Ladataan...
Tyly arvio liito-oravan suojelusta: ”Vaikuttavuus jäänyt heikoksi”
Maarit Jokisen väitöskirjan mukaan kehitettävää on niin suojelukeinoissa kuin niiden vaikuttavuuden arvioinnissa.
Tilaajille
Liito-oravilla menee erittäin hyvin Ruuhka-Suomessa valtaväylien ja asutuksen tuntumassa, minkä myös esim ELy-keskusten asiantuntijat tietävät. Esimerkkinä vaikka lukuiset esiintymät Pääkaupunkiseudulla tai havainnot Jyväskylän yliopiston kampuksella. Myös Etelä-Espoossa Matinkylässä on tehty liito-oravahavaintoja. Valtaväylähavavainnoista esimerkkinä 4-tien vieressä asustava populaatio Äänekosken Hirvaskankaalla. Siis pelkistäen. Mitä enemmän rakennetaan pääteitä ja laajennetaan asutusta, sitä enemmän Suomessa on liito-oravia. Luulisin, että asutuksen tai tiestön tuntumassa on vähemmän saalistajia ja niiden saalistus on ääni-ja hajuhaittojen vuoksi vaikeampaa.
Metsissä tilanne on toinen. Meidänkin metsissä on tehty liito-oravahavaintoja, mutta reviirit on sitten myöhemmin todettu tyhjiksi. Luulisin, että nykyisin runsaslukuinen näätä taitaa olla tärkein selittävä tekijä. Itsestään selvää on, että pienellä alalla elävästä liito-oravasta jää voimakas hajujälki ja eläin usein päätyy näädän paistiksi. Myös rauhoitetut kanahaukat ja pöntötyksen turvin menestyvät viirupöllöt koituvat monen liito-oravan turmioksi.
Kuten väittelijä totesi, niin hakkuurajoitukset ovat tehottomia. Sitähän ne tietysti ovatkin, koska niillä ei siis voi puuttua liito-oravakantaan todellisuudessa vaikuttaviin tekijöihin. Itse asiassa koko nykyinen liito-oravin suojelulainsäädäntö on täysin nurinkurista. Sen perusteellahan rankaistaan metsänomistaa, jonka metsässä liito-orava asustaa monenlaisilla rajoitteilla ja tulonmenetyksillä. Jos liito-oravakantaa haluttaisiin todellisuudessa lisätä, niin sopivien pönttöjen vieminen metsiin saattaisi olla tehokkain keino. Silloin myös suojelustatuksen pitäisi muuttua, sillä harvapa haluaa metsiinsä hakkuurajoitteita.
Nykyinen tehoton systeemi on yhteiskunnalle erittäin kallis metsätalouden menetysten lisäksi myös tehtävään sidottujen asiantuntijoiden palkkamenojen vuoksi. Tuntuu, että yliopistotutkinnon suorittaneella voisi olla yhteiskunnassa myös tärkeämpääkin tekemistä kuin etsiä oravan papanoita.
Hyvä kommentti Timpalta. Muutenkin liito-orava ei ole niin uhanalainen kuin on uskottu. Suomessa on myös enemmän liito-oravavia kuin Venäjän puollla, vaikka siellä on metsien käyttöaste alempi. Liito-orava ei mitenkään selvästi suosi erämaista ympäristöä vaan saattaa pesiä pihapiirissä huomaamattakin.
Väitöskirjan ehdotukset ovat byrokratiaan uskovia ja sitä lisääviä. Halutaan työllistää tutkijoita ja virkamiehiä.