Ammattilainen hankintahakkaajana

Suomessa ei liene monta metsänomistajaa, jotka hakkaisivat moottorisahalla yhtä paljon puuta kuin Saarelaisen Pasi.

Pasi Saarelainen työmaana on muovata peltoon istutetusta koivikoista kaksijaksoinen koivu-kuusi-metsä. (Kuvaaja: Mikko Riikilä)

Pari viikkoa sitten puhelin pirisi kesken juttukeikan. TimoRönkkö soitti ja oli harmissaan amatöörimäisestä kuvasta, jonka Metsälehti hänen mielestään on luonut hankintahakkaajista.

”Tule tänne Varpaisjärvelle tekemään juttua Saarelaisen Pasista. Näet, miten homma sujuu, kun ammattilainen on asialla.”

Siis sinne, vaikka Lapinlahteahan kulmakunta nykyisin on. Saarelainen asuu lähellä Rautavaaran rajaa ja nimensä mukaisesti saaressa. Korpijärven ympäröimä Korpisaari on postikorttimaisen kaunis, veden ympäröimä avara peltomaisema.

”Lähikauppaan on parikymmentä kilometriä, mutta kylä on elävä. Illalla näkyy valoja monesta suunnasta.”

Saarelainen isännöi karjatilaa. Lehmiä on parikymmentä, peltohehtaareita hiukan enemmän. Ne hoidetaan, mutta maatalouteen ei enää panosteta.

”Voisihan tuossa olla se miljoonan navettakin, mutta olen keskittynyt metsäpuoleen.

Puusta helpompi tuotto

Saarelainen on nyt 48-vuotias. Ensimmäisen metsätilansa hän osti jo vuonna 1993, kun naapurista tuli runsaan 50 hehtaarin taimikkopalsta myyntiin.

Vähän tämän jälkeen talossa tehtiin sukupolvenvaihdosta. TE-keskuksen maatalousneuvoja nuhteli isännäksi ryhtyvää nuorta Saarelaista ja totesi, että metsä olisi saanut jäädä ostamatta.

”Nyt siellä on verevä kasvatuskuusikko ja päällä tukkikoivuja väljässä asennossa.”

Kotitilan mukana tuli toiset 50 hehtaaria metsää. Sittemmin mies on ostellut lähistöltä myyntiin tulleita tiloja niin, että metsäala on karttunut 230 hehtaariin.

Saarelainen on seurannut keskustelua peltojen metsittämisestä hiilinielujen kasvattamiseksi.

”Periaatteessa voisin metsittää syrjäisiä peltoja, mutta taloudellisesti se ei houkuttele. Kun myy hehtaarin täkäläistä peltoa, saa puolitoista hehtaaria hyväpuustoista kasvatusmetsää.

Saarelaisella on runsaasti kokoemusta peltometsistä. Juttua tehtäessä hänellä oli työn alla pellolle istutetun rauduskoivikon toinen harvennus.

”Peltokoivikko tuottaa ensiharvennuksen jälkeen kymmenisen kuutiota puuta hehtaarilla vuodessa, ja sadon voi korjata kerran kymmenessä vuodessa päätehakkuuseen asti. Peltoa pitäisi hoitaa vuosittain, eikä käteen jäisi juuri enempää.”

Harvennusten taitaja

Saarelainen on puuntuottajana niin omatoiminen kuin olla voi. Hän tekee kaikki harvennushakkuut itse.

Miehellä on vankka lista perusteita uurastamiselleen.

”Tästä saa palkan, kun korjuu on tehokasta, vaikka hankintalisä toki saisi parempi olla. Työn laatuakaan ei voi väheksyä, kun on muutamaan kertaan parsinut konemiesten jäljiltä harvennusmetsiä.”

Tehokkuus tarkoittaa Saarelaiselle sitä, että päivittäin pitää kaatua keskimäärin kymmenen kiintokuutiometriä puuta.

”Hyvässä peltokoivikon kakkosharvennuksessa voi päästä liki pariinkymmeneen mottiin.”

Se on kova tulos siihen nähden, että mies hoitaa navetan karja-askareet aamuin illoin.

”Metsässä olen viisi kuusi tuntia päivässä.”

Saarelainen rytmittää työmaansa niin, että loppusyksystä ennen lumien tuloa hän kiirehtii koivikoiden harvennukset valmiiksi. Alkutalvesta vähän lumen aikana hän siirtyy männiköihin. Lumisin lopputalvi hakataan kuusikoita, joiden alle yleensä kertyy vain vähän lunta.

Pöllien kanssa ei painiskella

Eikä traktori ole todellakaan ole pelkkä tamppauskone, vaan järeä Valtra varustettuna Kronoksen kymmenen kiintokuutiometrin metsäkärryllä ja ulottuvalla Cranabin kuormaajalla. Sen ansiosta sahurin ei tarvitse painiskella ajourien välille jäävien tyvipöllien kanssa.

Mutta miksi ihmeessä. ”Varman tiedon” mukaan puun ajureita riittää joka oksalle viiden euron mottitaksalla, ja sillä ei luulisi traktorin hankintaa kuittaavan.

”Todellisuudessa ajomiestä ei ikinä saa silloin, kun tarvitsisi. Talvella puut on saatava tienvarteen ennen seuraavaa lumisadetta. Yleensä sahaan kolme tai neljä päivää ja ajan puut sen jälkeen tienvarteen. ”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 22/2018

Kommentit (2)

  1. joko tuli joka viikonpäivälle kymmenen kiintokuutiometriä puuta, vai pitääkö vapaatkin metsässä olla

  2. sawo

    Vapaa päiviä ei varsinaisesti ole kun on lehmiä hoidettavana, se on 7 päiväiset työviikot. Metsässä käyn joskus sunnuntainakin, kun välillä joutuu arkipäivinä hoitamaan muita asioita. Nyt on niin hyvät sahaus olosuhteet, niin pitää koittaa käydä metsässä aina kun joutaa. Lunta kun on paljon puussa ja maassa niin silloin voi pitää vapaapäiviä metsäsätä.

Metsänomistus Metsänomistus

Blogit ja Kolumnit

Kuvat