Taimikonhoidon ensimmäisiin vuosiin kuuluu kolme asiaa: täydennysistutukset tuhoutuneiden taimien tilalle, pintakasvillisuuden torjuminen taimien ympäriltä ja taimikon varhaisperkaus.

Istutustaimikko on syytä tarkistaa tuhoutuneiden taimien varalta istutusta seuraavana syksynä tai keväänä, kylvetyt ja luontaisesti uudistetut taimikot kolmannen kasvukesän jälkeen. Kun metsänomistaja on varmistanut, että pieniä puunalkuja kasvaa taimikossa tasaisesti, hän voi hengähtää muutamaksi vuodeksi.

Taimien kehitystä on kuitenkin käytävä seuraamassa, ja etenkin rehevien kasvupaikkojen taimikoissa voi joutua torjumaan pintakasvillisuutta heinäämällä. Heinääminen tarkoittaa taimien kanssa valosta, vedestä ja ravinteista kilpailevien heinien, vadelmapuskien, horsmien ja ruohojen poistamista taimien päältä.

Kasvillisuutta taitetaan tavallisesti saappaalla polkemalla tai työkalulla, esimerkiksi vesurilla tai viikatteella. Kemiallinen pintakasvillisuuden torjunta on harvinaisempaa.

Ajoitus tärkeää

Kun kylvöstä tai taimien istuttamisesta on kulunut 4–8 vuotta, on ensimmäisen varsinaisen raivauskerran eli varhaisperkauksen aika. Ajoitus on tärkeää: jos perkausta siirtää esimerkiksi kuusitaimikossa vuodella, työmäärä lisääntyy lähes 10 prosenttia.

Perkauksen tarve on hyvä tarkistaa keväällä. Jos kuusten tai mäntyjen lähellä kasvavat lehtipuut ovat kasvukauden alussa samanpituisia kuin havupuut, perkaamaan kannattaa mennä saman tien. Kesän aikana lehtipuut venyvät kasvussa havupuiden ohi ja alkavat haitata näiden kasvua.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijan Karri Uotilan mukaan lehtipuuston tuoma kilpailu on usein voimakkaampaa kuusitaimikoissa, mutta mäntytaimet ovat kuusia herkempiä lehtipuuston kilpailulle.

”Vaikka lehtipuuta ei usein kasva karuilla kasvupaikoilla niin paljoa, kilpailu vedestä on kovaa mäntyjen ja lehtipuiden välillä. Kasvu voi hidastua. Hirvet viihtyvät myös lehtipuiden alle varjoon jääneiden mäntyjen kimpussa.”

Jos varhaisperkausta ei tee, havupuutaimien kasvu kärsii ja osa taimista voi kuolla. Perkaus myös vähentää havupuiden laatuvaurioita, kun mäntyjen ja kuusten latvat eivät jää niitä suurempien lehtipuutaimien piiskattaviksi.

Täys- vai reikäperkaus?

Taimikon voi perata joko täys- tai reikäperkauksella. Reikäperkaus, jossa lehtipuusto poistetaan metrin säteeltä havupuutaimien ympäriltä, voi säästää työtä perkausvaiheessa, mutta tuoda sitä myöhemmin lisää.

Täysperkaus on helppoa, siinä ei juuri tarvitse miettiä: lehtipuita ei pidä säästellä kuin taimikon selviin aukkopaikkoihin. Täysperkauksesta huolimatta havupuiden sekaan ehtii vielä kasvaa suositeltava lehtipuusekoitus.

Taimikon aukkopaikkoihinkaan ei tule jättää havupuita pidempiä lehtipuuntaimia. Koivun vesakkopuskat tulee ehdottomasti poistaa.

Varhaisperkauksessa kaadetut lehtipuut vesovat eli niiden kannoista nousee uusia vesoja tavoittamaan havupuutaimien pituuskasvua. Lehtipuuvesojen pituuskasvu on heikompaa, jos perkaustyön tekee keskikesällä.

Kesällä täyteen lehteen puhjenneessa taimikossa raivaustyö on kuitenkin hankalaa. Työn raskauden ja hyötyjen kannalta optimaalisinta perkausaikaa on kenties toukokuu.

Kasvu paranee

Varhaisperkaus lisää kasvatettavien havupuiden paksuuskasvua lähes välittömästi 20–30 prosenttia. Muutaman vuoden päästä parannus on miltei samansuuruinen taimien pituuskasvussa.

Taimikoiden vuosittainen hoitoaikataulu kannattaa kirjata ylös metsäsuunnitelmaan tai omaan muistioon. Näin hoitotöihin tulee lähdettyä ajoissa.

”Metsikön tietoihin kannattaa merkitä jo istuttaessa tai kylväessä, milloin viljelytulos on tarkastettava ja milloin taimikko olisi varhaisperattava. Varhaisperkauksen yhteydessä arvioidaan vastaavasti taimikon harvennuksen ajankohta”, neuvoo asiantuntija Kalle Vanhatalo Tapiosta.

Taimikon varhaishoitoon kuuluvat työt voi nykyisin ostaa metsäpalveluiden tarjoajilta samaan pakettiin uudistamistöiden kanssa. Näin kannattaa tehdä, jos tietää, ettei itse ehdi tai pysty hoitamaan kasvavaa taimikkoa.

Julkaistu Metsälehti Makasiinissa 3/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.