”Muutaman vuoden saa vielä odottaa.” Näin vastaa Turun yliopiston yliopistotutkija Ville Kankare kysymykseen siitä, milloin metsäkoneet liikkuvat metsissämme etäohjattuina.
”Motokuski myös huoltaa konetta. Siellä paukkuu letkuja ja katkeaa ketjuja, ja monenlaista muutakin vikaa tulee. On aika pitkä matka lähteä korjaamaan konetta, jos kuski on kotisohvalla ja kone toisella puolella maapalloa. On järkevää, että koneen vieressä on joku, joka kykenee korjaamaan laitteita”, Kankare sanoo.
Parhaimmillaan metsissä voidaan hänen mukaansa päästä siihen, että metsäkone ja ihminen tekevät yhteistyötä.
”Näin voitaisiin ottaa leimikoiden ennakkotiedot paremmin huomioon. Vaikka olisi täydellisen hyvin osaava metsäkonekuski, hänkään ei näe puun taakse.”
Maanmittauslaitoksen vanhemman tutkijan Heikki Hyytin mielestä mielenkiintoinen vaihtoehto olisi, että kuljettaja ohjaisi hakkuukonetta ja ajokone seuraisi itsenäisesti perässä.
”Tämä olisi mielenkiintoinen steppi. Jos saataisiin hakkuukoneella kaikki todella tarkasti paikannettua työmaan sisällä, pystyisikö ajokone seuraamaan perässä? Mutta emme me sielläkään vielä ihan hetkeen ole”, hän sanoo.
Haasteena paikannustiedon tarkkuus
Kankare ja Hyyti puhuivat tänään Helsingissä järjestetyillä valtakunnallisilla Metsäpäivillä. Heidän esityksensä aiheena oli yksinpuintulkinnan mahdollisuudet metsäalalla. Yksinpuintulkinta tarkoittaa sitä, että metsästä kerätään tietoa yksittäisten puiden tarkkuudella.
”Yksinpuintulkinnan kehitys on ollut todella huimaa parinkymmenen viime vuoden aikana. Se tuo mielenkiintoisia mahdollisuuksia niin metsänhoitoon, vesiympäristöihin kuin luonnonhoitoonkin, ja sen avulla päästään tutkimaan yksittäisiin puihin liittyviä syy-seuraussuhteita”, Kankare sanoo.
Hyytin mukaan yksinpuintulkinnan suurin haaste on tällä hetkellä paikannustiedon tarkkuus.
”Satelliittipaikannus on metsässä aika haastavaa. Antennit on laitettu metsäkoneen katolle, jotta ne saisivat mahdollisimman hyvän signaalin taivaalle. Puuta ei kuitenkaan kaada metsäkoneen katto, vaan puomin päässä oleva hakkuulaite. Tärkeintä olisi siis tietää hakkuulaitteen sijainti, sillä vain sen avulla saadaan tietää, missä kaadetut puut olivat, minne kannot jäivät ja mihin kohtaan metsänpohjaa puut laskettiin”, hän sanoo.
Kun tämä saadaan ratkaistua, voidaan hakkuukoneen kaatamistaan puista tekemät mittaustulokset yhdistää metsästä mahdollisesti jo etukäteen kerättyihin tietoihin. Ja toisinpäin, etukäteistietoa voidaan hyödyntää hakkuun yhteydessä. Tällöin hakkuukoneeseen voitaisiin esimerkiksi syöttää tieto siitä, mitkä puut metsästä tulee kaataa.
”Monet työtehtävät voitaisiin näin toteuttaa enemmän koneen ja kuljettajan yhteistyönä. Kuljettaja ei enää tekisi kaikkia päätöksiä ja valintoja, vaan kone ohjeistaisi, miten työ kannattaa tehdä. Parhaimmillaan näin saataisiin hyvät puolet sekä kuljettajan kyvyistä että saatavilla olevista etukäteistiedoista”, Hyyti sanoo.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään