Kenen pitäisi maksaa vanhojen metsien suojelusta aiheutuvat kustannukset? Muun muassa tätä pohdittiin Brysselissä tällä viikolla järjestetyssä tilaisuudessa.
Tilaisuuden taustalla on kansainvälisen tutkijaryhmän hiljan julkaisema katsaus, jonka tavoitteena on esittää tieteeseen perustuvat kriteerit vanhojen metsien tunnistamiseen Pohjois-Euroopassa. Tutkijaryhmän mukaan liian tiukat kansalliset kriteerit voivat johtaa siihen, että suuri osa jäljellä olevista vanhoista metsistä hakataan.
Katsausta esitteli Brysselissä Jyväskylän yliopiston soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen. Hänen mukaansa muun muassa Suomessa vanhojen metsien kriteerit ovat liian tiukat.
”On tärkeää huomata, että komission mukaan vanhoissa metsissä saa olla merkkejä metsän käytöstä. Vanhoille metsille ei myöskään aseteta minimikokoa. Suomessa hallitus sääti vanhoille metsille kahdeksan hehtaarin minimikoon”, Mönkkönen sanoo.
Yksityismailla vapaaehtoista
Vanhojen metsien suojelu on osa EU:n biodiversiteettistrategiaa. Strategian mukaan jäsenmaiden tulee suojella kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsänsä vuoteen 2030 mennessä.
Suomessa kansalliset kriteerit vanhoille metsille hyväksyttiin vuonna 2025. Pääkriteereinä ovat puuston ikä ja kuolleen puun määrä. Molemmat riippuvat siitä, missä päin Suomea metsä sijaitsee.
Esimerkiksi Suomen kahdella eteläisimmällä kasvillisuusvyöhykkeellä havupuuvaltainen metsä on vanhaa, jos sen keski-ikä on vähintään 140 vuotta. Saman alueen lehtipuuvaltaisissa metsissä puuston keski-iän pitää olla vähintään sata vuotta. Kuollutta puuta tällaisissa metsissä pitää olla pääpuulajista riippuen vähintään 40 tai 50 kuutiometriä hehtaarilla.
Suomi on sitoutunut suojelemaan valtion mailla sijaitsevat vanhat metsät, jos niitä ei ole jo suojeltu. Yksityismailla suojelu on vapaaehtoista, ja sitä tehdään Metso-ohjelman kautta.
Tarjolla lisää kriteerejä
Tutkijaryhmä esittää katsauksessaan listan suosituksia vanhojen metsien tunnistamiseen. Suositusten mukaan metsä täyttäisi kuolleen puun määrän ja laadun kriteerit, jos kuolleen puun osuus on vähintään viisi prosenttia puuston kokonaistilavuudesta ja kuviolla on kuollutta puuta monipuolisesti. Vanhojen tai suurten puiden kriteerin metsä täyttäisi, jos siellä kasvaa vähintään 20 vanhaa puuta hehtaarilla.
Paneeliin osallistunut MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola ei innostu siitä, että vanhojen metsien tunnistamisessa otettaisiin käyttöön uusia kriteerejä.
”Euroopassa on 16 miljoonaa yksityismetsänomistajaa. Usein unohdetaan, että he tasapainottelevat metsän eri käyttömuotojen välillä joka päivä. He tarjoavat niin luontopalveluja, raaka-ainetta kuin ilmastohyötyjäkin. Poliittisten päättäjien pitää löytää tasapaino näiden välillä, eli mitä tehdä luonnon hyväksi ja miten turvata ilmastohyöty mutta myös paikalliset elinkeinot”, hän sanoo.
Mäki-Hakolan mukaan vanhojen metsien suojelu ei saa johtaa siihen, että jos metsänomistaja jättää talousmetsäänsä lahopuuta tai vanhoja puita, on riski, että metsä luokitellaan tulevaisuudessa vanhaksi metsäksi.
”Viisi prosenttia kuollutta puuta ei ole kovin paljon”, hän sanoo.
Päätökset paikallisella tasolla
Mäki-Hakola painottaa myös, että vanhojen metsien suojelun pitää olla yksityismetsänomistajille vapaaehtoista. Hän nostaa esiin muun muassa Metso-ohjelman ja luonnonarvokaupan hyödyntämisen.
Panelisteista Keski-Ruotsin yliopiston professori Bengt-Gunnar Jonsson on vapaaehtoisuudesta hieman eri mieltä.
”Jos kaikki päätökset jätetään yksityishenkilöille, voidaanko luottaa siihen, että tavoitteisiin päästään? Täytyy muistaa, että vanhojen metsien suojelu on tapa saavuttaa muita tavoitteita, kuten toteuttaa biodiversiteettistrategiaa”, hän sanoo.
Panelisteista europarlamentaarikko Katri Kulmuni muistuttaa, että EU:n jäsenmaat ovat sekä metsiensä että talousrakenteensa osalta erilaisia. Päätökset tulee hänen mielestään tehdä paikallisella tasolla.
”Perustuslain mukaan sinun metsäsi ovat sinun omaisuuttasi. Teoriassa metsien ei edes pitäisi olla osa EU:n päätöksentekoa, mutta tässä sitä ollaan keskustelemassa metsistä biodiversiteetin, ilmaston ja ympäristön näkökulmasta”, hän sanoo.
Kulmuni kaipaa myös enemmän keskustelua siitä, että puupohjaisilla tuotteilla korvataan fossiilisia tuotteita.
Apua luonnonarvokaupasta
Entä kenen pitäisi maksaa vanhojen metsien suojelusta aiheutuvat kustannukset? Jos kyse on lainsäädäntöön tulevista rajoitteista, tulee maksajan Mäki-Hakolan mielestä olla valtio tai viranomaiset.
Toisaalta myös teollisuudella on Mäki-Hakolan mukaan yhä enemmän maksuhaluja. Tällöin avuksi voi tulla luonnonarvokauppa. Myös komission ja ylipäänsä EU:n roolia tulee hänen mielestään pohtia.
”Voisiko tämän jättää metsänomistajille? Suomessa metsä halutaan jättää paremmassa kunnossa seuraavalle sukupolvelle. Metsänomistajat tuottavat puuta, mutta samalla he investoivat yhä enemmän luontoon”, Mäki-Hakola sanoo.
Lue myös
Sahateollisuuden Tino Aalto: ”Hyvä, jos EU-sääntelyä saadaan järkevämpään asentoon”
Uusia keinoja luonnonarvokaupan kehittämiseksi – omatoimiset luonnonhoitotyöt verovähennyksiin?
Tunteikas päivä Kaakonkulmalla, ”Epävarmuus on riipinyt”
Kike Elomaa: ”Metsien kanssa pitää olla järki mukana”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään