Ladataan...
Tutkimus: Harvennus vähensi hiilinielua
Kivennäismaalla metsä palautui hiilinieluksi jo vuodessa, mutta ojitetussa turvemetsässä päästöt jatkuvat pidempään.
Tilaajille
Kivennäismaalla metsä palautui hiilinieluksi jo vuodessa, mutta ojitetussa turvemetsässä päästöt jatkuvat pidempään.
Metsänhoito
Linkki tutkimukseen puuttuu mutta taisi olla tass Yasso07-malli käytössä.
Pikaisella lukemalla: Tässä Helsingin Yliopiston ja Luken yhteistutkimuksessa on yhdistetty suoria CO2-vuon mittauksia maaperästä kammioilla puuston kasvu- ja biomassamittauksiin ja empiirisiin malleihin.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0378112725005328
Yleinen kuva harvennusten vaikutuksista metsikön hiilitaseeseen alkaa olla eri tutkimusten perusteella jo melko selkeä: kun puustoa poistetaan ja hakkuissa syntyy metsän pohjalle hakkuutähteitä (latvukset, oksat, juuret, lehdet) niin välittömästi hakkuun jälkeen hiilen kertyminen metsikkötasolla vähenee (tai vuotuiset päästöt kasvavat jos kohde oli jo valmiiksi hiilen lähde). Tämä johtuu puuston vähentyneestä hiilen sidonnasta (fotosynteesi) ja hakkuutähteiden hajoamisessa syntyvästä ”ylimääräisestä” hiilipäästöstä.
Hiilitaseen toipuminen harvennuksesta on nopeaa; kivennäismailla se tapahtuu jo muutamassa vuodessa. Tämä johtuu siitä että yksittäisen puun hiilen sidonta ja kasvu paranee koska puulla on enemmän valoa, ravinteita ja vettä käytettävissä. Lisääntynyt valo myös virkistää aluskasvillisuutta, jonka määrä kasvaa ja joka toimii hiilen nieluna. Tämä merkittävä hiilitaseen osa muuten puuttuu liki kaikista metsikkömalleista (mm. Motti & Mela). Kun hakkuutähteiden hajoaminen myös vähitellen hidastuu, paranee metsikön hiilitase.
Korkiakosken ym. 2020 hienossa jutussa (https://doi.org/10.1016/j.agrformet.2023.109361) on näytetty kuinka alunperin jo uudistamisikänsä ohittaneen rehevän suometsän pyörrekovarianssimenetelmällä (eddy-covariance) mitattu hiilitase kääntyi lähtötilaa suotuisammaksi jo 3 vuotta rajun yläharvennuksen jälkeen. Vastaavia huomioita on tehty kivennäismailla Ruotsissa kun on harvennettu varttuneita metsiköitä, joissa valorajoitteet ja ehkäpä ravinnepuutoksetkin vaivaavat. Eli ylitiheän metsikön harvennus parantaa hiilen sidontaa mutta toki samalla vähentää hiilivarastoa korjatun runkopuun verran.
Rehevillä turvemailla metsikön hiilitaseen palautuminen harvennuksen jälkeen vaikuttaa olevan hieman hitaampaa kuin kivennäismailla. Tämä voi olla seurausta siitä että kuusen sopeutuminen muuttuneisiin valo- ja ympäristöolosuhteisiin on mäntyä hitaampaa.
Uutisen tutkimuksessa kannattaa huomata että verrattiin kivennäismaan männikköä ja turvemaan kuusikkoa. Harvennusintensiteetti oli erilainen ja myös syntyneiden hakkuutähteiden määrä. Tämän vuoksi muutos tutkitun turvemaan hiilitaseessa oli hakkuun jälkeen suurempi kuin kivennäismaan metsikössä. Kun verrataan hiilitaseen (NEP) palautumista eli muutosnopeutta harvennuksen jälkeisinä vuosina, ovat erot huomattavasti pienempiä.
t. Samuli Lukesta
Hienoa, että Luken tutkija osallistuu keskusteluun.
Hakkuutähteet pitäisi jättää kokonaan pois tällaisista hiilinielulaskelmista, kun niihin sitoutunut CO2 kuitenkin vähennetään vuosittaista Suomen CO2-metsänielua laskettaessa. Hakkuutähteistä kyllä lasketaan joko nielua tai päästöä varastomenetelmällä. Ne lisätään kuolleen karikkeiden hiilivarastoon ja hiilivarastosta poistetaan vanhin vastaava lisäys.
Aika outoa, että tällä tavalla LUke luontojärjestöjen tapaan liioittelee CO2-päästöjä.
Mikähän suo-ojitus lienee kyseessä, kun tapauksen tiedot ovat niin ristiriitaisia? Onko kyseessä karu vain ravinteikas suo. No ei ainakaan ravinteikas, sillä silloin hyvä puunkasvu (3..5 m3/ha/v) kyllä voittaa CO2-maapäästöt keskim 2 tn/ha/v. Eihän siihen tarvita kuin 1,5 m3/ha/v puunkasvu. Jos on karu suo, niin CO2-maapäästöä ei ole tai turvemaapohja on pieni CO2-nielu.