Hirvikannan säätelyssä ongelmat tiivistyvät etenkin rannikkoseuduille, käy ilmi Luonnonvarakeskuksen tuoreimmasta hirvikanta-arviosta. Rannikkoalueilta löytyvät Suomen tiheimmät hirvikannat.
”Kannanhallinnassa selvästi suurimmat haasteet ovat Pohjanmaan suunnalla”, kertoo MTK:n kenttäjohtaja ja riistavastaava Timo Leskinen.
Hirviä on Pohjanmaan rannikolla selvästi yli neljä eläintä tuhatta hehtaaria kohden. Tämä on yli kantatavoitteiden.
”Ne ovat korkeita lukemia. Ei ole ihme, että tulee metsävahinkoja”, Leskinen sanoo.
Pohjanmaan hirvitilanne on kipinöinyt myös julkisuudessa. Keskipohjalaiset metsänomistajat kirjelmöivät viime vuonna maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahille vaatien ripeitä muutoksia hirvipolitiikkaan. Ministeri tyrmäsi vaatimukset erikoisin perusteluin.
”Positiivista on se, että Kaakkois-Suomessa on otettu merkittävä harppaus kohti hirvikantatavoitteita”, Leskinen kertoo.
Hirvien määrä on heilunut Kaakkois-Suomessa yli kantatavoitteen vuosikausia, mutta viime jahtikaudella sarvipäiden määrää saatiin vähennettyä. Kaakossakin hitainta kannan aleneminen on ollut rannikolla.
Hirvikantaa saatiin viime jahtikaudella pienennettyä lähemmäs tavoitelukemia myös Etelä-Savossa ja Keski-Suomessa.
Petojen vaikutusta liioteltu?
Hirvikantatavoitteen ylärajaa on nostettu 2020-luvulla useilla alueilla. Esimerkiksi Keski-Suomessa metsästäjät perustelivat kantatavoitteen nostoa sillä, että hirvien määrässä on varauduttava petojen runsastumiseen.
Toistaiseksi metsissä on riittänyt hirviä niin metsästäjien ammuttaviksi kuin petojen ruoaksi.
”Vaikuttaa siltä, että suurpetokannan vaikutus hirvikantaan on selvästi yliarvioitu”, Leskinen sanoo.
Suurpetojen, kuten kasvaneen karhukannan, vaikutus ei ole näkynyt esimerkiksi hirvisaaliin vasaosuuksissa. Leskisen mukaan ainoastaan Pohjois-Karjalassa on selvää, että alueen vahva karhu- ja susikanta vaikuttaa hirvien määrään. Karhut käyvät näin keväällä hirvivasojen kimppuun talviunilta herättyään.
Leskinen muistuttaa, että hirvikannan säätelyssä on huomioitava metsissä käynnissä oleva puulajimuutos.
”Rauduskoivun istuttaminen on lisääntynyt muutamassa vuodessa todella voimakkaasti. Koivun osuus istutustaimista on ollut joissakin metsänhoitoyhdistyksissä 25 prosenttia.”
Istutuskoivikoissa hirvituhon riski on erityisen suuri, sillä rauduskoivu maistuu hirvelle ruokapuuna hyvin.
Rannikon korkeille hirvimäärille ei erityisiä perusteluita
Hirvien metsästys on Suomessa jaettu 59 hirvitalousalueeseen. Hirvien määrä on tällä hetkellä kantatavoitetta suurempi noin puolella hirvitalousalueista. Lisäksi kantatavoitteissa on suurta vaihtelua vierekkäistenkin alueiden välillä.
Korkeimmat kantatavoitteet ja Suomen tiheimmät hirvikannat löytyvät Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Pohjanmaan rannikkoseuduilta. Lapin eteläpuolisessa Suomessa hirvimäärän tavoite on yleisesti 2,5–3,2 hirveä tuhannella hehtaarilla, mutta edellä mainituilla rannikkoseuduilla tavoitelukemat ovat jopa 5–6 hirveä tuhannella hehtaarilla.
Luonnonvarakeskuksen hirvieläintutkija Jyrki Pusenius totesi Metsälehdessä 15/2018, että erityisiä perusteita rannikon korkeammalle hirvikannalle ei luonnon näkökulmasta ole. Sisämaassa poikkeavan korkeita hirvikantatavoitteita on Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään