Ladataan...
Luken tutkimusylijohtaja: ”Metsien rooli ilmastopolitiikan välineenä arvioitava uudelleen”
Käsitykset metsien kyvystä sitoa hiilidioksidia ovat muuttuneet sekä meillä että Euroopassa. Tästä syystä metsien rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa on arvioitava uudelleen, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja Antti Asikainen.
Tilaajille
Luulin, että poliitikot ovat vetäneet hatustaan nämä ikuisesti ja äärettömästi hiiltä sitovat metsien nielut mutta tästä jutusta saa käsityksen, että myös Luke on aiemmin tukenut tätä ajatusta.
Viherpolitikoinnin sokko maan myynti ja tulos:
”…ilmastolain perusteena ollut skenaario sisälsi OLETUKSEN yli 80 miljoonan kuutiometrin vuotuisesta hakkuumäärästä. Sen hetkisten laskentaperusteiden mukaan tällöin olisi päädytty yli 20 miljoonan tonnin hiilinieluun ja hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä…”
”Näin korkeiksi vuotuiset hakkuut eivät ole kohonneet, mutta silti hiilineutraaliustavoite on karkaamassa”
yli 20 miljoonan vuositonnin hiilinielu olisi muuttumassa lähes kymmenen miljoonan tonnin hiilen päästölähteeksi.
Laurenin mukaan meillä ei ole keinoja arvioida, mikä laskelmista on totta. ”Ehkä ei mikään”, hän totesi.
Viranomaisten päästälaskelmat ovat pielessä, silti meidän metsäpolitiikan suuntaa ja hakkuita koetetaan vääntää näiden mukaan ja hakkuita rajoittaa.
Tärkeintä olisi laittaa metsänhoito kuntoon kepeillä ja porkkanoilla. Nyt metsämme kasvavat vain vaatimattomat 100 milj. m3, josta korjuuseen teollisuuteen saadaan vain hyvin vaatimattomat 60 milj. eli vain 3 m3/ha. Erilaiset hävikit vievät metsistämme jo yli 10 milj.
Jo kaikkien hoitorästien pois tekeminen nostaisi kasvun 150 miljoonaan ja oikein hyvä hoito 200:aan, johon kasvutasoon olen nostanut omistamani metsät 40 v hoidon tuloksena.
Meillä olisi käytössä kymmeniä keinoja saada aikaan tehostusta metsänhoitoon ja olla esimerkkinä maailmalle siinä asiassa. Onko uusavuttomuus ja harhainen suojeluajattelu jo niin syvällä, että tavallisetkin metsänomistajat hämmentyvät eivätkä tiedä, että tehokas metsänhoito kannattaa aina hyvin sekä taloudellisesti että ilmaston suojelullisesti.
Meillä järkyttävästi metsien kasvu hiipuu pohjavesien nousun mukana eli ojitusten rappeutumisen takia sekä ylipuustoisuuden takia. Harvennushakkuita tehdään vuosittain oikeasti vain alle puolet optimitarpeesta, eikä sairaita ja kasvunsa lopettaneita vanhoja kuvioita pystytä uudistamaan.
Monien uudistusalojen vesitalous (tuoreilla kankailla ei ojia) jätetään rempalleen jo alussa ja taimikonhoito heti sen jatkeeksi.
Turvemaatkin sitovat hyvällä hoidolla 2-3 kertaisesti kasvuunsa ja maahan hiiltä enemmän kuin turpeesta hajoaa ja lisäksi metaanivuoto loppuun.
Suomesta on tullut vain 10 vuodessa metsänhoidon hölmölä, joka on hävittämässä sen hyvän kehityssuunnan, joka vaivalla saatiin aikaiseksi sodan jälkeen, jolla kasvu nostettiin 60 miljoonasta 110 miljoonaan ja puupääoma 1.5 miljardista nykyiseen 2.5 miljardiin.
Laitamme ojia tukkoon, vaikka tiedämme, että märkä maa ei kasva puuta. 4.2 milj. ojittamatonta suohehtaaria varmasti elättäisi suolajiston.
Hiilen sitomisessa tehokkaimpia olisivat vanhat järeät metsät jotka kuitenkin pitäisi pystyä pitämään kasvavina, terveinä ja elinvoimaisina (jopa yli 100 vuotiaiksi) nykyisiä kasvatusmalleja huomattavasti harvemmilla tiheyksillä ja huolellisella metsän käsittelyllä kaikissa vaiheissa.
Valitettavasti metsämediat ovat menossa äärisuojelijoiden äänenkannattajiksi, eikä oikeasti tehokkaan puun kasvatuksen puolesta puhu enää kukaan.
Veli-Jussi Jalkasen keinoilla toimien riittäisi metsiä suojeluunkin yllin kyllin. Se kuitenkin edellyttäisi, että metsät siirtyisivät metsätalousyrittäjien haltuun. Muun muassa ja ennen muuta metsävähennys ja sukupolvenvaihdoksen verohelpotukset estävät tämän. Tiloja tulee myyntiin harvoin ja kalliilla. Täysin tuista riisuttu markkinatalous on Jalkasen mallin edellytys.