Metsän keskellä sijaitsevat lumituhopuut eivät lisää ympäröivän puuston hyönteistuhoriskiä. Päinvastoin lumen murtamista puista kehittyy metsän terveydelle hyödyllistä lahopuustoa.
Lumen painosta katkenneet kuusi- ja mäntyrungot ovat hitaasti kuolevaa puuta, jossa viihtyy metsälajiston tasapainolle tärkeitä petohyönteisiä.
”Lumituhopuut ovat täydellisiä elinympäristöjä näille lajeille”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuspäällikkö Markus Melin.
Petohyönteisten läsnäolo metsässä hillitsee tuholaislajien, kuten kirjanpainajan, lisääntymistä. Jotkin pedoista ovat todellisia ahmatteja.
Esimerkiksi muurahaiskuoriainen voi aiheuttaa jopa 60 prosenttisen kuolleisuuden kirjanpainajakannassa, Melin kertoo.
Pahin puuntappaja puuttuu
Lumituhossa kuusen tai männyn runko katkeaa oksille kertyneen lumen painosta ja puun latvus tippuu maahan. Maahan putoava latva kuivuu äkkiä ja siihen iskeytyy oma hyönteislajistonsa. Pystyyn jäävä puun tyvi voi kuolla samana vuonna tai vasta viidessä vuodessa.
Melinin vetämä tutkimusryhmä on kuorinut lumituhopuita ja määrittänyt, mitä hyönteislajeja puihin on iskeytynyt. Tutkimuksen aineistona ovat yli 15 senttiä paksut lumen vaurioittamat kuuset ja männyt.
Loppusuoralla olevassa tutkimusprojektissa eri hyönteislajeja on tunnistettu jo 75 kappaletta. Kuusia joukolla tuhoava kirjanpainaja ei ole ollut yhdessäkään löydöksessä hallitsevin laji.
”Lumituhot tapahtuvat yleensä alueilla, jotka eivät ole kirjanpainajille houkuttelevinta maastoa”, Melin sanoo.
Lumen murtamat puut sijaitsevat tavallisesti korkeilla rinteillä ja metsän keskellä: lämpöolosuhteet ovat siellä kirjanpainajien lisääntymiselle paljon huonommat verrattuna paahteisessa hakkuuaukon reunassa makaavaan tuulen kaatamaan kuusirunkoon.
Kun kirjanpainajien aggressiivinen hyökkäys ei kuivata lumituhopuita nopeasti, rungoista kehittyy hitaasti heikentyvää puuta, joka on mieluista monelle harvinaisemmalle hyönteislajille.
Lumi on Suomen metsien yleisin tuhonaiheuttaja, joten lumi luo vuosittain paljon eriasteisesti lahoavaa puuta, jota kannattaa metsiin säästää.
Kommentti:
Katetta lupauksille ja tiekartoille
Lumituhopuiden ja niissä viihtyvien petohyönteisten säästäminen metsään voi auttaa hillitsemään kirjanpainajakantaa keskimääräisessä tilanteessa. Petohyönteiset pitävät tuhohyönteisten niin sanottua taustakantaa kurissa.
Jos myrsky kaataa kuusikkoa laajalti ja kesä on kuuma, luontokaan ei ehdi avuksi. Nopeasti puihin iskevät kirjanpainajat ja muut kaarnakuoriaiset juhlivat joka tapauksessa.
Lumituhotutkimuksen tulos osoittaa silti, että metsäammattilaiset ja metsänomistajat ovat osasyyllisiä metsien kasvaviin hyönteistuhoihin. Kuolleet puut on kerätty metsistä pois niin tarkasti, että lahopuustoa on talousmetsissä yhä vähän. Kirjanpainajilla on ollut liian vapaat olot mellastaa, kun metsätalouden toimet ovat kurittaneet kaarnakuoriaisten luontaisia vihollisia.
Metsäteollisuuden julkaisemassa tuoreessa monimuotoisuuskartassa todetaan, että lahopuun määrän ja laadun lisäämisestä hyötyvät tuhannet lahopuusta riippuvaiset lajit. Lumituhopuiden jättäminen säästölahopuiksi on oiva paikka metsäteollisuuden lunastaa kuuluvan rummunpärinän säestyksellä annettuja lupauksiaan käytännössä.
Teollisuuden tekemissä puukauppatarjouksissa ei pidä olla tarjousriviä kuolleiden maapuiden, pystykuivien tai muun lahopuuston keräämisestä energiapuuksi. Juurikäävän lahottamat kuusentyvet lienevät tästä ainoa poikkeus.
Metsänomistaja, joka myy metsäluonnolle hyödyllistä lahopuuta energiapuuksi, tekee hallaa oman metsänsä terveydelle ja sitä myöten pitkässä juoksussa omalle lompakolleen. Lämpenevän ilmaston villitessä tuhohyönteiskantoja tappiota tulee todennäköisesti paljon enemmän kuin mitä energiapuuksi myydyistä lahorungoista nyt kilahtaa euroina puukauppatilille.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
En ihan jaksa uskoa tutkimusten tuloksia tai sitten Nilsiän, Jyväskylän ympäristön ,Multian ,Keuruun ja Petäjäveden alueilla hyöneiset eivät osaa tulkita tutkimusta oikein. Lumituhometsiä on jouduttu kaatamaan kovalla kädellä hyönteistuhojen seurauksena.
2019 oli meidän mailla Keski-Suomessa lumituho, jossa n 600 m3 lähinnä 25-55-vuotiaita kuusia katkesi. Pahimmalta tuhoalueelta kerättiin tuhopuut n 300 m3 pääsääntöisesti vielä lumikelin aikaan pois ja samalla tehtiin lievä harvennus. N. 10 % tuhopuista jäi motokuskilta huomaamatta. MHY teki vahinkoarvion, joka lähti yleisestä havainnosta, että tuo 10 % jää tuhopuista hakkuussa pystyyn.
Sitten tuhoja oli hajallaan tiheämpinä ja harvempina ryppäinä. Osa oli harvennusmetsissä, jotka harvennettiin kesällä. Aika paljon jäi puuta sinne maastoonkin.
Nyt siis 4 vuotta tuhosta ei näy kirjanpainajatuhoa siitä riippumatta miten tuhopuut oli käsitelty.
Siihen kyllä uskon, että pudonnut latvus kuivuu niin nopeasti, ettei se kiinnosta kirjanpainajia. Latvat katkesivat yleensä niin ylhäältä, että latvansa menettäneet puut ovat edelleen hengissä. Metsät olivat hyvässä kasvatusasennossa, jolloin latvatonkin puu säilyy elinvoimaisena.
Tilanne olisi toinen Timpankin metsien kohdalla ,jos tuhopuita ei olisi korjattu heti. Nopea korjuu oli pelastus. Parin vuoden viive pakotti monin paikoin poistamaan jo tuohopuun ympäristönkin puita niiden alkaessa kellastua vähin erin. Edustava esimerkki lienee ämpärit päähänsä saanut järeä pökkelöviidakko Multialla. Tuholaiset pakottivat hakkaamaan ison alueen aukoksi. Laajavuoressa Jyväskylässä tuskaillaan samojen ongelmien kanssa samoin Nilsiässä ,jossa maanomistajat vaativat rinnekeskukselta korvauksia epäillyistä lumentykityksestä seuranneista lumituhoista ja myöhemmin syntyneistä hyönteistuhoista samalla alueella.