Perhoslajistossa isoja muutoksia – taustalla ilmastonmuutos ja hakkuut

Suurin lajien taantumista selittävä tekijä on elinympäristöjen heikentyminen.

Kääpiöhopeatäplä (Boloria improba) on arktisin päiväperhosemme, jota ilmaston lämpeneminen uhkaa vakavasti. Etsinnöistä huolimatta lajia on havaittu viimeisen 10 vuoden aikana vain Suomen ja Norjan rajalla sijaitsevalta Duelljehuhput-tunturilta ja sielläkin yksilömäärät ovat hyvin pieniä. (Kuva Kalle Männistö.)

Suomen perhoslajistossa on tapahtunut suuria muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomen ympäristökeskuksen mukaan täällä tavatusta 2 600 perhoslajista peräti 15 prosentilla eli 352 lajilla uhanalaisuusluokitus muuttui tämän kevään uhanalaisuusarviossa. Muutoksista 200 oli huonompaan ja 152 parempaan suuntaan.

Lajien taantumista selittää edelleen ennen muuta elinympäristöjen heikentyminen. Esimerkiksi metsissä uhanalaiset perhoset keskittyvät lehtoihin, joissa kuusettuminen ja pienten aukeiden umpeutuminen ovat uhka. Huonointa kehitys on vanhempaan kuusimetsään sidoksissa olevalla lajistolla, monet aiemmin yleiset lajit on nyt luokiteltu silmälläpidettäviksi, jotkut jopa uhanalaisiksi. Muutoksen taustalla on hakkuut ja ilmaston lämpeneminen.

Toisaalta ilmaston lämpeneminen hyödyttää eteläistä perhoslajistoa. Se selittää pääosan vanhoilla lajeilla tapahtuneesta myönteisestä muutoksesta sekä myös 49 uuden tulokaslajin vakiintumisen.

Sen sijaan pohjoisen perhoslajisto on kärsinyt lämpenemisestä. Monien havumetsien ja soiden lajiston esiintymisalue on muuttanut pohjoisemmaksi, mutta tunturilajeilla ei ole mahdollisuutta siirtyä pohjoisemmaksi. Tuntureiden perhosista 80 prosenttia onkin uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Kaikkein arktisimmat lajit uhkaavatkin hävitä Suomen luonnosta.

Luonto Luonto

Keskustelut