Kuntien laatimissa asema- ja osayleiskaavoihin merkitään usein metsien käytölle rajoituksia. Kaavamääräys määrittelee, onko alueella metsälaki voimassa. Maisematyölupa tulee usein haettavaksi, jos kaavoitetulla alueella halutaan tehdä hakkuita.
Kunnan maisematyölupapäätöksestä voi valittaa, mutta usein luvan epääminen jäädyttää puukaupan tai päätehakkuu muuttuu lupaehdoissa harvennushakkuuksi, jolloin osa myytävästä puusta jää metsään ja metsätili kapenee.
Monesti metsänomistajat kokevat tilanteen umpikujaksi, eikä omien oikeuksien peräämiseen ei aina ole rohkeuttakaan. Kunnan kanssa riitelyn pelätään kostautuvan myöhemmin esimerkiksi evättyinä rakennuslupina.
Maanmittauslaitos tuli apuun
Ylöjärveläinen metsäyhtymä Pispa joutui tällaiseen tilanteeseen. Runsas hehtaari hoidettua päätehakkuumetsää oli kunnan vanhassa osayleiskaavassa merkitty suojeluun velvoittavalla SL-merkinnällä. Saatteena todettiin, että alue suojellaan kunnan tarpeisiin. Kaavamääräyksen luonnonsuojelulliset perusteet jäivät epäselviksi.
Metsäyhtymä teki kolme vuotta sitten puukaupan päätehakkuuleimikosta, mutta kaavassa suojellulle hehtaarille ei herunut maisematyölupaa, ja leimikko jäi tältä osin hakkaamatta. Se merkitsi noin 25 000 euron menetettyä puukauppatuloa metsäyhtymälle.
Metsäyhtymän asioita hoitava Tuomo Pispa sai MTK:n lakiasiantuntijoilta vihjeen: menetetyistä hakkuutuloista voisi perätä korvauksia Maanmittauslaitoksen tekemässä korvaus- ja lunastustoimituksessa. Toimituksen valmistuminen kesti puolitoista vuotta.
”Korvaus- ja lunastustoimituksessa maanmittausinsinööri määritti korvauksen puustoarvion perusteella. Korvaus vastasi suunnilleen menetettyä hakkuutuloa. Prosessi oli aikaa vievä, mutta katsoimme sen vaivan arvoiseksi, jos sen avulla saadaan kaavoituksen epäkohtia vähennettyä”, Tuomo Pispa muistelee.
Ylöjärven kunnan ympäristölautakunta päätti tyytyä maanmittaustoimituksen ratkaisuun, eikä päätöksestä valitettu maaoikeuteen.
Sekä maapohja että puusto jäävät metsäyhtymän omistukseen, mutta puustoa ei jatkossa saa hakata.
Toimituksen tehneen maanmittausinsinööri Petteri Laurosen mukaan korvaus- ja lunastustoimitusta voi hakea aina, kun maankäytön rajoitukset perustuvat maankäyttö- ja rakennuslakiin. Hän muistuttaa, että toimituksen hakeminen on maanomistajille käytännössä riskitöntä.
”Kunta maksaa toimituksen kulut, ellei kyse ole täysin perusteettomista vaatimuksista.”
Hintalappu kaavamääräyksille
Korvaus- ja lunastusmenettelyä ei juuri käytetä, vaikka taajama-alueiden lähimetsät ovat väärällään erilaisia metsien käyttöä rajoittavia kaavamääräyksiä ja niistä kehkeytyneitä kiistoja,
”Tämän tyylisiä päätöksiä on ylipäätään erittäin vähän. Yleensä suojelualueita koskevat korvaukset määritellään luonnonsuojelulain nojalla eikä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti”, vahvistaa MTK:n lakimies Leena Kristeri.
Hän korostaa, että lähtökohdan tulee olla, että jos omaisuuden käyttöä rajoitetaan, omistajalla on oikeus täyteen korvaukseen riippumatta siitä, mikä julkinen taho rajoituksen on asettanut.
”Nyt tässä on osoitettu, että näin on”, Kristeri tähdentää.
Hän ei osaa sanoa, miksi maanomistajille maksutonta korvaus- ja lunastustoimitusta käytetään niin harvoin.
”Yksi ongelma varmasti on se, että nykyisen lain korvauspykälät koetaan ammattilaistenkin keskuudessa sekaviksi ja tulkinnanvaraisiksi. Ne tulee uudistaa.”
Tapion metsäasiantuntija Airi Matila korostaa, että kaavoituksen taloudellisia vaikutuksia pitää miettiä nykyistä tarkemmin.
”Suomessa on 2 000 voimassa olevaa oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Kunnissa on tärkeää käynnistää kaavamääräyksien hinnoittelu.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.