Meitä kannustetaan, ellei jopa patisteta repimään jättipalsamin naatteja maasta. Taloyhtiöt maksavat karmivia laskuja kurtturuusupensaiden hävittämisestä pihamailtaan. Näin siksi, että jättipalsami ja kurtturuusu ovat haitallisia vieraslajeja, jotka pitäisi hävittää.
Vieraslajiksi määritellään eliöt, jotka ovat tulleet Suomeen ihmisen levittäminä tai ihmistoiminnan seurauksena. Niiden haitallisuus näyttää kuitenkin olevan suhteellista ja tuntuu liittyvän niiden kiinnostavuuteen metsästyksen kohteena.
Valkohäntäpeura lienee euroissa laskien Suomen haitallisin vieraslaji. Se on kuitenkin määritelty riistalajiksi, jonka ampuminen on luvanvaraista, ei puhettakaan hävittämisestä.
Valkohäntäpeuran seuraksi on tulossa uusia, mahdollisesti vähintään yhtä tuhoisia lajeja. Myös niille on luvassa turvapaikat Suomen luontoon.
Viime viikon eittämätön luontouutinen oli Viitasaarella tavattu siperianvapiti, toiselta nimeltään maraali. Selkosuomeksi se on saksanhirven siperialainen alalaji.
Meille saapuneet vapitit ovat tarhakarkureita Venäjän Karjalasta, kyse on siis vieraslajista.
Samaan aikaan Itä-Suomessa riistakameroiden kennoille on tallentunut kuvia elikoista, jotka on alustavasti tunnistettu japaninpeuroiksi. Niin ikään ne ovat venäläisten tarhaamia ja Karjalaan siirtoistuttamia. Ei pitäisi olla epäselvää, että kyse on vieraslajista.
Pitäisiköhän metsitystukia lisätä, jotta kaikille mahdollisille peuroille varmasti riittää taimia tärveltäväksi?
Japaninpeurat syövät lehtipuiden silmuja, oksia ja versoja. Talvisin se kuorii ja syö puiden kuorta. Vapitin dieetti ei tästä juuri poikkea.
Melko haitallista, voisi äkkinäinen ajatella. Mutta ei puhettakaan, että ne luokiteltaisiin haitallisiksi vieraslajeiksi.
Japaninpeura on jo määritelty riistalajiksi. Vapitilla ei ole vielä tätä statusta, mutta turvapaikka järjestynee ilmoitusasiana.
Riistahallintoa uudet vieraslajit näyttävät pikemminkin innostavan kuin huolestuttavan.
Maaseudun Tulevaisuudessa 21.9. haastateltu Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mikael Wikström uskoi uusien lajien menestykseen.
Hänen ainoa huolensa tuntui olevan se, että uusista hirvieläinlajeista voisi tulla ongelmia Suomessa nykyisin eläville lajeille, jos niiden kannat kasvaisivat suuriksi ja tiheiksi. Tällöin lajit voisivat alkaa kilpailla keskenään ravinnosta. Pitäisiköhän metsitystukia lisätä, jotta kaikille mahdollisille peuroille varmasti riittää taimia tärveltäväksi?
Meidän pitäisi muun muassa ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vuoksi kiireesti luoda yhä monimuotoisempia metsiä. Jo nykyisten hirvieläimien laidunnus tekee sen monin paikoin mahdottomaksi – haapojen kerrotaan vähentyneen jopa suojelualueilla.
Vastuullisesti ajatellen uusia, metsille tuhoisia vieraslajeja pitäisi koettaa torjua metsästäen ja suurpetoja suosien, jotta metsiämme voidaan hoitaa niin, että ne voivat sopeutua ennustamattomasti muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin. Riistahallinnon ainoa huoli näyttää kuitenkin olevan lajien keskinäinen ravintokilpailu.
Hirvikarkotteiden käyttömahdollisuuksia hallinto sen sijaan vahtii ja rajoittaa tarkoin. Droonien ansiosta meillä olisi edullinen ja tehokas menetelmä levittää lampaanrasvavalmistetta taimikoihin, mutta sen byrokratia estää tehokkaasti.
Lue myös
Riikilä | Hyvät ja pahat metsänhoitoyhdistykset – vai päinvastoin?
Riikilä | Google investoi ja energiapuun myyjät kiittävät
Riikilä | Ilmoitusvelvollisuus oli liikaa, luontojärjestöt älähtivät metsälain uudistamisesta
Riikilä | Suomen kiistellyin metsähahmo on dokumenttinsa ansainnut, mutta muutama asia on hyvä muistaa
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Hyvä kolumni, kiitos jälleen! Toivon Metsälehdeltä tutkivaa journalismia: kuinka paljon ovat sorkkaelikot lisääntyneet Euroopan metsissä ja kedoilla viimeksi kuluneina 70 vuonna?
Saaliit ovat kasvaneet jyrkästi, samoin riistakolareiden määrä; satovahingoistakin löytyy tilastot, kunhan joku näihin tunkioihin talikkonsa työntää ja pöyhii.
Villiisikoja ammuttiin muutamia vuosia sitten yli 900 000 Saksassa. Ruotsin villisikojen määrä ylittää miljoonan rajan lähimmän 5 vuoden aikana.
Sääli maassa pesivien lintujen kantoja! Villisian haju- ja kuuloaisti ovat erittäin tarkat. Kaikki eloperäinen kelpaa kastemadoista peltopyyn muniin.
Villisian liha on herkullista. Sama talviruokinta pitää sikakannat sikiävinä kuin hirvielikotkin.
Leikki menee leivät ohi, kun metsästäjät, itseänsä luonnonhoitajina pitävät, ruokkivat riistaa talven yli. Nykyiset sorkkaelikoiden kannat edustavat mielestäni moraalitonta luvatonta laiduntamista leivän- ja puuntuottajien mailla. Kolaritilastot ovat nekin karmeita. Luonnon monimuotoisuus kärsii. Tässä olisi kaikkivoivalle EU:llekin ennallistamiskohdetta.
Kaikki sorkkaeläimet pitäisi olla metsästyskortin lunastaneiden maaomistajien vapaasti metsästysaikoina metsästettävissä omalla maallaan. Ei loppuisi sorkkaeläimet siihen kuten metsäkauriin esimerkki osoittaa. Ei metsänomistaja jouda koko aika kivääri kädessä taimikon nurkalla seisomaan.
Luontoliitot käyttävät eläinlajeja häikäilemättömästi hyväkseen harmaan suojelun toteuttamiseen ja maaomaisuuden pirstaloittamiseen.
Metsäpeurat, liito-oravat, linnustot esimerkkinä mainitakseni.
Erittäin haitallista on jos lajit alkavat saada suojelustatuksia enenevässä määrin nytkin on jo menty liiallisuuksiin luonnon paimennuksessa.
Mikolta taas osuva kolumni.
Mikko olet täysin väärässä, kun arvostelet metsästysviranomaisia, jotka ovat täysin sisäistäneet tehtävänsä, joka ontäyttää Suomen metsät lihariistalla. He tekevät pyyteetöntä työtä eivätkä mitkään oheisvahingot voi sitä estää.
Ei haittaa vaikka vuosittain tuhansia sairastuu borrelioosiin ja satoja aivokuumeeseen pienten hirvieläinten levittämien punkkien seurauksena. Ei haittaa sekään, että monin paikoin syödään pihakukat. Turhiahan ne viranomaisten mielestä varmaan ovatkin. Eikä sekään haittaa, että paikoin ne pienet hirvieläimet syövät myös mustikanvarvut ja kaiken muunkin pintakasvullisuuden.
Hieno oivallus oli siirtää hirvenmetsästyksen alkua kahdella viikolla. Perustekin oli ylevä. Näin saadaan suurempia vasoja. Tosin kukaan metsästäjä ei tainnut ymmärtää tällaista pyytää. Ei tietenkään tullut myöhemmin tsekattua tilannetta, että lisääntyikö se vasojen paino. Eipä tietenkään, mutta eihän tämä haittaa. Eikä tietenkään ne lisääntyneet hirvikolaritkaan, joita aloitusajan myöhentäminen aiheutti.
Varsinainen sankarisuoritus on kuitenkin villisikagate. Aluksi vähäistä sikamäärää vältettiin hävittämästä, jotta saataisiin uusi riistalaji. On ollut hienoa lukea, kuinka Kaakkoisrajan metsästäjät huolellisesti pitivät kunnon metsästettävän kannan säilymisestä huolta. Tähän tuli lisäapua rajan takaa.
Sitten tuli uhka. Raja-aita, joka pysäyttäisi rajan takaa tulevan täydennyksen. Löytyihän siihen yksinkertainen ratkaisu, riistaportti. Villisiat pääsisivät siitä läpi. Muut rajanyliyrittäjät jäisivät kiltisti rajan taa. Nyt tuli taas ongelma. Kenenkään mieleen ei tullut, että Suomeen tulevat siat altistetaan Venäjän puolella sikarutolle. Nyt villisikakantaa uhkaa supistuminen. Kai sen pysäyttämiseksi nerokkaat riistaviranomaisemme keinot keksivät. Pian näemme Pohjanmaan siankasvatusalueella villisikalaumoja.
Jos kaikki Suomen viranomaiset hoitaisivat, kaikkia vaikeuksia uhmaten ja kansalaisten mielipiteistä piittaamatta, tehtäväänsä yhtä tehokkaasti kuin riistaviranomaiset, olisi Suomen talous mallikelpoisessa kunnossa.
Kolminkertainen hurraahuuto Riistaviranomaisillemme. He ovat myös esimerkillisellä tavalla hoitaneet yhteiskuntasuhteensa Eduskunnan Eräkerhon avulla.
Tällä hetkellä sorkkaeläimistä panikoidaan suotta. Hirvikanta on puolitettu ja saatu vakautettua. Valkohäntäpeurojen kohdallakin kanta on kääntynyt laskuun. Uusia tulokkaita esiintyy maassamme hädintuskin kourallinen. Valkohäntien kannan kehitys haitallisiin mittoihin kesti yli 70 vuotta.
Villisikakaan ei ole toivottu vieras joitakin paikkakuntia lukuun ottamatta. Muualla se pyritään poistamaan välittömästi kohdattaessa.
Lopulliset päätökset riistakantojen koosta tehdään paikallistasolla. Valtiovallan asettamat raamit antavat mahdollisuuden käyttää tervettä järkeä. Toisaalta kaikkialla ei tavoitteisiin päästä, kun puuttuu kyvykkyyttä tai halua. Monissa tilanteissa molempia, kun tyhjenevällä maaseudulla elävien ihmisten määrä vähenee ja kyky ja halu metsästää ehtyvät.
Pedot eivät ole ratkaisu sorkkaeläinkantojen hallintaan. Hankaloittavat ainoastaan metsästystä ja aiheuttavat sen, että sorkkeläimiä on jätettävä yksilö tai pari/1000 ha enemmän ,jotta pedoille on riittävästi syötävää. Jos saalis ja pedot pelkästään keskenään säätelisivät toistensa kantoja , olisi hirviä Suomen olosuhteissa pahimmillaan kymmenkerainen määrä nykyiseen verrattuna. Pienimmillään kerroin olisi kolme. Petoja koko ajan sietämätön määrä. Olisiko tämä parempi vaihtoehto?
Hirvien myönteisiä vaikutuksia harvoin mainitaan. Puolet maamme taimikoista on jäänyt huonolle hoidolle. Ainut, joka niitä hoitaa ja harventaa on hirvi. Saattaa jopa joissakin tapauksessa pelastaa riittävän määrän elinkelpoisia taimia kasvamaan ” aikuisiksi” ylitiheän lehtipuuvesakon varjoista.
Riistakantojen kasvusta syytetään ruokintaa. Keinoruokinta on kuitenkin hyttysen hyrinää verrattuna siihen, millaisen kattauksen hoitamattomat taimikot hirvieläimille tarjoavat ympäri vuoden.
Metsästyskauden lyhentäminen alkupäästä oli oikea rakaisu. Hirviä ei häiritä kiima-aikaan. Hirvikärpäset eivät haittaa enää metsästystä lokakuussa. Kelit ovat viilenneet riittävästi, jotta riistaa voivat riiputtaa asianmukaisesti nekin seurat ,joilla ei ole kylmätiloja. Lumikin tulee jo avuksi, jotta metsästystä voidaan kohdentaa oikeisiin yksilöihin eikä ole tarvetta häiritä niitä hirviä, joita ei ole mahdollista metsästää. Aikaa on edelleenkin pyytää ne hirvet, jotka kiintiö sallii. Onnistui helposti silloinkin ,kun pyydettävää kiintiötä oli 2-3 kertaa nykyistä enemmän.
Lisättävä vielä edelliseen, että hirvieläimiä on mahdollista metsästää vahtimalla pellolta 1.9 alkaen. Pyynti on helppo kohdistaa vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin. Myös vasoihin, joiden metsästys on muutoin haastavaa. Mahdollisuuksia on ,mikäli niitä ymmärretään käyttää.
PS . Puut ja pensaat pudottavat lehtensä lokakuun puoliväliin mennessä. Tämä parantaa näkyvyyttä. Saaliin tunnistaminen helpottuu ja parempi näkyvyys parantaa myös yleistä turvallisuutta. Maastossa liikkuu muitakin, kun metsästäjiä. Muiden liikkujien määrä kuitenkin vähenee, kun sienet ja marjat on lähes kerätty lokakuun puoliväliinmennessä.
Onnistui se hirvijahti silloinkin, kun metsästys alkoi syyskuun lopulla. Saahan tietysti jokainen seurue myöhentää metsästystään vaikka joulukuulle. Hirvillä on myös sellainen tapa, että ne alkavat siirtyä kesälaitumilta talvilaitumille, mikä vaikeuttaa kesälaitumilla metsästäjien työtä, jos hirvet ovat naapurin puolella. Sitä paitsi ne liikekannalla olevat hirvet ovat erittäin paha uhka liikenteelle.
Suorittavalla on aika rajoittunut katsantokanta. Siis katsot asiaa vain omasta lähtökohdastasi. Minä taas kokonaisuuden kannalta. Siinä eräs tekijä on hirvionnettomuuksien minimointi. Tämän pitäisi olla tärkein vaikuttaja metsästysaikoja säädellessä.
Olisi mielenkiintoista tietää kenen viranomaisen päätöksellä ne itärajan riistaportit jätettiin auki. Mitähän miettii?
Reipas yli tuhat vuotta sitten pohjois Euroopassa tallusteli otus nimeltä villihärkä. Sen meidän esi isämme söivät täältä tilapäisesti pois koska silloin ei ollut kantaa hoitavia metsästys seuroja. Täällä asuvilla metsästäjä keräilijöillä oli vain kova nälkä ja heitä kovasti harmitti villihärän loppuun syönti. Erilaisiin kallioseinämiin piirrettiin muisto kuva albumeita häristä tuleville sukupolville, viesti oli että villihärkä on merkittävä eläin. Villihärkä nykyään asustelee eteläisessä Euroopassa vuoristo alueilla ilmastossa joka edes vähän muistuttaa sitä mitä täällä on joskus ollut. Siletä se on noussut pikku hiljaa pohjoisemmaksi ja Ruotsissakin on kai muutamia. Noh, nyttemmin samaan villihärän ekologiseen lokeroon on tullut peuraa ja näköjään vapiti. Turha vinkua, jos ne peurat ei kelpaa niin muistutan että jos villihärkä täällä selviää niin se ei ole mitenkään vieraslaji ja tänne sen voi tuoda ja kouluttaa meidän paikallisiin oloihin. Yksikään teidän selityksistä ei siihen veijariin päde.
Vastaan Timpalle ,että pyrin katsomaan asioita monelta kannalta. Itse innostuin aikanaan uudestaan jahtaamaan hirviä juuri liikenteessä kokemieni tilanteiden takia. Elettiin vuotta 2000 ja hirviä oli todella paljon. Nyt huomattavasti vähemmän.
Unohtui muuten mainita, että syyskuun viimeinen ja lokakuun ensimmäinen viikonloppu ovat pyhitettyjä valkkarijahteihin koirien avulla ,jolloin peuran voi kaataa metsäänkin. Tääläpäin vähäiset peurat pyritään metsästämään pois häiritsemästä hirvijahteja tuona aikana.
Valkkari on todennäköisin uhka liikenteessä. Kaikelle on oma aikansa. Ensin valkohännät ja sitten hirvet.
PS. Muistaakseni Timpan ongelma syksyn myöhäisjahtien kohdalla oli, että joutui ajamaan pitkän matkan pimeässä kotiin. Paikkakunnalla asuvilla ei ole tätä ongelmaa. Autoon on myös saatavissa tehokkaita lisävaloja.
Toki metsästyksen myöhentäminen oli eräs minun ongelmani ajomatkan vuoksi . Se on totta. Ei ole enää, koska lopetin jahdin täytettyäni 85 vuotta. Mutta, mutta, kaltaisiani muitakin on varmaan paljon, jotka siis joutuvat ajamaan pitkiä matkoja huonoilla keleillä pimeässä ja riskissä joutua hirvikolariin.
Niin metsästäjien kuin kaikkien muidenkin turhaan hirvikolariin joutuneiden on ongelma on Suomen riistaviranomaiset.
Jahdin myöhentäminen tuottaa myös ongelmia. Päivät lyhenevät. Ilmat kylmenevät. Etenkin jos lumi sattuu satamaan, niin luonto on vähähajuista, mistä hirvet hyötyvät. Lukuisia kertoja on nähty kuinka lumisessa metsässä hirvi haistaa passimiehen ja kiertää tämän.
Hirvijahti vaatii kultakin osallistujalta paljon. Sen tehokas toteuttaminen hyvissä oloissa on sekä metsästäjien että kaikkien teillä liikkuvien etu. Tietysti joku porukka voi harjoittaa itsekidutusta myöhentämällä jahtia.
Ruotsalaiset rauhoittavat hirven metsästyksen pariksi viikoksi sinä aikana lun hirvillä on kiivain kiima aika. Mitähän hirvenmetsästäjät tekevät tauon aikana? Vieraslajin metsästysinto romahti kun vieraslaji majavan metsästys vapautui, piisami hävisi jostakin syystä, minkkikö hävitti vesikon, moniko metsälaji on harventunut merkittävästi viimeisen sadan vuoden aikana… onneksi metsätalous ei ole siihen katoon vaikuttanut millään tavalla.
MInun havaintojen mukaan hirven kiivain kiima-aika sattuu syyskuun puoliväliin. Riistakamerakuvassa meidän porukan mailta 7. syyskuuta tänä vuonna näkyy, kun hirvisonni nuolee hirvilehmän pimppiä.
Olin kerran syyskuun puolivälissä teeren kuvilla nuoressa kuusikossa, jossa oli muutama suurempi koivu. Kuulin hirvisonnin öyhkivän kulkiessaan n 100 metrin päästä ohitseni. Sitten se muutti suuntaa ja alkoi tulla suoraan minua kohti. Näkyvyys siinä kuusikossa oli huono. Sitten n 15 metrin päästä ilmestyi näkyviin ison hirven pää, jossa sarvet olivat kaksipiikkiset kuten tosi suuri heinähanko. Mietin, mitä tässä käy. Sanoi vain ”huh”. Sonni ei tästä paljoa piitannut. Pyörähti vähän ja jatkoi matkaansa huudellen samalla. Ei saatu sitä saaliiksi vaikka koiramies sen kerran näki. EI tainnut sonnikaan saada. Ei ilmaantunut saman näköisiä sarvia myöhemmin.
Kerran syyskuun puolivälin aikoihin keskellä päivää meidän pellolle ilmaantui hirvilehmä kaksoisvasojen kanssa ja sitten kaksi nuorta sonnia, jotka yrittivät ottaa mittaa toisistaan. Poikasten kisailu keskeytyi, kun paikalle ilmaantui valtasonni. Ne luikkivat tiehensä. Sitten lehmä vasoineen ja sonni häipyivät metsään. Taisivat vasat saada sukupuolivalistusta. Myöhemmin näin, kun sonni käveli harvassa metsässä seksipaikaltaan pois ja asettui makuulle harvassa mäntyjä kasvaneeseen rinteeseen. Olipa näemmä raskas suoritus.
Riistaviranomaisten juttuihin ei kannata uskoa. Heillä on vain agenda saada mahdollisimman paljon lihaa metsiin, mitä tietysti auttaa metsästyksen vaikeuttaminen.
En ole kuullut kenenkään Timppaa lukuun ottamatta valittavan metsästyksen alun sijoittamisesta nykyiseen ajankohtaan. Useimmin kuulee, että on helpotus sekä koirille, että metsästäjille ettei tarvitse metsästää liian lämpimällä säällä.
Mitä tulee tunteeseen , että metsästystä on valtiovallan taholta vaikeutettu, kannattaa palauttaa mieliin , miten hankalaa metsästys oli esim. 50 vuotta sitten. Jos jokin metsästystä hankaloittava taho pitäisi nimetä, se olisi suojelua eri tarkoituksiin keppihevosena käyttävä vihervasemmisto. Sillä puolella on kova halu lopettaa metsästys kokonaan koskien kaikkia eläimiä. Ajavat agendaansa keinoja kaihtamatta maailmanlaajuisesti. Yrittävät vaikuttaa poliittisiin päätöksiin suoltamalla suoranaisia valheita ja uhkaamalla ja painostamalla henkilöitä, jotka ovat eri mieltä. Tuhoavatpa pahimmat jopa metsästäjien omaisuuttakin. Katseet kannattaa suunnata tämän porukan tekemisiin.
Monet ovat sellaisia, etteivät ota kantaa. Saahan sitä metsästystä siirtää. Ei ole kielletty. Kuten kirjoitin, niin myöhentäminen tuo riskejä myös hirvenmetsästäjille. Myöhentäminen vaikuttaa haittaavasti kesälaitumilta vaeltavien hirvien metsästykseen.
Oleellista on kuitenkin se, että myöhentäminen lisäsi hirvionnettomuuksia. Vain pakastimessa oleva hirvi on vaaraton. Minun ajatusmaailmaan ei kuulu, että oman mukavuuteni vuoksi altistaisin toisia onnettomuusriskeille.
Kun keskustellaan onnettomuusriskeistä, lienee tärkeintä, että kohdistetaan metsästys siihen ryhmään riistasta metsästyskauden alussa, joka aiheutta eniten vahinkoja. Valkohäntäpeura on tässä suhteessa ehdoton ykkönen. Tästäkin syystä on viisata ohjata aluksi kaikki resurssit valkohäntäjahteihin. Vähäiset hirvet ehtii kaataa myöhemminkin. Ei siis ole kysymys vain mukavuudenhalusta. On kyse resurssien järkevästä suuntaamisesta.
Kun keskustellaan metsästyksen hakaloittamisesta ,kannattaa ottaa kohteeksi yltiösuojelu ja keinot ,joilla suojelua yritetään edistää. Monissa tapauksissa on kyse pelkästä haitan teosta suojelun nimissä. Tämä vaarantaa jopa suojelun varsinaisen hyvä tarkoituksen ja kääntyy koko ajatusta vastaan. Yltiösuojelijat olivat ensimmäisenä kirkumassa , että näitä avauksessa esitettyjä ”vieraslajeja” ei missään nimessä saa poistaa. Seuraava vaihe on julistaa ne uhanalaisiksi. Kun nämä otukset jossakin vaiheessa lisääntyvät liikaa, on edessä vuosikymmenen projekti saada ne laillisesti metsästettäväksi riistaksi. Siinää vaiheessa ollaankin samassa tilanteessa, kun petojen ja valkoposkien kohdalla eli kusessa.
Valkohäntäpeuroja on vain pienessä osassa Suomea ja niitä pystytään metsästämään myös ruokintapaikoilta.
Hirvikoirista vielä. Eivät lämpimät kelit haittaa, kun ainakin meillä päin kaverit harjoittavat niitä ennen jahtia. Tämä tietysti lisää koirille riskiä auton alle joutumisesta. Ennen kaikkea se lisää hirvionnettomuusriskejä tuplasti. Ajossa oleva hirvi saattaa mennä pitkälle monenkin tien yli, kun sitä ei ole mahdollista ampua. Palatessaan sitten hämärässä tai pimeässä kotitienoilleen, se on vielä suurempi riski.
Riskit ovat sellaisia, että vuoren varmasti ne ennen pitkää toteutuvat.
Tunnistan riskit varsin hyvin. Jahtikokemusta yli 50 vuotta . Koirien kera ja ilman.
Sekin on syytä muistaa, että hirvestäjoä on vain osa metsästäjäkunnasta ja sekin määrällisesti pienempi. Jahtiaikojen porrsstaminen palvelee suurta enemmistöä. Saavat metsästää pienriistaa rauhassa alkukauden. Osalla hirvestäjistäkin on lintukoiria ja jäniskoiria ja hekin ovat poissa vahvuuksista, mikäli hirvijahti alkaisi aiemmin. Passiketjut jäisivät harvoiksi.
Jotkut metsästävät sorsia. Toiset kyyhkysiä. Jotkut kanakoirilla. Ajokoirametsästys onnistuu paremmin hirvijahdin jälkeen.
Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, asia on tärkeintä tarkastella kaikkien suomalaisten kannalta. Metsästys menettää yhteiskunnallisen hyväksyttävyytensä, jos metsästäjät yksistään yrittävät määritellä säännöt. Ja vielä kerran. Hirvenmetsästys pitää järjestää niin, että se on onnistuu mahdollisimman helposti kunkin porukan olosuhteisiin. Muuten jossain vaiheessa porukka loppuu. Nimittäin kotijoukoillakin on sanansa sanottavana.