Ratkaisu voi tuntua rajulta, mutta juurikääpäsienen vaivaamassa männikössä ei ole vaihtoehtoja. Lohjalla metsää omistava Tapio Haarlaa kaatoi syyskuussa nurin terveeltä näyttäviä puita. Kaadettujen puiden kannot hän käsitteli Rotstop-jkantokäsittelyaineella. Se sisältää harmaaorvakkaa, joka on kuollutta puuta lahottava luontainen sieni ja vie tilaa männyille tuhoisalta juurikääpäsieneltä.
Kyseessä on juurikäävän saartamisoperaatio. Tarkoitus on estää juurikäävän aiheuttaman tyvitervastaudin leviäminen mäntytaimikossa.
”Törmäsin talven raivauksilla muutamaan kuivahtaneeseen männyntaimeen.
Tässä on todennäköisesti taustalla vanha altistuminen juurikääpäsieneen jo edellisessä puusukupolvessa”, Haarlaa sanoo.
Suomen metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus ovat laatineet saartamiseen ohjeet.
Tuhojen hidastuminen mahdollista
Männynjuurikääpä lahottaa puun juuristoa ja pahimmillaan tappaa sen. Viheliäinen sieni leviää juuriyhteyksien kautta puusta toiseen, ja juurikäävän itiöt tarttuvat myös uusiin tuoreisiin kantopintoihin.
Suuret puut kestävät juurikääpätartuntaa paremmin kuin pienet. Ilman saartamisoperaatiota mäntyjen kuolemat olisivat lisääntyneet Haarlaan metsikössä.
Nyt on ainakin mahdollista, että tuhot hidastuvat. Jos mäntyjä ei enää kuole saartorenkaan ulkopuolella, toimenpide on onnistunut.
Kohde vaatii kuitenkin vuosien seurantaa. Juurikääpäpesäkkeen seuraavaksi puusukupolveksi suositellaan lehtipuita: niihin laho ei vaikuta samalla lailla kuin mäntyihin ja kuusiin.
Saartaminen heti taimikkovaiheessa
Onneksi noin neljän hehtaarin taimikosta ei ole muualta löytynyt merkkejä juurikääpätartunnasta. Juurikäävän saartamisyritykset sopivat parhaiten metsiköihin, joissa juurikääpäpesäkkeitä on harvakseltaan.
Saartamisyrityksiin liittyy kaksi muttaa. Jos juurikääpä on jo vallannut puun juuriston, kantokäsittely harmaaorvakalla ei enää syrjäytä haitallista sientä. Ja jos juurikääpä näyttää vaivaavan metsäaluetta laajasti, saartamista ei suositella.
Fakta
Juurikääpäsienet
Kuusenjuurikääpä ja männynjuurikääpä tappavat ja lahottavat puita.
Männynjuurikäävän seurauksista puhutaan termillä tyvitervaustauti: mänty taistelee juuristosta olevaa sienitartuntaa vastaan pihkalla eli ”tervaamalla” tyvensä. Tartunnan seurauksena männyn kasvu kärsii tai puu kuolee.
Juurikäävän lahottamaa kuusipuuta kutsutaan tyvilahoksi, aiemmin myös maannousemaksi.
Juurikäävät toimivat myös ristiin eli esimerkiksi männynjuurikääpä voi aiheuttaa lahoa kuusissa.
”Saartamiselle on otollisimmat hetket taimikkovaiheen puustoissa. Isommissa puustoissa vaarana on, että puut vastustavat juurikääpää jo sen verran, että sen leviämislaajuutta on vaikea havaita”, kertoo Metsäkeskuksen projektiasiantuntija Henna Höglund.
Jos sieni on levinnyt puiden juuristoissa laajalle, vaihtoehdoksi jää harkita alueelle lehtipuustoa. Myös Tapio Haarlaa kaavailee, että juurikäävän saartamisoperaation synnyttämään pienaukkoon tulee koivua joko istuttamalla tai luontaisesti siemenistä.
Kasvinsuojelututkinto vaaditaan
”Saartamisesta syntyy ehkä muutamien kymppien ainekustannukset. Tarkempaa hintatietoa voi tiedustella Rotstopin jälleenmyyjältä Uittokalustolta”, kertoo Rotstop-kantokäsittelyainetta valmistavan Lallemand Oy:n Lauri Lappalainen.
Harmaaorvakkavalmistetta (pieni pullo) sekoitetaan 1 gramma litraan vettä. Mukaan voi laittaa sinisiä väritabletteja: aineen levittymisen erottaa kannon pinnalta. Levityksessä toimii paineilmaruisku tai suihkepullo. (Kuvaaja: Seppo Samuli)
Lappalainen muistuttaa, että harmaaorvakkatiiviste kannattaa sekoittaa kylmään veteen. Valmisteen tilaaminen ja omatoiminen levittäminen vaatii metsänomistajalta metsänhoidon kasvinsuojelututkinnon.
Tutkinto on voimassa viisi vuotta ja sen voi suorittaa verkkokurssina. Kyse ei ole rakettitieteestä vaan kantokäsittelyaineiden, hirvikarkotteiden ja muiden metsänhoidossa käytettävien kasvinsuojeluaineiden turvallisesti levittämisestä.
Tapio Haarlaa on omalla Metsänomistaja-Youtube-kanavallaan julkistanut operaatiosta tehdyn videon. Katso myös Metsälehden video.
Kommentti
Raivaan taimikot useammassa osassa
Juurikääpä syö niin viheliäisellä tavalla metsätalouden mahdollisuuksia, että metsänomistajan kannattaa tehdä kaikkensa estääkseen sienen leviämisen. Metsälehti kertoi vuonna 2021, että juurikäävän tartuttamien kantojen osuus kasvaa selvästi, kun kannon läpimitta on yli kaksi senttiä.
Pitääkö siis jo taimikonraivaajan huolestua lahottajasienestä? Kyllä.
Juurikäävän itiöt tarttuvat männyn ja kuusen tuoreisiin kantopintoihin, joten havupuutaimikoiden raivaukset pitää tehdä pakkasaikaan, jolloin ilmassa ei juuri ole itiöitä. Toinen vaihtoehto on kantokäsittely.
Ongelma on, että kumpikaan ei metsurityössä ole mahdollista. Taimikoita raivataan pääasiassa lumettomaan aikaan, ja raivaussahalla tehtävään kantokäsittelyyn ei ole urakkatyöhön riittävän tehokasta menetelmää.
Omatoiminen metsänhoitaja voi valita raivausajankohtansa. Itse suunnittelen seuraavaa.
Taimikot raivataan osissa: keväällä, kesällä ja syksyllä kaadetaan lehtipuuvesakkoa. Pakkasaikaan hyökätään havupuuntaimien kimppuun. Myös mäntytaimikoiden varhaisperkaukset täytyy tehdä talvella, vaikka kaadettavat männyt ovat metsätyöläisen sormen paksuisia.
Koska lapsiperheessä tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteudu, kesäkelillä kaadettujen havupuiden kannot käsitellään harmaaorvakalla. Metsänhoidon kasvinsuojelututkinnon ja kantokäsittelyaineen hinnat ovat vähäisiä siihen verrattuna, että nyt käpyjä ja tammenterhoja innokkaasti keräileville koltiaisille on tulevaisuudessa tervettä puuta.
Valtteri Skyttä
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
