Kuuden euron männyntaimia ja turkkilaista tuulivoimaa

Kansalaisten ilmastoahdistus on luonut kasvualustan luovallekin hiilikompensaatioiden kaupalle. Nyt alalle pitäisi vielä löytää yhteiset pelisäännöt.

Kompensaatiokaupassa Havulatva lupaa metsänlannoittajalle 30 prosentin alennuksen, kunhan lannoitetut puut saavat kasvaa kahdeksan vuotta. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Hiilikompensaatio tarkoittaa, että kuljetusyritys voisi hyvittää kuorma-autojensa hiilidioksidipäästöjä ostamalla hiilikompensaatioita vaikkapa metsänomistajilta. Vastineeksi nämä voivat lannoittaa metsiään ja lisätä puuston kasvua sekä hiilidioksidin sitoutumista ilmakehästä metsään. Vuosien kuluttua metsänomistaja voi myydä lannoituksen lihottamat puut.

Tämä on yksi esimerkki ideoista, joita ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen liittyvä hiilidioksidipäästöjen kompensoiminen on luonut. Yhtä lailla esimerkiksi metsää omistava maitotila voisi kompensoida karjatalouden päästöjä tilan metsien kasvua lisäämällä.

Päästökaupassa hiilidioksiditonnia vastaavan päästökiintiön hinta on 25–30 euroa. Tonni hiilidioksidia sitoutuu noin kiintokuutiometriin puuta. Ainakaan toistaiseksi hiilenpäästäjät eivät voi korvata päästökiintiöitä ostamalla metsänieluja, mutta hiilidioksiditonnin päästökauppahintaa voi pitää viitteenä metsänielujen arvosta.

Kuuden euron männyntaimia

Mitä nopeammin puut kasvavat, sitä enemmän metsään sitoutuu hiilidioksidia. Metsä on hiilinielu, kun puuston ja maaperän sitoma hiilen määrä kasvaa. Vanhuuttaan ränsistyvä metsä ei ole nielu, mutta sekin varastoi hiiltä.

Metsän hiilivarastoa voi kartuttaa puuston kasvua tai metsäpinta-alaa lisäämällä tai vaihtoehtoisesti hakkuita rajoittamalla.

Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Tatu Torniainen pitää puuston kasvua lisääviä hiilensidontakeinoja varmempina kuin hakkuiden rajoituksia.

”Hakkuiden vähentäminen voi johtaa hiilivuotoon. Hakkuut siirtyvät muualle, jos puun kysyntä ei alene. Pahimmillaan hakkuut lisääntyvät maissa, joissa metsätalouden kestävyyteen liittyy merkittäviä epävarmuuksia.”

Hiilikompensaatiokauppaa tarjoavia yrittäjiä ei voi ainakaan luovuuden puutteesta syyttää. Osa yrityksistä kompensoi päästöjä kotimaassa, osa muualla.

Esimerkiksi Ilmastoapu-niminen yritys tarjoaa verkkokaupassaan kotimaan turvekentille istutettavia männyn taimia kuuden euron kappalehintaan. Autoilija voi ostaa hyvitettä ajokilometreilleen – vajaalla kuudella eurolla voi kuitata tuhat kilometriä. Autoilijoiden eurot käytetään joko kiinalaiseen bioenergiahankkeeseen tai turkkilaiseen tuulivoimalaan.

Antero Vartian perustama Compensate-säätiö tarjoaa verkkosivuillaan uskottavuutta akateemisten asiantuntijoiden siunauksella. Kompensointikohteet ovat ulkomailla.

Metsäammattilaisten perustama Havulatva Oy kompensoi kotimaassa. Metsänomistajille on luvassa alennusta lannoituksista, kunhan metsä saa kasvaa kahdeksan vuotta lannoituksen jälkeen. Alennukset katetaan kompensaatioita ostavien yhtiöiden rahoilla. Toistaiseksi kauppoja ei ole tehty.

”Lannoitus lisää nopeimmin metsän hiilen sidontaa metsissä ja rahatkin jäävät paljolti paikallistalouteen”, sanoo Havulatvan toimitusjohtaja ja osakas Samuli Kallio.

Bluewhite Bioforest Oy on tuotteistanut hiilensidonnan Metsäkolikoiksi (ICE Forest Coin). Metsänomistaja voi merkitä yhdeksän metsäkolikkoa hehtaarille, kun puusto kasvaa vähintään 4,9 kuutiota hehtaarilla vuodessa. Merkintä edellyttää metsänomistajan kustantamaa arviota. Kompensaation ostaja voi lunastaa kolikot metsänomistajalta määräajaksi.

Toistaiseksi metsäkolikoidenkin kauppa on ollut vähäistä. Toimitusjohtaja Jyrki Nieminen kertoo, että toteutuneissa kaupoissa metsänomistajan saama hiilidioksiditonnin hinta on kohonnut 18,70 euroon. Lupaukseksi tai hintalapuksi tätä ei pidä mieltää.

Yhtiö on selvittänyt verottajalta hiilikompensaatiokaupan verotuskohtelun.

”Verottajan mukaan hiilikompensaatiokauppa on arvonlisäverollista.”

Finnwatch selvittää kauppaa

Viime talvena poliisihallitus määritteli hiilikompensaatioiden kaupan luvanvaraiseksi rahan keräykseksi, ellei maksajalle muodostu selkeää vastinetta.

Poliisin linjaus jäädytti muutaman kompensaatiokauppiaan innon, mutta useimmat toimijat ovat paketoineet kompensaatiotuotteensa niin, että maksajalle syntyy selkeä vastine.

”Kompensaatioiden ostaja saa kuviokartat lannoitetuista kohteista ja lisäksi puuston kasvutiedot avoimista metsävaratiedoista”, Havulatvan Kallio selvittää.

Tällä hetkellä sekä sisäministeriön että maa- ja metsätalousministeriön perustamissa työryhmissä pohditaan pelisääntöjä hiilikauppaan.

”Tarkoitus on selvittää, millaisia toimijoita alalla on, ja haarukoida yhtenäisiä pelisääntöjä”, selvittää maa- ja metsätalousministeriön Torniainen.

Suunnitteilla on myös pilottihanke, johon osallistettaisiin nieluja tarjoava, niitä välittävä sekä niistä maksava taho ja tarkasteltaisiin markkinaan liittyviä teknisiä kysymyksiä.

Sisäasianministeriön työryhmä puolestaan pyrkii korjaamaan lainsäädäntöä niin, ettei hiilikompensaatiokauppaa enää määriteltäisi luvan varaiseksi rahankeräykseksi.

Myös yritysvastuuta tutkiva Finnwatch laatii parhaillaan raporttia erilaisista, kotimaahan ja ulkomaille kohdistuvista hiilikompensaatioista. Selvitys valmistuu ensi vuoden alkupuolella.

”Tähän lähdettiin paljolti siksi, että päästökompesaatioista on muodostunut entistä tärkeämpi osa yritysten ilmastotoimia”, kertoo ilmastoasiantuntija Lasse Leipola.

Metsäkompensaatioiden ongelmana hän pitää metsien tulevaa käyttöä ja kompensaatiossa syntyneen hiilivaraston pysyvyyttä.

”Kompensaatioilta edellytetään myös lisäisyyttä. Se tarkoittaa, ettei talousmetsän normaalia kasvua voi myydä kompensaatioksi. Esimerkiksi puuttoman alueen metsitys voi sen sijaan olla sellaista hiilensidontaa, jota muuten ei tapahtuisi.”

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Puukauppa Puukauppa

Kuvat