Kuitupuuta poltetaan miljoonia kuutiota – ”En ole kovin huolissani”

Luken apulaisprofessori Jussi Lintunen antaisi markkinoiden päättää, mihin käyttöön kuitupuu ohjautuu.

Apulaisprofessori Jussi Lintusen mielestä markkinataloudessa hinnat määräävät, miten puuta on taloudellisesti kannattavaa käyttää. Silloin puun käyttö on myös kansantalouden näkökulmasta järkevää.   (Kuvaaja: Seppo Samuli)
Apulaisprofessori Jussi Lintusen mielestä markkinataloudessa hinnat määräävät, miten puuta on taloudellisesti kannattavaa käyttää. Silloin puun käyttö on myös kansantalouden näkökulmasta järkevää. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Suomessa poltetaan vuosittain miljoonia kuutioita kuitupuuta, joka voitaisiin jalostaa myös selluksi. Määrä on ollut nopeassa kasvussa. Metsälehti uutisoi aiheesta (7/2024), ja asia on herättänyt laajaa keskustelua sekä polton puolesta että vastaan.

”En ole kovin huolissani tilanteesta. Energiantuotannossa on käynnissä siirtymävaihe, ja nyt käytävä keskustelu on osin siihen liittyvien muutosten käsittelyä”, toteaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) apulaisprofessori Jussi Lintunen.

Hän on työssään perehtynyt metsä- ja energiasektorin toimintaan ja näiden ilmastopolitiikkaan taloustieteen näkökulmasta.

Lintunen muistuttaa, että päästökaupassa puu luokitellaan polttovaiheessa päästöttömäksi, mikä ohjaa tällä hetkellä puuta energiakäyttöön.

”Tilanne muuttuu, kun polttoon perustumattomat lämmitysratkaisut yleistyvät.”

Sellun valmistuksen ja energiatuotannon tärkeysjärjestyksestä tutkijalla on kuitenkin selkeä näkemys.

”Lämpö on etenkin Suomen oloissa välttämättömyyshyödyke ja siinä mielessä bruttokansantuotetta tärkeämpi. Myös huoltovarmuuden merkitys korostuu näinä aikoina.”

”Nyt nähdään, kumpi on kannattavampaa”

Kuitupuun polttamisen vastustajat perustelevat näkemystään usein sillä, että valtio menettää vientituloja, jos puuta ei ohjata jalostettavaksi. Lintusen mielestä vientitulojen merkitystä korostetaan turhan paljon.

”Ajattelussa on kaikuja 1600-luvun merkantilismista, jossa se valtio voittaa, joka kerää eniten kultarahoja kirstuun. Maapallon tasolla vaihtotase summautuu kuitenkin nollaan, joten koko ajan joillain mailla on alijäämää ja joillain ylijäämää. Pidemmän päälle krooninen vaihtotaseen alijäämä on toki ongelmallista.”

Kotimaisella puuenergialla myös korvataan fossiilisia polttoaineita, jotka ostettaisiin ulkomailta. Tästä on vastaava hyöty vaihtotaseen näkökulmasta.

Lopulta taloudellinen kannattavuus määrittää sen, mihin käyttöön puu ohjautuu.

”Kannattaa luottaa markkinamekanismiin. Nyt nähdään, kumpi on näillä hinnoilla kannattavampaa, sellun valmistus vai polttaminen energiaksi.”

Vaikka puulla olisi jalostusarvoa metsäteollisuudessa, se ei Lintusen mukaan tarkoita, että tämä olisi aina yrityksen näkökulmasta taloudellisesti kannattava vaihtoehto. Siksi vanhoja rakenteita ei ole syytä ylläpitää väkisin vanhaa tuotantoa tukemalla

”Sen sijaan uusien tuotteiden ja teknologioiden kehittämiseen kannattaa valtionkin satsata. Niiden avulla bruttokansantuotettakin voi olla mahdollista kasvattaa.”

Pitäisikö puunpolttoa verottaa?

Markkinataloudessa tehdään päätökset hintojen perusteella. Lintunen näkee, että kansantalouden kannalta valtion voi kuitenkin joskus olla tarpeen vaikuttaa hintoihin, kuten tehdään päästökaupassa. Yksi esille noussut ohjauskeino on puun polton verottaminen.

”Ilmastosyistä puuston ja puutuotteiden hiilivaraston kasvua pitäisi pystyä edistämään. Tähän ei ole Suomessa onnistuttu luomaan kattavia ohjauskeinoja. Puunpolton energiaverolla voisi olla oikeansuuntaisia vaikutuksia.”

Veron puolesta ovat lobanneet etenkin ympäristöjärjestöt. Asia kiinnostaa myös valtion pohjattoman kirstun vartijoita. Konsulttiyritys Afry julkaisi hiljattain valtioneuvoston toimeksiannosta laaditun raportin puunpolton verotuksen vaikutuksista. Laskelmien mukaan verotuloja voisi enimmillään kertyä satoja miljoonia euroa.

”Vero todennäköisesti vähentäisi hieman metsien hakkuumääriä ja puu ohjautuisi paremmin jalostukseen. Se voisi edistää myös Suomen tavoitetta saavuttaa hiilineutraalius, jos fossiilisten polttoaineiden käytön lisäys pystyttäisiin lämmöntuotannossa välttämään”, Lintunen arvioi.

Ratkaisu olisi kuitenkin epätäydellinen: kannustimet hiilensidontaan metsissä eivät juuri muuttuisi. Kuluttajien kukkarossakin vaikutukset tuntuisivat korkeampana kaukolämmön hintana.

Maailmaa ei verotuksellakaan pelasteta.

”Ilmaston kannalta ei ole juuri eroa sillä, että vapautuuko puun sisältämä hiili Suomessa lämpövoimalaitoksen piipusta vai vasta lyhytikäisistä paperituotteista Kiinassa.”

Jussi Lintunen

  • Apulaisprofessori Luonnonvarakeskuksessa. Aiemmin tutkijana: Etla, Helsingin yliopisto, Aalto yliopisto, Metla
  • Koulutus: FM (teoreettinen fysiikka), VTM (kansantaloustiede) ja FT (taloustiede)
  • Työpöydällä juuri nyt: Vihreän siirtymän ohjauskeinot metsäsektorilla, biotalouden uudet tuotteet ja niiden arvonlisäpotentiaali
  • 46-vuotias
  • Asuu Helsingissä
  • Harrastaa ulkoilua, brittidekkareita, suunnistusta, lautapelejä

Puukauppa Puukauppa