Kuka ennallistamisen miljardihintalapun lopulta maksaa? Maksaja ei automaattisesti ole valtio, Suomen ympäristökeskus (Syke) muistutti seminaarissa tänään tiistaina.
Medialle ennallistamisasetusta ja -suunnitelmaa koskeneessa taustatilaisuudessa pureuduttiin kansallisen ennallistamissuunnitelman kustannuksiin. Julkisuudessa on puhuttu paljon ennallistamissuunnitelman talousvaikutuksista valtiolle: Kokonaishinnaksi on arvioitu 1,2 miljardia euroa, mistä valtion osuus on noin 900 miljoonaa euroa.
”Tässä on tehty sellaisia poliittisia valintoja, ettei ole haluttu asettaa yksityisille maanomistajille juuri velvoitteita eikä maksuja. Suunnitelma pohjaa olemassa oleviin tukijärjestelmiin, eli tätä toimintaa rahoitetaan tavallaan valtion ja veronmaksajien rahoilla. Ei ole mitenkään vääjäämätöntä, että sen tarvitsee olla juuri näin”, totesi erityisasiantuntija Sampo Pihlainen Sykestä.
Muunkinlaisia ohjauskeinoja on. Raha liikkuisi toiseen suuntaan, mikäli haitan aiheuttaja maksaisi toiminnastaan valtiolle. Syke esittää, että periaatteessa kaikki luontoa haittaava toiminta tulisi hinnoitella esimerkiksi luontohaittamaksun avulla tai hyvittää ekologisen kompensaation avulla. Tällöin valtiolle tulisi kustannuksia vain hallinnosta ja valvonnasta, toimija itse ehkäisisi tai hyvittäisi haitat.
”Meillä on ollut mietinnässä, että lainsäädännöllä voisi ohjata enemmän luonnon ennallistamiseen. Maanomistajalta olisi perusteltua edellyttää hyvätasoista luonnonhoitoa esimerkiksi metsätalouden yhteydessä.”
Näin ollen yhteiskunnan taloudellinen kustannus ei ole sama asia kuin valtion budjettivaikutukset. Valtion laskuun vaikutetaan poliittisilla päätöksillä eli ohjauskeinojen valinnoilla, Pihlainen summasi.
130 000 hehtaaria talousmetsää
Ennallistamisasetuksen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa suojelualueilla ja niiden ulkopuolella. Se velvoittaa jäsenmaat ennallistamaan luontotyyppejä, joiden luontoarvot ovat heikentyneet. Metsissä tällaisia luontotyyppejä ovat esimerkiksi boreaaliset luonnonmetsät, jalopuumetsät, puustoiset suot ja harjumetsät.
Erityisesti boreaalisten luonnonmetsien määritelmä on jarruttanut ennallistamissuunnitelman luonnoksen valmistumista.
Boreaalinen luonnonmetsä on EU:n luontodirektiiviin kuuluva havumetsiä käsittävä luontotyyppi. Se on EU-tasolla merkitty erityisen tärkeäksi, eli EU:lla on sen suojelusta erityisvastuu.
”Tämä direktiivin luontotyyppi ja määritelmä on ollut olemassa 30 vuotta eli siitä asti, kun Suomi liittyi EU:hun 1990-luvulla. Tämä on Suomen ja Ruotsin itse sinne ehdottama luontotyyppi”, sanoi erityisasiantuntija Aija Kukkala Sykestä.
Boreaalinen luonnonmetsä on laajempi käsite kuin biodiversiteettistrategian mukaiset luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät. Boreaalinen luonnonmetsä käsittää myös heikompilaatuisia metsiä.
Määritelmästä riippuen boreaalisten luonnonmetsien määrä vaihtelee Suomessa 1,4 miljoonasta hehtaarista 475 000 hehtaariin. Puutuotannossa olevaa, suojelualueiden ulkopuolista pinta-alaa niillä on arvioitu olevan 130 000 hehtaaria.
”Boreaalisten luonnonmetsien kohdalla ennallistaminen tarkoittaa usein suojelua. Siitä herää usein kysymys, mitä tämän toimeenpano tarkoittaa metsätaloudelle ja puuntuotannolle Suomessa”, Kukkala totesi.
Kokonaisarviota ennallistamissuunnitelman kustannuksista ja hyödyistä ei vielä pystytä antamaan. Suunnitelman luonnos ei sisällä tarvittavia tietoja niiden täsmälliseen arvioon.
Aikataulu auki
Luonnos Suomen kansallisesta ennallistamissuunnitelmasta piti toimittaa Euroopan komissiolle 1. päivä syyskuuta, mutta Suomi sai jatkoaikaa. Ennallistamissuunnitelma on parhaillaan poliittisessa käsittelyssä, eikä tarkempaa aikataulua luonnoksen valmistumiselle ole.
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan ennallistamissuunnitelman luonnos on tarkoitus toimittaa komissiolle tämän vuoden aikana. Sen jälkeen komissiolla on puoli vuotta aikaa antaa siihen palautetta. Lopullinen ennallistamissuunnitelma toimitetaan komissiolle syyskuun 2027 alkuun mennessä.
Lue myös
Kiista vanhoista metsistä nostaa päätään, ”Metsien ei pitäisi olla osa EU:n päätöksentekoa”
Missä korjuu on kielletty? Vinkit pesimäaikaisiin hakkuisiin ja metsänhoitotöihin
”Metrimäärien viidakosta olisi päästävä eroon” – paineet suojavyöhykkeiden leventämiseen kasvussa
Sari Multala: ”Luonnonarvokauppaa kohtaan on jo paljon kiinnostusta”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Rannat pitäisi ehdottomasti ennallistaa eli purettava kaikki Suomen kesämökit pois nykyisten omistajien kustannuksella ihan Syken esityksen mukaisesti. Rantarakentaminen on suurin ympäristötuho laskettelurinteiden ja golfkenttien ohella mitä Suomessa on tehty. Lisäksi em. kohteisiin tapahtuva liikenne aiheuttaa sekä päästöjä että valtavan määrän luonnon eläinten kuolemia. Metsät ja suot palautuvat kyllä ennalleen ajan kanssa, jos niin halutaan.
Kun maaseudun metsien, peltojen ja kaiken muun ostaminen / omistaminen elinkeinoon on sukupolvien ajan mahdollistettu laillisten lakien ja säännösten myötävaikutuksella, kuinka on mahdollista jälkikäteen jonkin eurostoliiton komission itsensä asettamat vaateet tämän yli kävellä?
Kun ei alku-aikojen kurkun käyryys ja ojan pientareiden leveys määräsenteissä riittänytkään nujertamaan täysin maata ja maaseutua, tälläkö saadaan?
Teksti osoittaa, ettei Syke ole perehtynyt metsätalouden todellisuuteen:
”hyvittää ekologisen kompensaation avulla.” – hyvittää, jo nyt käyttämällä osan hakkuutulosta metsän uudistamiseen. Pitäisikö hyvittäminen tehdä jossain muualla? Intiassa?
”Maanomistajalta olisi perusteltua edellyttää hyvätasoista luonnonhoitoa esimerkiksi metsätalouden yhteydessä.”” – edellyttää jo nyt mm. metsälain, luonnonsuojelulain ja sertifikaattien kautta.
”Suunnitelma pohjaa olemassa oleviin tukijärjestelmiin, eli tätä toimintaa rahoitetaan tavallaan valtion ja veronmaksajien rahoilla.” – jo nyt puunmyynnin verotulot ovat noin miljardin luokkaa, joten jos kohdennetaan tänne, metsäomistajat maksavat jo aika ison siivun.