Aikaisemmin metsälaissa määriteltiin, missä vaiheessa metsän saa uudistaa. Tarkoitus oli estää parhaassa kasvuvaiheessa olevien metsien kaataminen.

Vuonna 2014 meno muuttui, kun uudistettu metsälaki salli jatkuvan kasvatuksen ja toi metsänomistajalle vapauden päättää, milloin metsänsä uudistaa.

Lakiuudistusta perusteltiin finanssikriisin rytinässä selvästi kasvua pienemmäksi leikkautuneella puun käytöllä – miksi vahtia hakkuutapoja, kyseltiin.

”Taustalla oli metsänomistajien päätösvallan korostaminen. Ainakin maa- ja metsätalousministeriössä metsäsektorin merkitys kansantaloudelle ymmärrettiin”, muistelee Jyrki Kataisen hallituksen maa- ja metsätalousministerinä toiminut Jari Koskinen.

Selluväki ei sanellut lakia

Jälkikäteen näyttää, että vuoden 2014 metsälaki säädettiin turvamaan teollisuuden puunsaantia. Näin siksi, että vuotta ehdittiin elää vain pari kuukautta, kun Metsä Group ilmoitti aikeestaan rakentaa Äänekoskelle biotuotetehdas – maailman suurimman lajissaan. Sen jälkeen Suomessa on investoitu sekä kemialliseen metsäteollisuuteen että sahateollisuuteen ennennäkemättömästi.

Koskisen mukaan investointihankkeet eivät vaikuttaneet lainvalmisteluun.

”Tehtaita käytetään vuosikymmeniä. Sinä aikana metsälakeja tulee ja menee.”

Vuoden 2014 jälkeen hakkuut lisääntyivät merkittävästi. 2010-luvun alussa markkinahakkuut olivat keskimäärin 52 miljoonaa kuutiometriä vuodessa – vuosikymmenen jälkipuoliskolla vastaava luku oli 73 miljoonaa kuutiometriä.

Metsien kokonaiskasvu on silti pysynyt ennallaan, ja hakkuumahdollisuudet ovat kasvaneet.

Muutos alkoi jo ennen uutta lakia

Päätehakattavat metsät ovat nuorentuneet – mutta se on vain puolet totuudesta.

”Metsien järeys ei ole alentunut yhtä paljon, koska hakattavaksi on tullut viljelymetsiä, jotka ovat kehittyneet luontaisia metsiä nopeammin”, sanoo johtava tutkija Kari Korhonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Olisi väärin syyttää päätehakkuiden varhaistumisesta pelkästään vuoden 2014 metsälakia. Todellisuudessa kehitys alkoi jo 2000-luvun alussa. Vuonna 2006 uudistamisrajoja alennettiin puuhuollon turvaamiseksi. Pontimena olivat Venäjän säätämät puun vientitullit.

Tehoa hiilensidontaan

Kiertoaikojen pidentäminen olisi helppo ja periaatteessa halpakin tapa lisätä metsien hiilensidontaa.

Luken tutkijaprofessorin Jari Hynysen mukaan maltilliset 5–15 vuoden kiertoajan pidennykset lisäisivät puuston kasvua ja kartuttaisivat elävään puustoon vuosittain 3,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia lisää. Määrä ei olisi vähäinen – viime vuonna Suomen hiilidioksidipäästöt olivat 45 miljoonaa tonnia.

Myös tukkipuun tuotos lisääntyisi, joten metsänomistajalle kertyisi lisää myytävää. Luken laskelmien mukaan kiertoaikojen lievät pidennykset eivät alentaisi vuotuisia hakkuumahdollisuuksia.

Varmaa silti on, että puuhuolto kävisi hankalaksi, jos hakkuumäärät nostettaisiin lähelle 80 miljoonan kuution vuositasoa. Uudistushakkuita pitäisi vähentää viidenneksellä ja harvennuksia lisätä kolmanneksella sekä välttää suosituksia voimakkaampia harvennuksia. Se tarkoittaisi korkeita korjuukuluja ja aiempaa pieniläpimittaisempia tukkeja.

Parhaiten kiertoaikojen jatkaminen luontuisi kuusikoissa, koska niiden kasvu jatkuu korkeana kauemmin kuin männiköissä. Tosin kirjanpainajatuhojen uhka todennäköisesti jopa varhaistaa kuusikoiden päätehakkuita tulevaisuudessa.

Hoidetuissa nuorissa metsissä ensiharvennuksia pitäisi sekä kuusikoissa että männiköissä lykätä 13–14 metrin pituusvaiheeseen, ja ne pitäisi tehdä nykyistä lievempinä. Muutos ei olisi dramaattinen, mutta entistä varovaisemmat harvennukset olisivat vaikea rasti nykyisille metsäkoneille, kun harvennuksessa jätettävän puuston pohjapinta-alan pitäisi asettua noin 20 neliöön hehtaarilla.

Parinkymmenen vuoden siirtymäajan jälkeen päätehakkuiden pinta-ala palautuisi nykyiselle tasolle. Lisäksi hakattavat puustot olisivat runsaampia kuin nykyisin.

Suuri kysymys on, sulaisiko suo ennen kuin kurki kuolisi, eli selviäisivätkö tehtaat ylimenokaudesta.

Kiertoaikojen pidentämisen vaikutuksia selvitetään parhaillaan Tapion, Luken ja Suomen metsäkeskuksen Pikma-yhteistutkimushankkeessa.

Monimuotoisuus vaatisi ylipitkiä kiertoaikoja

Luontopaneeli on esittänyt kiertoaikojen pidentämistä monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Tapion johtavan asiantuntijan Lauri Saariston mukaan 5–15 vuoden kiertoaikojen pidennykset eivät juuri lisäisi monimuotoisuutta.

”Monet vanhojen metsien lajit, kuten sienet, palaavat kasvatusmetsään hitaasti. Lajien paluu on kesken vielä 80 vuotta edellisen hakkuun jälkeen. Tarvittaisiin siis yli sadan vuoden kiertoaikoja, jotta vanhojen metsien lajit hyötyisivät.”

Näin pitkiin kiertoaikoihin siirtyminen leikkaisi hakkuumahdollisuuksia siinä määrin, ettei puuta riittäisi läheskään nykyisessä mitassa toimivalle metsäteollisuudelle.

Hiilensidontaakin suosivassa metsän kasvatuksessa harvennuskertoja olisi kaksi kiertoajan kuluessa. Harvennuskertojen vähentäminen ei juuri lisäisi metsäluonnon monimuotoisuutta.

Metsänomistajat valmiita maltillisiin pidennyksiin

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola ei suoraan ammu alas ideaa uudistamisläpimittojen palauttamisesta, mutta ei innostu metsälain avaamisesta.

”Asiaa on pohdittu, mutta lin­jauksia ei vielä ole tehty. Punnintaan vaikuttaa kaksi tekijää: toisaalta metsänomistajan oikeus päättää omaisuudestaan ja toisaalta ylisukupolvinen kestävyysajattelu. Pitää myös muistaa, että jos laki avataan, on sen jokainen pykälä tarkastelun alla.”

”Itse näkisin, että yksityismetsänomistajilta löytyy valmiutta ilmasto- ja monimuotoisuustoimina tarkastella uudistamisläpimittavaatimusten palauttamista vuoden 2014 lakiuudistusta edeltävälle tasolle. Etujärjestön on kuitenkin ar­vioitava lain kokonaisuutta ja ajoitusta enemmän kuin yhtä pykälämuutosta”, Tiirola sanoo.

Myöskään Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen ei kavahda uudistamiskriteerien palauttamista, vaikka Finsilvan kerrotaan kohdentaneen päätehakkuitaan pieniläpimittaisiin metsiin.

”Ei uudistamiskriteerien palauttaminen vaikuttaisi meidän hakkuumahdollisuuksiimme, koska nykyiset uudistamisrajamme mukailevat Tapion metsänhoitosuosituksia. Hyvän hoidon ansiosta metsät varttuvat hakkuukypsiksi entistä nuorempina.”

Hakkaraisen mielestä metsien monimuotoisuus voidaan turvata järjestelmällisillä luonnonhoitotoimilla.

”On huomattavasti tärkeämpää panostaa taimikon ja nuoren metsän hoitoon sekä aktiiviseen monimuotoisuuden lisäämiseen kuin kiertoajan pidentämiseen metsälakimuutoksella.”

Hän muistuttaa kiertoaikojen pidentämisen riskistä, joka liittyy vanhojen metsien epämääräiseen määrittelyyn.

”Entä jos metsä pidennetyn kiertoajan jälkeen tulkitaankin suojeltavaksi. Myös vanhenevat säästöpuuryhmät saattavat jatkossa aiheuttaa samansuuntaisia vaateita.”

Sahateollisuus ry:n uusi puheenjohtaja Matti Kylävainio kertoo, ettei järjestö kannata uuden säätelyn tuomista metsätalouden rajoitteeksi.

”Uskon, että metsänomistajia voidaan kannustaa pidentämään kiertoaikoja vapaaehtoisesti. Toisaalta metsien monimuotoisuuden lisäämiseen on muitakin keinoja. Esimerkiksi uudet serfiointikriteerit lisäävät monimuotoisuutta, mutta tulokset näkyvät vasta tulevaisuudessa. Sahateollisuuden tavoite on turvata sahauskelpoisen, pitkän kierron tuotteisiin käytettävän puun saatavuus Suomessa.”

Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi toteaa, ettei Metsäteollisuudella ole toistaiseksi kantaa kiertoaikojen pidentämiseen.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.