Analyysi: Puukaupan hintahulina on ohi

Tunnelin päässä ei juuri ole valoa näkyvissä, vaan metsäalan tilanne jatkunee sekavana vuosia, kirjoittaa toimittaja Sami Karppinen.

Metsä Groupin uudet laitokset, kuten Äänekosken biotuotetehdas, sinnittelevät vajaakäytöllä. (Kuvaaja: Sami Karppinen)
Metsä Groupin uudet laitokset, kuten Äänekosken biotuotetehdas, sinnittelevät vajaakäytöllä. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Syksy on laskenut synkän varjon Suomen metsäteollisuuden ylle. Suuret metsäyhtiöt Metsä Group, Stora Enso ja UPM ovat jarruttaneet puun ostoa ja korjuuta nopeasti. Tilannetta on selitetty lopputuotemarkkinoiden heikolla suhdanteella, mikä pitää varmasti paikkaansa.

Toinen syy on se, että Putinin puita ei ole enää saatavissa. Tätä ei sanota ääneen, vaan moititaan kallista puuraaka-ainetta. Venäjän tuontipuu toimi vuosikymmenet Suomen metsäteollisuuden hengitysventtiilinä, joka varmisti edullisen raaka-aineen riittävyyden kaikissa suhdanteissa. 

Nyt kaikki on toisin. Itärajalle rakennetaan muureja puiden ylä- ja alapuolelle. Jos vielä alkuvuonna eläteltiin hailakoita toiveita siitä, että suhteet Venäjään voisivat palata, niin nyt ne ovat hiipuneet. Idästä uskotaan tulevan rajan yli ennemmin rautaa kuin puuta.

Uusia ja yllättäviä muureja nousi myös länteen, kun Donald Trumpaloitti poukkoilevan tullipolitiikkansa. Metsä Groupilla usko suhdanteiden kääntymisestä loppui pääjohtaja Jussi Vanhasen (HS 2.10.) mukaan lopullisesti huhtikuussa, kun Trump julkisti 15 prosentin tuontitullit kartongille. Tilanne heijastui nopeasti myös metsänomistajille, sillä Metsä Groupin puukauppatarjousten matalaa tasoa hämmästeltiin jo keväällä. 

Metsä Groupilla ei exit-suunnitelmaa

Kaikkien Suomessa toimivien metsäteollisuusyritysten tilanne on vaikea. Erityisen hankala se on kuitenkin Metsä Groupilla, jonka kaikki munat ovat samassa korissa. 

”Meillä ei ole exit-suunnitelmaa Suomesta”, totesi Metsä Groupin puukauppa- ja metsäpalvelujohtaja Juho Rantala Metsälehden lukijatapahtumassa Tampereella syyskuun lopussa.

Metsä Group on investoinut Suomeen poikkeuksellisen isosti viimeisen vuosikymmenen aikana. Nyt uudet laitokset Äänekoskella, Kemissä ja Raumalla sitkuttelevat vajaakäytöllä, koska lopputuotteiden mukana pitäisi maailmalle lähettää rahaa.

Koko henkilöstöä koskevat muutosneuvottelut käynnistyivät viime viikolla. Joka kymmenes työntekijä Suomessa on vaarassa saada kenkää. Päälle tulevat muut tehostamistoimet. Nähtäväksi jää, ovatko ne riittäviä. 

Mahdoton yhtälö

Venäjän hyökkäyssodan alettua kaikki isot puunostajat vakuuttelivat, että tuontipuu voidaan korvata kotimaisella puulla. Voi olla, että asiassa haluttiin vain viestiä positiivisesti, mutta jos metsäyhtiöissä todella ajateltiin näin, tehtiin karkea virhearvio.

Puunhinnan nopea nousu aina tämän vuoden kevääseen saakka osoitti, että kysyntä ja tarjonta eivät olleet missään kohtaa tasapainossa. Nyt mahdoton yhtälö joudutaan tunnustamaan karulla tavalla. Se tietää puunhankintaketjussa kurjia aikoja. Pahinta on, että valoa ei ole tunnelin päässä juuri näkyvissä, vaan tilanne jatkunee sekavana vuosia. 

Metsänomistajan näkökulmasta puukaupan hintahulinat ovat ohi. 

Kirjoittaja on Metsälehden toimittaja.

 

Puukauppa Puukauppa

Blogit ja Kolumnit