoi ja ei ainakaan johda toivottuun toimintaa. Tässä tapauksessa toivottua toimintaa olisi tilanteen kuvaamiseen käytännön työntekijöiden omasta näkökulmastaan, joka toisi ulottuvuutta sosiaaliseen kestävyyteen.
Samaa mieltä. On kuitenkin kyse laillisesta monien eri säädösten kahlitsemasta alasta, jossa pitäisi olla vapaata tilaa hengittää. Työrauhaa sinällään on, mutta aina varpaillaan. Hyväksyttävyys ovat aika vieras käsite, sillä aikaa ja palstatilaa hyväksikäyttävät ns. luonnonsuojelijat eivät tyydy mihinkään.
Olin kuulemassa Nykäsen puhetta, joka oli todella kiinnostava. Kuten Mikko tuossa kirjoitti, yleismedian toimittajalle voi olla yllätys, että metsäammattilaiset kärsivät jatkuvasta kritiikistä. Osaltaan syynä on se, että metsätalous koetaan kasvottomana toimintana, jossa jokainen metsäammattilainen vastaa kollektiivisesti kaikkien tekemisistä. Ja aina löytyy jotain, mitä voi kritisoida. Olisi kyllä tosi tärkeää, että metsätyön arki näkyisi niissä kanavissa, joissa toimittajatkin ovat. Alussa voi olla hankalaa, jos joutuu kritiikin kohteeksi, mutta pakkoko sitä on lähteä vänkäämiseen mukaan. Laittaa vaan seuraavan postauksen ja sitten seuraavan. Olen muuten tykännyt tosi paljon YouTubessa olevista hakkuukoneen kuljettajien videoista. Ammattilaisen työtä on hienoa seurata.