Mäntytaimikosta tuli puolukkametsä

Erkki Lähteen mäntytaimikko on syöty useaan otteeseen. Metsälehti kävi katsomassa, mitä tuhotaimikolle kuuluu nyt.

Tuhkalannoituksesta potkua saaneet kuusentaimet täydentävät harvaksi kaluttua aluetta, vaikka kuusi ei paras puulaji kasvupaikalle olekaan. Lähde raivasi taimikon tänä syksynä ja ruiskutti Trico-hirvikarkotetta pienimpien männyntaimien latvoihin. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Metsälehti kertoi vuoden 2018 lokakuussa heinolalaisen Erkki Lähteen kovan onnen mäntytaimikosta. Hartolassa Päijät-Hämeessä sijaitseva metsäalue oli kokenut kolme merkittävää tuhoa myyrien ja hirvien hampaissa.

Nyt tuhotaimikko on kolme vuotta vanhempi. Paikan päällä taimikossa näkee, että männyntaimet ovat kasvaneet, mutta hirvien aiheuttamat syöntituhot ovat jatkuneet: pienistä taimista on popsittu latvoja, isommista järsitty kuorta.

”Havaintojeni mukaan hirvet syövät kuorta etenkin, jos on oikein luminen talvi”, sanoo metsänomistaja Lähde.

Pahimmassa tuhonurkkauksessa on kymmenien metrien alue, josta on tulevaisuudessa turha etsiä kunnollista mäntytukkipuuta.

”Taimikon reuna-alueet on syöty pahiten.”

Tuhkalannoitus näkyy

Lähde on eläkkeellä oleva metsäammattilainen ja metsäalalla tunnetun emeritusprofessorin täysnimikaima. Lähde teki tuhoalueella tänä syksynä taimikon harvennusta raivaussahalla.

”Harvennan puuston sellaiseen tiheyteen, että vielä saa hirvi jonkun rouhaista, mutta muuten taimikkovaihe alkaa olla ohitse.”

Lähde joutui raivatessaan kaatamaan kaluttuja istutusmäntyjä ja jättämään niiden vieressä kasvavia luontaisesti syntyneitä kuusia pystyyn, vaikka turvemaapohja olisi ensisijaisesti mäntymaata. Kuusentaimien pitkien vuosikasvujen ja neulasten terhakan värin perusteella joitakin vuosia sitten tehty tuhkalannoitus on onneksi korjannut maaperän ravinnetasapainoa kuusten kasvulle sopivammaksi.

”Tuhkalannoitus paransi kuusentaimien kasvua. Tein virheen, kun ajattelin ensimmäisissä raivauksissa, ettei tässä kuusta kasvateta. Kuusia olisi pitänyt jättää enemmän varuiksi. Ne olisivat tuki ja turva”, Lähde sanoo.

Mäntyjen ja kuusten sekaan on noussut tiheästi hieskoivuvesakkoa, sekin luultavasti tuhkalannoituksesta voimia saaneena. Lehtipuutaimien varjoon jääneet männyntaimet maistuvat tutkimusten mukaan hirville parhaiten.

”Hieskoivuntaimien kaataminen vähentää hirvien viihtymistä alueella.”

Tukkipuutappiosta vain kipurahaa

Lähde on saanut hirvien aiheuttamista puustovahingoista korvauksia kahteen otteeseen, viimeksi vuonna 2018.

”Korvauksista ei ole kuin kipurahaksi”, hän sanoo.

Jos alkuperäinen, vuoden 2002 hakkuun jälkeen alueelle aikaiseksi saatu taimikko olisi säästynyt tuhoilta, puusto huitelisi nyt jo noin kymmenessä metrissä ja nuori metsä tulisi tällä vuosikymmenellä ensiharvennushakkuuseen. Nyt pisimmät männyntaimet ovat kolmi-nelimetrisiä.

Lähde arvioi, että tuhoalueelle kasvaa tulevaisuudessa metsä, jossa on myöhemmässä harvennushakkuuiässä 200–300 runkoa hehtaarilla. Tuhoilta säästyneessä vastaavanlaisessa männikössä laatuharvennusta päästäisiin tekemään puustosta, jossa runkoja olisi ainakin kaksinkertainen määrä.

Tuhoalueen ensiharvennuksesta ei juuri tuloja kerry, ja tulevaisuuden tukkipuumäärä laskee roimasti.

Tuhotaimikko on kasvupaikkatyypiltään puolukkaturvekangasta, ja mättäät ovat täynnä punaista marjaa.

”Puolukkaa on tullut kerättyä tästä satoja litroja. Niistä on tehty mainiota puolukkamehua”, Lähde kertoo.

Tuhotaimikosta metsätaloudelle koituva tappio on Lähteen mukaan paikattava onnistumisilla muilla metsäalueilla, kuten kaksijaksoisessa koivu-kuusimetsässä. Sen onnistuneesta hakkuusta lisää seuraavassa Metsälehdessä.

Metsänhoito Metsänhoito