Eduskuntavaalien lähestyessä puoluekartan vasemmalla laidalla on kasvavaa intoa kosiskella kaupunkilaisälymystöä mukaan luonnon pelastamiseen. Niinpä seuraavan hallituksen ohjelmaan tarjotaan luontolakia.
Lähihistoriaa harrastaneena ei voi välttyä näkemästä yhtymäkohtia luontolain ja 1970-luvulla puuhatun rauhanlain välillä.
Kummassakin taustalla on ideologinen eetos. Rauhanlakia touhusivat voimansa tunnossa olleet taistolaiset. Luontolakia puuhaavat punavihervasemmisto ympäristöjärjestöjen ja niitä tukevien tutkijoiden kanssa.
Rauhanlain tavoitteena oli Neuvostoliiton arvostelun kriminalisoiminen, toteutuessaan laki olisi häpäissyt länsimaisen sananvapauden. Luontolaki ottaa maalikseen yksityisen omaisuuden suojan.
Luontolaista kaavaillaan sitovaa velvoitetta luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon tilan parantamiseksi. Sen säädökset pitäisi ottaa huomioon kaikessa lainsäädännössä ja hallinnossa – arvattavasti myös metsälaissa.
Laki sisältää yleviä tavoitteita, joita olisi helppo kannattaa Kehä kolmosen sisäpuolella. Tavoitteet kiteytyvät neljään kohtaan: vältä, minimoi, korvaa tai ennallista haitat.
Luonnonsuojelulakiin verrattuna luontolain piiri olisi merkittävästi laajempi.
Luonnonsuojelulaki koskee erikseen suojeltavaksi määriteltyjä lajeja ja alueita. Ja mikä tärkeintä, luonnonsuojelulaissa määritellään perusteet korvauksille, kun maankäyttöä lain puitteissa rajoitetaan.
Luontolaki sen sijaan ulottuisi myös niin sanottuun arkiluontoon. Sääntely olisi tarkoitus ulottaa niin maankäyttöön kuin luonnonvarojen hyödyntämiseen.
Toisin kuin luonnonsuojelulaissa, luontolaissa ei puhuta maanomistajille maksettavista korvauksista, vaan luonnolle aiheutettujen haittojen korvaamisesta.
Kun tietää sylttytehtaan, on helppo ennustaa, että luontolain ykkösmaaliksi valikoituisi metsien käyttö.
Kysyin huvikseni tekoälyltä, mikä aiheuttaa luontokatoa Suomessa. Ensimmäiseksi nousi metsätalous ja puuston voimakas käyttö – näin siitä huolimatta, että hakkuut ovat 1960-luvulta alkaen olleet pienempiä kuin metsien kasvu.
Luontolain nojalla haettaisiin varmasti rajoituksia metsätaloudelle ja kasvua suojelupinta-aloihin. Vastineeksi tarjottaisiin höttöisiä ajatelmia puun jalostusasteen nostosta ja uusista aineettomista metsähyödyistä.
Ja toisin kuin luonnonsuojelulaissa, luontolaissa ei puhuta maanomistajille maksettavista korvauksista, vaan luonnolle aiheutettujen haittojen korvaamisesta. Rahavirran suunta siis kääntyisi.
Luontolain suitsimisessa metsäsektorin edunvalvojilla on edessään vähintään yhtä iso savotta kuin ennallistamisasetuksen kampeaminen edes jotenkin järjelliselle tolalle. Siinä loppunäytös on vielä näkemättä.
Olen aina silloin tällöin miettinyt luontokadon todellista syvyyttä.
Uhanalaisten metsälajien määrä kasvoi vuoden 2010 814 lajista vuonna 2019 raportoituun 833 lajiin. Muutos on kauniisti sanoen marginaalinen, eivätkä luvut ole edes vertailukelpoisia, koska tarkasteltavien lajien määrää on kasvatettu.
Entä mitä tapahtuu, jos metsien käyttöä jatketaan nykyisellä tasolla, mikä siis määritelmän mukaisesti tarkoittaisi luontokadon jatkumista? Lisääntyisikö uhanalaisten metsälajien määrä esimerkiksi 850:een?
Muuttuisiko Suomi asuinkelvottomaksi, pysähtyisikö yhteyttäminen metsäpuiden latvuksissa, entä loppuisiko karikkeen hajoaminen humuksessa? Lakkaisivatko pellot tuottamasta viljaa?
Suurella todennäköisyydellä talousmetsien lajikirjo ei supistuisi vaan saattaisi rikastua, kun luonnonhoitotoimia ja sekametsien suosimista metsien käsittelyssä sovelletaan yhä laajemmalla alueella ja vanhimmat säästöpuuryhmät alkavat pian ränsistyä ja lahota.
Lue myös
Riikilä | Valtio suojelee haitallisimpia vieraslajeja
Riikilä | Hyvät ja pahat metsänhoitoyhdistykset – vai päinvastoin?
Riikilä | Google investoi ja energiapuun myyjät kiittävät
Riikilä | Ilmoitusvelvollisuus oli liikaa, luontojärjestöt älähtivät metsälain uudistamisesta
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Säästöpuuryhmien ja tekopökkelöiden hyödyt lajikirjolle ovat jo mitattavissa. Tällä hetkellä mennään ”mikään ei riitä”-vaihteella ja metsien suojelu yksityisomaisuuden sosialisoinnin muodossa on helppo myydä metsää omistamattomalle kansanosalle. Toivottavasti perustuslakivaliokunta on tehtäviensä tasalla ja pystyy estämään ainakin pahimmat ylilyönnit.
Pelkkä metsälajien kokonaismäärän tarkastelu voi viedä harhaan. Ilmastonmuutos tuo uusia tulokkaita – harvalukuisina tietenkin aluksi luokittuen uhanalaisiksi. Muutos myös vie pois muutokseen heikosti sopeutuvia lajeja riippumatta metsien käytöstä. Parempi mittari olisi yleisten metsälajien uhanalaisuus. Ne ovat oletettavasti myös tärkeimmät metsäekosysteemin toiminnan kannalta – eivät harvinaiset lajit.
Riikilän juttu on niin kohdillaan, ettei mehtäukko voisi lisätä kuin painokelvonta tekstiä.
Unohtuukohan kommentoijilla että metsänomistajat saavat veronmaksajien tukea omaisuutensa ylläpitämiseen ja se jos mikä on sitä sosialismia.
Muutenkin tuollainen ”vihervasemmistosta” jauhaminen on vähän väsynyttä koska jonkin verran poliittista historiaa tuntevana suomen viimeinen täysin vasemmistolainen hallitus on ollut Fagerholmin vähemmistöhallitus 1948-1950. Käsittääkseni eduskunnassa on porvarienemmistö. Kommentit vihervasemmiston ”älymystön kosiskelusta” voi täten jättää omaan arvoonsa.
Yksityinen omistuksen suoja ei milloinkaan oikeuta ympäristön tuhoamiseen.
Se että hakataan alimittaista puustoa matalan jalostusasteen selluksi minkä tarve koko ajan vähenee ei kovin vastuull6sta ympäristöpolitiikkaa ole.
Ja tämä vielä, että metsälajeja uhkaa vain ihmisen toiminta.
Asia on juuri päinvastoin.
Uhanalaisista 833 metsälajista 535 uh-lajin lehdoissa, harjuilla, paahderinteillä ja paloalueilla ainoa uhka on Suomen luonnon umpeen kasvaminen, jota ihminen joutuu estämään hakkuilla ja pitämääään elinympäristöjä valoisina tai avoimina. Etelän lehtoja kun ei saa päästää kasvamaan vanhoiksi varjoisiksi metsiksi. Pitää estää kuusettuminen.
Umpeen kasvaminen on myös ainoa uhka perinneympäristoissä 650:lle uh-lajille.
Entäs sitten nämä lajit, jotka ovat metsätalouden ulkopuolella.
Suot 120, vedet 156, rannat 283, kalliot 298 ja tunturipaljakat 309 yhteensä 1166 uh-lajia.
Mitä suojelutoimia näille pitäisi tehdä, kun niitä ei uhkaa metsätalous, mutta ovat Suomen luonnon hellässä huomassa, mutta eivät vain runsastu koskaan.
Suomen luonnossa on kaikkian 2667 uh-lajia ja suurimmalle 90% osalle uhka niistä on Suomen luonto.
Miten kaikki tämä uh-lajien menestymisen uhka on saatu käännettyä ihmisen syyksi?
No sittenhän asiat ovat vallan hyvin ja metsänhoito kaikilta osin vastuullista ja mitään luontolakia ei tarvita?
Luulen että sen metsiä ”sosialisoivan vihervasemmiston” hallitsemassa ympäristöministeriössä on kuultu korkeakoulutuksen saaneita biologeja. Olisko kuitenkin heillä parempi tietämys ekosysteemeistä?
Vai onko kyse ajattelusta että ei se haittaa jos uhanalaisia lajeja ei tule lisää?
”””No sittenhän asiat ovat vallan hyvin ja metsänhoito kaikilta osin vastuullista ja mitään luontolakia ei tarvita?”””
No ei todellakaan tarvita.
Mitähän tarkoitat biologeilla parempi tietämys ekosysteemeistä?
Juuri nämä biologithan ovat uhanalaisten listat ja uhanalaisuudet määrittäneet.
– umpeen kasvamisen-uhka 1185 lajille
– uh-lajien määrät 1166 elinympäristöissä, jotka eivät ole metsätalouskäytössä, jotka ovat Suomen luonnon hellässä huomassa
Itsetyytyväisyys ja ongelmien kiistäminen on elämässä varma tuhon tie.
Niin ne biologit ovat opiskelleet vain 5-6 vuotta yliopistossa eiväthän he ekosysteemin mihin muuten (ahaa-elämys monille ihminen kuuluu) toimintaa niin hyvin tunne kuin keskiverto metsänomistaja.
Yleensäkään en näe järkevänä keskustelukulttuurina keskustelua jonka sisältö on pääosin ”että olipa hyvä kirjoitus samaa mieltä”.
Vois sanoa että Suomi pilattiin aikoinaan idänkaupan sellun viennillä ja devalvaatioilla. Sitä laskua tänäänkin maksetaan.
Länsimarkkinoille kun tarvitaankin laatua ja korkean jalostusasteen tuotteita. Lukeeko joku muuten vielä paperilehtiä?
Ja jos yhteiskunta maksaa tukia metsänhoidosta sillä on myös oikeus säädellä sitä lailla. Privilegioihin liittyy aina velvoitteita.
Meillähän pitäisi maa- ja metsätalousministeriö lakkauttaa ja siirtää asiat elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön alaisuuteen. Nyt on pukki kaalimaan vartijana.
Mitäs pahaa sellussa on. Sehän valmistetaan tukin kasvatuksen sivuvirrasta, siis tukiksi kelpaamattomasta puusta ja sahahakkeesta. Lisäksi saadaan paljon sähköenergiaa.
Eihän puusta ensimmäisessä vaiheessa saa muuta kuin lankkua, sellua ja energiaa. Lankku on matalan jalostusasteen tuote ja sellu korkean toisin kuin yritetään uskotella. Kyllä siinä paljon taitoa ja tekniikkaa vaaditaan, kun kuitupuukasasta saadaan sellupaaleja.
EIkös metsänkasvatusta ole aina vuoteen 2014 saakka säädeltykin. Halu edistää jatkuvaa kasvatusta poisti kaikki rajoitteet.
Suomen ongelma on yliopistoihin pesiintynyt metsätalousvihamielinen porukka, joka tekee kaikkensa haitatakseen sitä. Siinä ei paljon biologiset tosiasiat paina.
Yliopistoon on istutettu poliittinen tide. Voitte arvata ,mistä suunnasta ja mitkä ovat tavoitteet. Biologia on sivuroolissa.
Metsänomistajien saamat tuet ovat naurettavan pieniä verrattuna mihin tahansa muihin tukiin, Metka-tuki on tänä vuonna 36,2M€. Jos tukien lopettaminen lopettaisi puheet metsätalouden rajoittamisesta niin varmasti lähes jokainen metsänomistaja kannattaisi.
Tuolla logiikalla muuten kun vaikka työtön ostaa tukirahoillaan tavaran tai vaatekappeleen niin valtio voisi vaatia vastiketta, esim. että se tavara on sitten yhteiskäytössä muiden kanssa.
edellinen hallitus oli vasemmistohallitus- sen aikana hyväksyttiin ennallistaminen. Yhtä pahaa tulee olemaan seuraavakin hallitus- taas on demarivetoinen vihreät apureina.
On se kauheaa kun meidän koko yliopistokenttä on vihervasemmiston hallussa.
Voimakkaat defenssireaktiot kertovat yleensä siitä että osui ja upposi.
Työtön muuten on töissä ollessaan maksanut työttömyysvakuutusmaksua, maksaa työttömyyskorvauksestaan veroa ja käyttää kaiken rahansa kulutukseen. Eiköhän siinä ole vastiketta vai pitäisikö isäntien vielä saada ilmaista työvoimaa risusavottaan?
Ja työttömyyskorvaus on sosiaalituki. On älyllisesti epärehellistä sotkea se yritystukiin.
”..Ja jos yhteiskunta maksaa tukia metsänhoidosta sillä on myös oikeus säädellä sitä lailla..” Kyllä liperalisti on hakoteillä väittäissään yleisesti noin. Metsätientekoon sisältyy 10v:n hoitovelvoite että liperalisti ja muut jokamiehenoikeutut pääsevät marjan-ja sienten keruuseen. Autosi kyllä voit jättää valtiontien varteen ja kävellä loppukilometrit. Taimikonhoitoon kuuluu pelisäännöt tai tuki takaisin peritään. Taisi viime viikolla ollakin tutkimusta, jossa todettiin verollisten metsänparannustukien moninkertainen hyöty yhteiskunnalle.
”””Vois sanoa että Suomi pilattiin aikoinaan idänkaupan sellun viennillä ja devalvaatioilla. Sitä laskua tänäänkin maksetaan.”””
Ethän sinä taida tietää yhtään mistään mitään.
Suomen sellu vientiin pääasiasssa länsimarkkinoille.
Idänkaupassa Neuvostoliittoon sellua meni minimaalisesti.
Devalvaatiot olivat Suomen beljakovilaisen ay-liikkeen lakkoilemalla saalistamien kilpailijamaita korkeampien palkankorotusten seuraus, joilla palautettiin vain palkat takaisin kilpailijamaiden tasolle ja viennin hintakilpailukyvyn palautus.
Tiesitkö, että tämä Neuvostoliiton suurlähettiläs Aleksei Beljakov oli suomalaisen ay-liikkeen takapiru, jonka Kekkonen passitti maitojunalla Morkovaan takaisin ja jonka oppeja ay-liike noudatti Suomen talouden sabotoimiseksi.
Suomen beljakovilainen ay-liike on historiansa aikana tehtaillut Suomeen ”miljoonia” työttömiä lakkoilemalla kilpailjamaita korkeampia palkankorotuksia AKT:n vienti seis avustuksella.