Ladataan...
Luke vastaa Mikko Riikilälle: Tieto jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta karttuu jatkuvasti
Epävarmuus kuuluu tieteeseen ja kaikessa tutkimuksessa tehdään valintoja aineistojen, menetelmien ja käytettävien mallien suhteen, kirjoittavat Raisa Mäkipää, Anssi Ahtikoski ja Mikko Kurttila Luonnonvarakeskuksesta.
Tilaajille
Siis jatkuvan kasvatuksen puiden kasvua simuloitiin. Ei mitattu. Ei ole pätevää simulointipohjaa, koska ei kaiketi ole riittävästi pitkäaikaista ja riittävää mittausdataa. Olemme mediasta saanee lukea monista jatkuvan kasvatuksen kuusikkojen tuhoista. Itsekin olen yhden kokemuksen saanut. Tuskinpa näitä on tuo virtuaalitodellisuus ottanut huomioon. Kyllä Mikko on oikeassa. Puutteellisen lähdemateriaalin perusteella on saatu haluttu tulos, koska ei nimittäin voida varmuudella edes sanoa, että pysyykö se jatkuvan kasvatuksen kuusikko edes pystyssä.
Sinänsä korkokannan ei pitäisi vaikuttaa mitään, koska jaksollisella on paremmat myyntihinnat, jotka usein kompensoivat uudistuskulut.
Olen kyllä sitä mieltä, että järkevää olisi soilla harjoittaa jatkuvaa kasvatusta, mutta tarvitaan vielä paljon todellisia havaintoja, jotta varmuudella voisi sitä suositella. Eikä ainakaan perustella virtuaalitodellisuuden antamiin tuloksiin.
On asia ,josta on tutkittua tietoa. Luontainen uudistaminen ,jota käytetään niissä tilanteissa ,joissa taimettuminen on todennäköistä. Kun kasvatustuloksia on vertailtu keinollisen uudistamisen tuloksiin, on keinollinen tuottamut kolmanneksen paremman lopputuloksen uudistumisen suhteen.
Miten voidaan mallintaa jatkuvapeitteinen malli jaksollista paremmaksi ,kun taimettuminen on menetelmän kohdalla epävarmaa ?
Taimettuminenhan on todistetusti jatkuvan kasvatuksen yksi suurimmista epävarmuuksista. Tutkimusta tehdään kuitenkin vain siellä ,missä taimettuminen on sattumalta onnistunut.
Luken vastauksessa sivuutetaan Juutisen ym tutkimuksessa käytetyn mallin kiinnostava piirre. Mallilaskelmassa ensiharvennus tehtiin mättääseen istutetussa kuusikossa 60 vuoden iässä. Käsittääkseni vastaavalla kasvupaikalla istutuskuusikko on jo päätehakkuujäreydessä. Eikö tämmöinen ”epätarkkuus” vaikuta kannattavuuslaskelman tulokseen.
Otin kysymyksen esiin Metsätieteen aikakauskirjan artikkelissa 1077 vuonna 2022.
Heikki Smolander
Aivan kuten Suorittava porras totesi. Huonoa tilannetta pahentaa vielä jatkuvan kasvatuksen epävarma taimettuminen. Tilannetta ei voi käsitellä millään keskimääräisillä taimettumisilla. Metsänomistajaa ei auta, että naapurin metsä taimettuu, jos oma ei.
Viisi vuotta sitten mietittiin Saarijärvellä parin suokuvion harvennustyyliä. Toisesta MHY:n kaveri totesi, että näetkö, siinä kasvaa karhunsammalta, jossa ei kuusi taimetu. Tehtiin normaali harvennus ja toden totta senkään jälkeen ei ole tullut taimia ajouralle tai niiden risteyksiin. Toisessa tehtiin poimintahakkuu, koska oli valmiiksi taimia.
Ne ovat edelleen lisääntyneet harvennuksen jälkeen, mutta jätettyjä puita on kaatunut. Ei hyvä tämäkään.
Metsänomistaja tarvitsee luotettavan ennusteen, mitä hakkuukuviolle normaalisti tapahtuu. Virtuaalisepitelmät eivät riitä. Pitää olla tarkat speksit siitä millaisella todennäköisyydellä päästään haluttuun lopputulokseen. Tarvitaan siis erittäin paljon luonnosta mitattua dataa, jotta jotain voidaan ennustaa. Luulen, että havainnot tulevat johtamaan, siihen, että hyvin harvalukuisiin kohteisiin voidaan suositella jatkuvaa kasvatusta.
”Mallilaskelmassa ensiharvennus tehtiin mättääseen istutetussa kuusikossa 60 vuoden iässä.”
Suokohteesta minulla on vähänlaisesti tietoa, mutta kaiketi puiden kasvusuhteet eri hakkuutavoilla pysyvät samoina on sitten kivennäis- vai turvemaa.
Keski-Suomessa karuhkoilla pohjilla kuusikkoon tehdään ensiharvennus n. 30-vuotiaana ja seuraava harvennus n 42-45-vuotiaana. Kuusikko on kyllä kokonsa puolesta päätehakattavissa 60-vuotiaana, muttei tällöin yleensä kannata hakata hyvässä arvokasvussa olevaa metsää, ellei kirjanpainajatuho uhkaa sitä.