Sahatavaran tuotanto on ollut Suomessa alkuvuodesta noususuunnassa, mutta nyt heikko kysyntä ja epävarmuus leimaavat näkymiä. Suhdannekuva on negatiivinen, kertoo sahayhtiö Keitele Groupin toinen omistaja ja Sahateollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja Matti Kylävainio.
”Nähdäänkö tulevana talvena tämän sahasuhdanteen aallonpohja”, Kylävainio pohtii.
Suomalaissahojen käyttöasteet ovat hänen mukaansa pyörineet 75 prosentissa, joten kiihdytysvaraa olisi. Geopolitiikka on kuitenkin rapauttanut kuluttajaluottamuksen, rakentaminen kyntää Euroopassa syvällä ja Yhdysvaltojen tullipolitiikan vaikutus on yhä epäselvä, Kylävainio luettelee.
Myöskään raaka-aineen hinta ja tilanne lopputuotemarkkinoilla eivät käy käsi kädessä.
”Puun hinta on tapissaan.”
Maailma on Kylävainion mukaan polarisoitunut sahatavaran näkökulmasta. Edullinen venäläinen sahatavara virtaa sanktioista huolimatta Kiinaan, Japaniin ja Lähi-itään.
Sahatavaran myyntihinta ratkaisee monella markkinalla. Ei se, mikä sertifikaatti tuotteella on vai onko mitään.
”Me emme saa Suomessa reguloida itseämme hengiltä”, Kylävainio sanoo.
Keiteleen sahaustuotannosta 94 prosenttia menee vientiin.
Ylä-Lapissa puukauppa yskii edelleen
Kylävainio käsitteli sahojen tulevaisuudennäkymiä Inarissa viime viikolla järjestetyssä metsäseminaarissa. Tilaisuudessa etsittiin ratkaisua Ylä-Lapin yksityismetsien puukauppajumiin.
Puukauppa pysähtyi Ylä-Lapin isoissa yhteismetsissä lähes täysin vuonna 2019. Syynä oli FSC-metsäsertifikaatin kontrolloidun puun riskiarviointi. Arvioinnin mukaan on olemassa riski, että metsätalous aiheuttaisi merkittävää uhkaa saamelaiskulttuurille ja poronhoidolle saamelaisten kotiseutualueella.
Ylä-Lapissa on etsitty ratkaisuja tilanteeseen paikallisten yhteistyöllä, ja ehdotuksia on saatu pöytään. Utsjoen yhteismetsän alueelle tehtiin poronhoitopainotteiden hakkuusuunnitelma yhdessä paikallisen paliskunnan kanssa, mutta puu ei ole käynyt kaupaksi.
Sahapuuta tulee lisää Lapin metsiin
Ylä-Lapista katsottuna lähin teollisen mittakaavan puunkäyttäjä on Keiteleen Kemijärven saha.
”Ostamme puuta Inarista vuosittain”, Kylävainio kertoo.
Hänen mukaansa sahayhtiötä kiinnostavat pohjoisimmassa Suomessa viljelemällä perustetut kertaalleen tai kahteen harvennetut talousmetsät. Edellytys kuitenkin on, että hakkuista on sovittu paikallisessa yhteisymmärryksessä.
”Voitaisiin ostaa puita ilman pelkoa, että tullaan puunostajana leimatuksi kansallisessa mediassa.”
Lapin luonnonmetsien järeää puuta ei sahata ympäristövaatimusten vuoksi. Se ei olisi tosin sahausteknisestikään mahdollista.
”Kemijärvi on pientä tukkia hyödyntävä sahalaitos. Jo väljennyshakkuista (harvennushakkuista) syntyy meille hyvää sahapuuta.”
Kylävainio muistutti, että Lapin metsät ikääntyvät ja järeytyvät parhaillaan. Kovimman kasvun vuosikymmenet ovat joko olleet tai ovat Lapin metsissä käsillä.
”Sahapuuta tulee Lapissa tarjolle kasvavia määriä tulevina vuosina.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
