Kirjanpainajien hyökkäys on huipentumassa, merkkejä käänteestä parempaan

Suomesta ja Euroopasta kiirii hyviäkin uutisia kirjanpainajaepidemiasta. Vaara ei silti ole ohi.

Lapinjärvellä Itä-Uudellamaalla paljastui kirjanpainajan jäljiltä tällainen tuho. (Kuvaaja: Seppo Samuli)
Lapinjärvellä Itä-Uudellamaalla paljastui kirjanpainajan jäljiltä tällainen tuho. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Kirjanpainajaepidemia ei Suomessa ole levinnyt niin nopeasti kuin takavuosien synkimmissä ennusteissa povattiin, uskoo Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes.

Myös Euroopasta kuuluu varovaisen myönteisiä uutisia.

”Vuoden 2022 jälkeen tuhot ovat vähentyneet. Tänäkin vuonna säät ovat olleet melko sateisia, mikä hillitsee epidemiaa. Toisaalta kirjanpainajakannat ovat yhä suuria, joten olisi liioittelua sanoa vaaran olevan ohi. Vuosien 2016–2018 kaltainen kuivuusjakso laukaisisi jälleen suurtuhon”, toteaa ekologian professori Tomáš Hlasny Prahan yliopistosta.

Saksassa kirjanpainajien tuhoaman puun korjuumäärät ovat olleet laskussa vuodesta 2018, mikä voi kertoa epidemian laantumisesta.

Saksassa ilmestyvän metsäalan ammattilehti AFZ Der Waldin mukaan maassa korjattiin viime vuonna puuta yhteensä 70,6 miljoonaa kuutiota. Reilusti yli puolet tästä oli tuhopuuta. Paikoin tuhopuun korjuumäärä on laskenut, koska kuusikot ovat ylipäätään käymässä vähiin.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Ylioja ei varauksetta jaa näkemystä Suomen kirjanpainajatuhojen helpottamisesta.

”En tiedä, mihin ennusteisiin Remes viittaa, mutta valtakunnan metsien inventoinnin mukaan kirjanpainajien aiheuttama puustokuolleisuus on moninkertaistunut parin viime vuoden aikana.”

Tämän kevään ja kesän tilanne on vielä epäselvä. Tutkijoilla ei ole vertailukelpoisia havaintoja.

Helteinen toukokuu suosi kirjanpainajien parveilua, mutta kesäkuun viileät säät laannuttanevat suurtuhon uhkaa.

Saalistajat eivät pysäytä epidemiaa

Remes arvelee, että kirjanpainajien saalistajien, kuten muurahaiskuoriasten lisääntyminen jarruttaa kirjanpainajien kantoja.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Juha Siitonen on osin samaa mieltä.

”Luontaiset viholliset pystyvät hillitsemään kirjanpainajien lisääntymistä vakaana pysyvissä olosuhteissa. Suurten myrskytuhojen tai kuivuuden jälkeen petokannat eivät lisäänny yhtä nopeasti kuin kirjanpainajat, joten ne eivät pysty estämään tuhoja.”

Hänen mukaansa ainakin Suomessa kirjanpainajien joukko­esiintymiset ja tuhot ovat tähän mennessä laantuneet petojen lisäännyttyä.

Näin kävi esimerkiksi vuoden 2010 kuivuuden ja laajojen myrskytuhojen jälkeen. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä tuhot vähenivät, kun olosuhteet vakautuivat ja petokannat kasvoivat.

”Tuhojen laantumiseen vaikuttaa aina myös se, että sopivat isäntäpuut loppuvat ja kirjanpainajien jälkeläistuotos pienenee, kun samoihin puihin iskeytyy liikaa kuoriaisia.”

Tämänhetkinen kirjanpainajien runsaus on Siitosen mukaan seurausta kesän 2020 kuumuudesta ja kuivuudesta, mikä heikensi kuusien kuntoa pitkäaikaisesti.

Kirjanpainajan iskemän tunnistaa puun kuorelle tai tyvelle ilmaantuvasta hienosta ruskeasta purusta.
Kirjanpainajan iskemän tunnistaa puun kuorelle tai tyvelle ilmaantuvasta hienosta ruskeasta purusta.

Jatkuva kasvatus ei pelastaisi kuusikoita

Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Alexander Pulgarin Diazin mukaan kirjanpainajia on runsaasti avohakkuiden lähimetsissä.

Radikaaleimmat tutkijat kiirehtivätkin äskettäin vaatimaan hakkaamattomien kaistojen jättämistä tilojen rajoille ja korostivat jatkuvan kasvatuksen metsien kestävyyttä kirjanpainajatuhoja vastaan.

Metsäammattilaisetkin myöntävät avohakkuiden reunojen alttiuden kirjanpainajatuhoille. Syy-seuraus-suhde on heidän mukaansa silti kyseenalainen.

”Tyypillisesti kirjanpainajaesiintymät ilmaantuvat metsän keskelle, ja tuhojen seurauksena metsä lopulta avohakataan. Metsänkäyttöilmoituksessa hakkuu todetaan usein avohakkuuksi.”

”Todellisuudessa hakkuu on kirjanpainajaesiintymän seu­raus, ei sen aiheuttaja. Tuhon rajaaminen hakkuulla on käytännössä hyvin vaikeaa”, muistuttaa OP:n metsäasiantuntija ja metsänomistaja Petri Kortejärvi.

Metsäkeskuksen Remes ei usko, että jatkuva kasvatus tarjoaisi metsille parempaa turvaa kuin jaksollinen metsien kasvatus.

”Jatkuvan kasvatuksen usein toistuvat, voimakkaat harvennukset altistavat kuusikot kirjanpainajien tuhoille. Puiden kokema valosokki lisää kirjanpainajien lisäksi myös tähtikirjaajien riskiä.”

Pitkät kiertoajat lisäävät tuhoriskiä

Metsien hiilensidonnan lisäämiseksi ehdotettu kuusikoiden kiertoaikojen pidentäminen kasvattaa kirjanpainajatuhojen riskiä.

”Suurimmassa vaarassa ovat kuivuudelle alttiilla mailla kasvavat sekä juurikäävästä kärsivät kuusikot. Niissä kiertoaikojen pidentäminen olisi huono idea”, Remes varoittaa.

Myös tuulen kaatamien tai lumen murtamien kuusten jättäminen metsään lahopuun lisäämiseksi lisää riskiä.

”Jopa lain sallimat alle kymmenen kuutiota kuusta hehtaarilla voi tuhoille alttiilla paikoilla olla liikaa.”

Etelä-Ruotsissa metsäntutkijat ovat suositelleet korkean kirjanpainajariskin alueilla kuusikoiden kiertoaikojen lyhentämistä 60 vuoteen, ja mikäli tilanne pahenee, jopa 50 vuoteen. Remeksen mukaan tätä pitäisi harkita myös Suomen riskialueilla.

”Uskon, että kiertoaikojen lyhentäminen lisätään lähiaikoina metsänhoidon suosituksiin.”

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut