Kuusen viljelyn riskit kasvavat ilmaston lämmetessä, mutta mitä tilalle? Mäntyä ja rauduskoivua totta kai, mutta entä jotain harvinaisempaa?

Tähän haetaan vastausta Luonnonvarakeskuksen koostamassa raportissa, joka listaa realistiset vaihtoehdot vähemmän käytetyistä puulajeista.

Tarkastelussa on mukana 25 puulajia, joista seitsemällä – tervalepällä, hieskoivulla, tammella, siperianlehtikuusella, douglaskuusella, hybridihaavalla ja kontortamännyllä – arvioidaan olevan pääpuulajien jälkeen parhaat mahdollisuudet nykyistä laajamittaisempaan viljelyyn.

Eräiden lajien, kuten tervalepän ja tammen, viljelyä voidaan perustella niiden merkityksellä luonnon monimuotoisuudelle.

Nykyisin vähän viljeltyjen puulajien yleistymisen esteenä ovat hirvien, valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden aiheuttamat tuhot sekä epävarmuus niiden menekistä puunjalostusteollisuudessa.

Osalla puulajeista haasteena ovat myös viljelymateriaalin saatavuus sekä selvästi pääpuulajeja korkeammat viljelykustannukset. Ulkomaisten puulajien viljely voi olla mielekästä niiden suotuisien ominaisuuksien, kuten tuhonkestävyyden tai nopean kasvun takia, mutta niihin liittyvät riskit luonnolle on punnittava.

Valtaosassa maata ja useimmilla kasvupaikoilla puulajivaihtoehdot ovat rajalliset. Eteläisimmän Suomen ravinteikkailla kasvupaikoilla valinnanvaraa on eniten.

Raportin mukaan kuusen viljelyä ei ole syytä lopettaa, mutta nykyistä tarkemmalla puulajivalinnalla voidaan varautua tulevaan ilmastoon.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.