Sellaisia hirsiä, joita muilla ei ole

Kangaspeskan suvulla on jo sata vuotta sitten kehitetty resepti, jolla mänty kasvaa arvopuuksi.

Talon katolla kieppuvassa tuuliviirissä seisoo vuosiluku 1584. Siitä alkaen Kangaspeskojen suku on asustanut samoilla sijoilla Ruovedellä. Tai ehkä vieläkin pidempään, mutta kirjalliset dokumentit yltävän tuohon vuoteen.

Vanhin nykypäiviin säilynyt dokumentti on tiluskartta 1700-luvulta. Hauras pahvikäärö, jota tilaa tällä hetkellä isännöivät veljekset Esko ja Kari Kangaspeska varovasti avaavat.

Paljon vankempana näyttönä suvun pitkistä juurista seisoo pihapiirissä menneiden aikojen hirsirakennuksia, vanhimmat ajalta ennen savupiippuja. Hirsillä on iso rooli edelleen – mutta palataan siihen tuonnempana.

Pienimuotoinen karjatalous loppui jo ennen EU-aikaa. Metsät eivät keskimäärin ole paraskasvuisimpia lehtomaisia kuusimaita, vaan pohjoishämäläisellä vakaudella suoraa vähäoksaista petäjää työntäviä harjumaita. Ja mikä parasta, kun kuntan kaapii pois mäntykankaalta, pinnan alta paljastuu soraa.

”Aiemmin jalostimme soraa betoniksi, mutta tiukentuvien direktiivien vuoksi pienen betoniaseman toiminta kävi kannattamattomaksi. Nyt myymme soraa lähinnä Ruovedelle ja lähikuntiin. Sora on pääelinkeinomme ja työllistää meidät kesäisin. Talvisin on aikaa metsätöille”, kertoo Kari Kangaspeska.

Tilan omistus on yhtymällä, johon veljesten lisäksi kuuluu heidän setänsä Hannu Kangaspeska.

Metsänhoidon eturintamassa

Kangaspeskojen tila on suomalaisen metsänhoidon pioneereja yksityismetsissä. Vuoden 1950 metsänmarssi tai hieman sitä ennen laadittu harsintajulkilausuma eivät täällä olleet käännekohtia vaan lähinnä välietappeja.

Metsänhoidon malli löytyi jo 1920-luvulla, kun maat siirtyivät Eskon ja Karin isoisälle. ”Pappa” vaihtoi harsintahakkuista avohakkuisiin ja metsänviljelyyn, ilmeisesti lähiseudun kartanoiden mallin innoittamana. Vuonna 1950 hän oli Ruoveden metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajana mukana järjestämässä valtakunnallista metsämarssia. Ei siis ihme, että tilaa esitellyt juttu päätyi Metsälehden ”Ansiomerkkitiloja” -vinjetin alle vuonna 1952.

Veljesten isä, viime vuonna edesmennyt Erkki Kangaspeska oli tunnettu vaikuttaja yksityismetsätaloudessa. Hän toimi muun muassa Pirkanmaan metsäkeskuksen puheenjohtajana.

Esko ja Kari eivät ole isiensä lailla näkyneet luottamustehtävissä.

”Tämä on ollut meidän valintamme. Luottamustehtäviin käytetty aika olisi perhe-elämältä pois.”

1970-luvulla käsin piirrettyyn metsäkarttaan kirjattiin eri metsiköiden hoitotoimet, Esko ja Kari Kangaspeska esittelevät. (Kuva: Petteri Kivijärvi)

Tuote, jota muilla ei ole

Kangaspeskojen metsätalouden kärkituote ovat järeät ja laadukkaat männyt, joiden perään design-hirsitalouden rakentajat ovat oppineet soittelemaan. Kangaspeskoilla on myydä sellaisia hirsiä, joita muilla ei ole.

”Kun hirsimies kysyy pituudeltaan 12-metrisiä ja latvaltaan 40-senttisiä hirsiä, on myyjän neuvotteluasema vahva”, sanoo Esko Kangaspeska.

Ja tällaisia puita mäntykankailla on kasvanut kolmen sukupolven työn tuloksena.

”Emme me kaikkia mäntyjä noin suuriksi kasvata, mutta ei niitä alle satavuotiaina kaadeta. Puita myydään asiakkaan tarpeen mukaan tilaustyönä, jolloin katetta puulle saadaan nostettua.”

Myös puunkorjuussa on päädytty omintakeiseen ratkaisuun. Eskon talvi kuluu järeiden mäntyhirsien kaateluun. Ensiharvennukset ja energiapuuhakkuut myydään pystykorjuuseen.

Ratkaisuun on monta pätevää syytä. Ensinnäkin hirsien hinta on sitä luokkaa, että moottorisahahakkuu on mielekästä. Toisaalta osa puista on niin suuria, ettei niitä saisi nurin hakkuukoneella.

”Eivätkä kaikki hirsirakentajat edes kelpuuttaisi puita, joiden pinnan moton vetorulla on rikkonut.”

Sitä, paljonko metsäomistaja järeimmistä hirsiaihioistaan saa, ei kerrota. Mutta millään satasen kantohinnoilla ei kunnon hirsitukkeja kannata kuitenkaan kysellä.

Esko Kangaspeska kiittelee Erkki-isänsä kaukonäköisyyttä, joka nyt helpottaa järeiden mäntyjen korjuuta.

”Hän tapasi jättää isoja mäntyjä metsäteiden varsille, josta niitä on nyt helppo korjata. Kaadan hirsimännyt talvella moottorisahalla kaatokiilojen avulla tien suuntaan, joten isotkin rungot saa pois niin, etteivät taimikot juuri vaurioidu.”

Metsäteitä tilan mäntykankaille on tehty runsain mitoin: soraa on omasta takaa eikä harjumailla tarvita kummoista pohjustustakaan. Puukaupoissa ympärivuotinen kantavuus on vastaansanomaton myyntivaltti.

”Harvennusleimikoidenkin ostajat soittelevat meille, kun koneet pitäisi saada työllistettyä kelirikkoaikaan.”

Laatumänty varttuu hitaasti

Harjumaiden metsänhoito on perusteiltaan helppoa. Metsä uudistuu, kunhan kunttaa kevyesti muokataan. Siihen Kangaspeskoilla on kaivinkoneet omasta takaa.

”Isän aikana meillä ei juuri aukkoja tehty. Suosimme edelleen kaistalehakkuita, jossa metsän reunaa väljennetään niin, että taimikko on valmiina, kun puusto myöhemmin poistetaan”, Kari Kangaspeska kertoo.

Jatkuvan kasvatuksen kanssa Kangaspeskojen männikönhoitoreseptillä ei ole mitään tekemistä.

”Ei mäntykankaita voi kasvattaa jatkuvapeitteisinä pelkästään isoimpia puita poimien. Kuten huomaat, tukkimänniköiden varjoon syntyy vain kuusia. Niille meidän kankaamme ovat liian karuja kasvupaikkoja”, Esko Kangaspeska selvittää.

Veljesten männiköiden kasvatusresepti ei myöskään sovi kemeraohjeiden tai valtakunnallisten metsänhoitosuositusten pykäliin. Laatupuu kasvaa hitaasti ja taajassa.

”Luontaisesti syntynyt mäntytaimikko on yleensä taaja, runkoluku on helposti kymmeniä tuhansia hehtaarilla. Harvennamme taimikon kertaalleen raivaussahalla, mutta puita jätetään reilusti tavallista enemmän ja männikkö saa varttua, kunnes varjostus tappaa alaoksat tyvitukin mitalta. Silloin puut ovat noin kymmenmetrisiä.”

Kangaspeskojen mäntyresepti tarjoaa myös säästövinkin taimikonhoitokuluihin. Riukumetsään ei enää mennä raivaussahalla, vaan harventajaksi otetaan giljotiinikouralla varustettu hakkuukone ja puut korjataan energiaksi.

”Raivaussahatyö maksaisi varmasti 600 euroa hehtaarilla, mutta energiapuusta saa jopa hieman tuloja”, Kari Kangaspeska sanoo.

Männikkö kasvatetaan koko kiertoajan kohtalaisen taajana ja aikaa kuluu noin sata vuotta. Näin veljesten isoisän käynnistämä ”laatumäntytehdas” tuottaa nyt satoa.

Tämä on myös tehokasta hiilensidontaa. Metsä kasvaa runsaspuustoisena pitkän kiertoajan, ja iso osa puusta käytetään vuosisadat kestäviin hirsirakennuksiin.

Järeät tukit kaadetaan pääosin itse, harvennukset sen sijaan myydään pystykaupalla, usein energiapuuksi. (Kuva: Petteri Kivimäki)

Maakuntakaava ärsyttää

Veljesten isää Erkki Kangaspeskaa haastateltiin Metsälehdessä vuonna 2000. Tuolloin hän kertoi lannoittavansa jopa satavuotiaita puustoja tuottaakseen järeää arvopuuta. Ne ovat arvattavasti juuri niitä, mistä Esko nyt kaatelee monen kuution puita hirvitalojen tekijöille.

Tilalla olisi edelleen runsaasti metsiä, joissa lannoitus olisi houkutteleva keino lisätä ja jatkaa mäntyjen arvokasvua.

”Mieli tekisi lannoittaa, mutta kun ei voi”, Esko Kangaspeska toteaa.

Syynä ei ole lannoitteiden kalleus, vaan maakuntakaava, jossa Kangaspeskojen maat luokiteltiin pohjavesialueiksi. Niillä metsänlannoittaminen on kattavasti kielletty.

”Ne todettiin Tampereen mahdollisiksi raakaveden lähteiksi. Ajatus tuntuu vähän utopistiselta, kun matkaa on yli sata kilometriä”, Kari Kangasniemi sanoo.

Maakuntakaava mutkistaa myös soravarojen hyödyntämistä. Maa-aineksen ottolupien saaminen käy koko ajan hankalammaksi.

”Ruoveden kunnan kanssa asiointi sujuu mutkattomasti, mutta ely-keskus vetoaa nykyisin mitä ihmeellisimpiin asioihin”, Kari Kangaspeska sanoo.

Hän pelkää, että samanlainen pikkutarkka säätely ulottuu tulevaisuudessa myös metsiin, jolloin niidenkin hyödyntäminen hankaloituu.

Esko ja Kari ovat 17. sukupolvi Kangaspeskoja, jotka ovat maitaan hoitaneet. Tulevaisuus on toistaiseksi epävarmaa, koska veljesten lapset ovat muuttaneet rintamaille ja työskentelevät akateemisissa ammateissa. Metsiä kuitenkin hoidetaan aina myös seuraavaa sukupolvea varten.

”Käymme nuoremman polven kanssa paljon metsäretkillä oppimassa ja keskustelemassa metsänhoidon haasteista. Mielestäni metsänhoito ei ole niin mustavalkoista, kuin esimerkiksi julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää. Tätä haluan tähdentää myös jälkipolville”, Esko Kangaspeska sanoo.

Resepti laatumäntyjen kasvatukseen

1. Valitse hiekkainen kangasmaa.

2. Anna männikön syntyä luontaisesti vaikkapa uudistamiskaistaleelle.

3. Anna taimikon kasvaa taajana – unohda kemeraohjeet.

4. Harvenna varovasti.

5. Anna kasvaa sata vuotta.

6. Etsi ostaja, joka arvostaa järeitä laatupuita.

Kari Kangaspeska

  • Ikä 62 vuotta
  • Koulutus: kauppaopisto ja maamieskoulu
  • Työskentelee soranjalostusyrittäjänä
  • Vaimo ja kaksi aikuista tytärtä
  • Harrastus tennistä

Esko Kangaspeska

  • Ikä 60 vuotta
  • Koulutus: yrittäjäopisto, maamieskoulu ja metsäkoulu
  • Työskentelee soranjalostusyrittäjänä
  • Vaimo ja kaksi aikuista tytärtä
  • Harrastaa kalastusta

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus