Ladataan...
Opinnäyte: Jatkuvan kasvatuksen näkeminen ei vakuuta metsänomistajia
Asenteita kartoittavan kyselyn perusteella nuoret suhtautuvat myönteisemmin jatkuvaan kasvatukseen.
Tilaajille
Asenteita kartoittavan kyselyn perusteella nuoret suhtautuvat myönteisemmin jatkuvaan kasvatukseen.
Metsänomistus
Jatkuva kasvatus onnistuu parhaiten valoisissa mäntymetsissä. Itselläni on pimeää kuusimetsää jossa taimet pääse kasvamaan puiden varjossa. Istutus tiheään ruohikkoon ei myöskään onnistu. Avohakkuut ovat ainoa mahollisuus jolloin äestetty pohja luo hyvän alustan taimille kilpailla elintilasta.
Vielä 1960 – luvulla harjoitettu harsintahakkuu on käytännössä ihan sama kuin jatkuvan kasvatuksen hakkuu.
Kummassakaan menetelmässä ei istuteta, ojiteta ja aika harva myöskään raivaa.
Suomen metiä köyhdytettiin satoja vuosia vain hakkaamalla, mikä on yhä meneillään metsätalouden kehitysmaissa kuten Venäjällä ja Pohjois Amerikassa, joissa surulliset lehtipuuryteiköt tai alikasvoskäkkärät valtaavat alan kun laadukkaat valtapuut on poistettu.
Kasvu jää heikoksi ja sen tukkiosuus aivan surkeaksi.
Kaikki jalostus- ja ojitushyödyt menetetään ja taloustulos romuttuu vahintäin keskipitkällä aikavälillä.
Ei mikaan ihme, että katsojat Suomessa eivät vakuutu jatkuvan kasvatuksen rääseikköjen katselusta.
Rautalammillakin Sahalan Kartanossa keski reilusti yli puoli vuosistaa päästä eroon aktiivisella maanparannuksella ja uudistamisella 1800 – luvun harsintametsänhoidon alennustilasta.
Ihmettelen suuresti miksi MT, Metsälehti ja viranomaiset ajavat jatkuvaa kasvatusta tuoreille miaille sen surkeasta tuotosta huolimatta. Lisäksi se kuusettaa ja pimentää metsät, lisää tautisuutta ja lämmittää ilmastoa.
Vessi.eu sivustolla on laaja kirjoitus jatkuvan kasvatuksen kaikista haittapuolista.
Jatkuvaa kasvatusta kehutaan ja ihannoidaan sen ”kustannuksettomuuden” vuoksi. Lyhyellä aikajänteellä tuloja saadaankin hyvin karttumaan, kun ei hoitotoimia tehdä. Kun aliskasvos sitten aikoinaan syntyy, on sen laatu usein varsin kirjava. Raivuu- ja perkuuhommilta ei vältytä koskaan. Siitä tuleekin niitä kustannuksia ja sehän tässä ideologiassa ei käy kun tuotot kärsii. Vaihettumisvyöhykkeillä lähinnä soiden ja kosteikkojen reunoilla toimii. Kuusi- ja lehtipuuvaltaiset korvetkin toimii useimmiten. Suometsien jatkuva kasvatus on nostamassa päätään. Valitettavasti soveltunee vain ennallistamisen yhteyteen. Tässä opinnäytteessä käy onneksi ilmi se, että Ylen ideologiaan ja paatokselliseen metsätalouden arvosteluun osataan vielä suhtautua perustellun kriittisesti.