Lautta selkään ja liikkeelle

Kuulostaako 3-4 kilon lisäpaino selässä pahalta, jos sen avulla pääsee patikoinnin ohessa melomaan? Reppulauttailu tarjoaa tähän mahdollisuuden.

Lauttaan voi pakata rinkan, koiran tai jopa maastopyörän. Ketterä lautta liikkuu tarvittaessa vaikka perä edellä kuten kuvassa. (Kuvaaja: Harri Mäenpää)
Lauttaan voi pakata rinkan, koiran tai jopa maastopyörän. Ketterä lautta liikkuu tarvittaessa vaikka perä edellä kuten kuvassa. (Kuvaaja: Harri Mäenpää)

”Onko täällä mitään”, on ensimmäinen ajatus, kun saan käsiini hämmentävän kevyen postipaketin, jossa pitäisi olla yli 2,5-metriseksi ja liki 90 senttiä leveäksi täytettävä reppulautta eli packraft.

Keveys ja pieneen tilaan pakattavuus ovat kymmenisen vuotta sitten USA:ssa kehitetyn reppulauttailun kulmakiviä. Muutamia kiloja painavan menopelin saa tyhjänä taiteltua makuupussin tavoin pieneen tilaan ja heitettyä selkään repun päälle.

Kun tarve vaatii, lautan voi täyttää ilmalla ja jatkaa matkaansa meloen.

MSR-reppulauttoja maahan tuova, oululainen Melomo Oy arvioi, että Suomessa on pari tuhatta reppulauttailun harrastajaa.

”Niitä ostavat retkeilijät, kalastajat, metsästäjät mutta myös vanhan liiton melontaharrastajat. Kokonsa ja kestävyytensä vuoksi lautat soveltuvat tilanteeseen kuin tilanteeseen. Koskenlasku on oma viehättävä lajinsa, mutta iso osa reppulauttailijoista meloo ihan tyynissä vesissä”, Melomon Mikko Nenonen sanoo.

Vesitie on nopein tie

Reppulautan kanssa Lapin poluttomissa maastoissa eteen ilmestyvä vesistö ei tarkoita vedenylityspaikan etsimistä tai vesistön kiertämistä kuten kävisi pelkän rinkan kanssa.

Reppulautta laittaa reittisuunnittelun uusiin puihin. Vesistöt muuttuvat houkutteleviksi oikoteiksi, kun matkan taittaminen melomalla tuo vaihtelua patikointiin ja usein nopeuttaakin etenemistä.

Homma toimii Lapin lisäksi myös muualla Suomessa. Oman reittimme suunnittelemme lähiretkenä Pohjois-Karjalan Liperiin, lampien, järvien ja muutaman puron varaan.

Saan neljään osaan puretun melan, paikkausvälineet, pelastusliivin, täyttöpussin sekä itse reppulautan sopimaan reppuun sisälle ja kiinnityshihnojen avulla sen ulkopuolelle.

Reppu kuitenkin pingottuu kireäksi, eikä tyhjää tilaa eväiden ja muun rekvisiitan jälkeen juuri jää.

Ensimmäiset kauhaisut vedän vanhasta tottumuksesta reipashenkisesti kajakkimelonnan tyyliin.

Kevyenä ja kajakkia lyhyempänä lautta reagoi nopeasti, ja keula kääntyy heti vedon aikana. Tällähän on helppo pyöriä paikallaan kuin aikoinaan uimarannalla lasten kumiveneellä! Pohjaan asennettava tai joihinkin malleihin jo vakiona kuuluva pohjaevä toisi vakautta etenemiseen.

Pienen totuttelun jälkeen ja pienemmällä voimalla oikea suunta löytyy nopeasti. Tekeminen tuntuu kevyeltä ja leppoisalta – mieluummin täällä lammella ollaan kuin rantapusikoissa itikoiden uhrina!

Saa kantaa täytenäkin

Rantautuessa puntaroin jo seuraavalle lammelle siirtymistä. Avointa uraa ja lyhyen matkaa kevyen lautan voi kantaa melontakunnossakin, mutta edessä oleva tiheä pusikko ei houkuttele täyden lautan kanssa.

Kaluston eduksi on sanottava, että sen tyhjentäminen ja täyttäminen on helppoa. Venttiilin avaamalla lautta tyhjenee nopeasti pakkauskuntoon. Kätevällä pussilla täyttämiseen kuluu siihenkin vain muutama minuutti.

Kuten muussakin melonnassa, reppulauttaretkien parasta antia on, kun kuivalla maalla lähes koko aikansa viettävä pääsee katsomaan maailmaa uudesta vinkkelistä. Pohjan tarkkailu kirkkaan veden läpi, rantavedessä kahisevan ruovikon kuuntelu ja lähietäisyydelle saapuvien lintujen ihastelu onnistuvat vain vesillä.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Harrastukset Harrastukset