Metsänhoito | 19 kysymystä puuston tilavuuden arvioinnista

1. Milloin tietoa puuston tilavuudesta tarvitaan?

Puuston tilavuus koostuu hehtaarilla tai metsikkökuviolla kasvavien puiden runkojen tilavuuksista. Tilavuuden yksikkö on kuutiometri. Puuston tilavuus voidaan ilmoittaa joko kuorellisena tai kuorettomana. Oksia ja juuria puuston tilavuudessa ei huomioida.

Puuston tilavuuden perusteella voi arvioida puuston arvoa ja hakkuukertymää. Tästä on hyötyä esimerkiksi silloin, jos suunnittelee puukauppoja tai metsäpalstan ostoa tai myyntiä.

2. Miten suurelle alueelle puuston tilavuus kannattaa arvioida?

Puuston tilavuus kannattaa arvioida erikseen jokaiselle metsikkökuviolle.

3. Minkä ikäisessä puustossa tilavuutta kannattaa arvioida?

Hyvin hoidetuissa metsissä puuston tilavuutta voi alkaa arvioida jo ensiharvennusvaiheessa. Taimikoissa ja hoitamattomissa nuorissa metsissä puuston määrä ilmoitetaan tilavuuden sijaan runkolukuna.

4. Miten puuston tilavuus arvioidaan?

Puuston tilavuus saadaan mittaamalla puuston pohjapinta-ala ja keskipituus. Kun ne ovat tiedossa, saa puuston tilavuuden selville kuutioimis- eli relaskooppitaulukoiden avulla. Taulukoista näkee, millainen pohjapinta-alaltaan ja keskipituudeltaan tietynlaisen puuston tilavuus on.

5. Mitä pohjapinta-ala tarkoittaa?

Pohjapinta-ala tarkoittaa sitä pinta-alaa, joka saadaan, kun lasketaan yhteen kaikkien hehtaarin alueella kasvavien puiden poikkileikkauspinta-alat rinnankorkeudelta eli 1,3 metrin korkeudelta.

6. Miten pohjapinta-ala mitataan?

Pohjapinta-ala mitataan relaskoopin avulla. Relaskooppi koostuu ketjusta tai kepistä, jonka toisessa päässä on pieni levy. Levyyn on tehty yksi tai kaksi uraa, joita kutsutaan hahloiksi. Jos hahlo on 1,3 senttimetrin levyinen, tulee relaskoopin varren olla 65 senttimetrin mittainen. Jos taas hahlo on kahden senttimetrin levyinen, tulee varren olla metrin mittainen.

Relaskoopin varren pää asetetaan kiinni poskeen silmän alle niin, että varren toisessa päässä oleva hahlo on levyn yläreunassa. Sen jälkeen pyörähdetään paikallaan ympäri ja katsotaan hahlon läpi, kuinka moni ympärillä olevista puista on rinnankorkeusläpimitaltaan hahloa leveämpi. Hahloa leveämmät puut lasketaan mukaan kokonaisina ja täsmälleen hahlon levyiset puolikkaina. Hahloa kapeampia puita ei lasketa mukaan.

Jos tulos on esimerkiksi 18 puuta, tarkoittaa se, että puuston pohjapinta-ala on 18 neliömetriä hehtaarilla.

7. Riittääkö, että pohjapinta-alan mittaa yhdestä kohdasta kuviota?

Ei, pohjapinta-ala kannattaa mitata vähintään muutamasta kohdasta hehtaarilla. Mitä useamman mittauksen tekee, sitä tarkemman tuloksen saa.

Tasaisella mäntykankaalla voi päästä tyydyttävään tulokseen jo sillä, että mittaa pohjapinta-alan kahdesta tai kolmesta kohdasta hehtaarilla. Valtaosalla kuvioita puusto on kuitenkin enemmän tai vähemmän epätasaista. Mitä vaihtelevampaa puusto on, sitä useampi mittaus kannattaa tehdä.

Lopullisen pohjapinta-alan saa laskemalla mitattujen pohjapinta-alojen keskiarvon.

8. Millainen on hyvä kohta mitata pohjapinta-ala?

Paras mittauskohta on sellainen, jossa puusto edustaa hyvin kuviolla kasvavaa puustoa. Parasta mittauskohtaa ei kannata kuitenkaan etsimällä etsiä, sillä silloin mittaa herkästi vain parhaita kohtia ja tulee arvioineeksi puuston tilavuuden yläkanttiin.

Mittauskohdat kannattaa valita mahdollisimman sattumanvaraisesti. Voi esimerkiksi päättää, että mittaa pohjapinta-alan aina käveltyään tietyn askelmäärän.

9. Millaisista kohdista pohjapinta-alaa ei kannata mitata?

Pohjapinta-alaa ei kannata mitata aukkoisesta kohdasta eikä keskeltä ajouraa. Myös kuvion reunat ovat huonoja mittauspaikkoja, sillä puusto on kuvioiden reunoilla usein hieman erilaista kuin keskellä kuviota. Ja jos on liian lähellä reunaa, tulee herkästi laskeneeksi mukaan myös viereisen kuvion puita.

10. Pitääkö ajourat ottaa huomioon?

Jos kuviolla on selvät ajourat, kannattaa puuston tilavuudesta vähentää viidestä kymmeneen prosenttia.

11. Mitkä seikat vaikuttavat mittaustarkkuuteen?

Mitä enemmän kuviolla on eri-ikäisiä ja erikokoisia puita ja eri puulajeja, sitä vaikeampaa pohjapinta-alan mittaaminen on. Jos aluskasvillisuutta on paljon, voi pohjapinta-alaan laskettavia puita olla vaikea erottaa muun kasvillisuuden seasta. Myös maaston kaltevuus vaikeuttaa mittaamista, jos puut kasvavat rinteessä eri korkeuksilla.

12. Miten pohjapinta-alan mittauksesta selviää vaikeassa maastossa?

Vaikeassa maastossa joutuu etsimään sellaisen kohdan, jossa pohjapinta-ala on mahdollista mitata. Mittaukselle kannattaa varata riittävästi aikaa, jotta metsässä ei tule kiire.

13. Miten puuston keskipituus mitataan?

Samalla, kun mittaa puuston pohjapinta-alaa, kannattaa valita mukaan laskemistaan puista yksi puustoa hyvin edustava puu, jonka pituuden mittaa. Puuston keskipituuden saa, kun laskee valitsemiensa puiden pituuden keskiarvon.

Pituuden voi mitata siihen tarkoitukseen kehitetyllä hypsometrillä, mutta jos sellaista ei omista, onnistuu mittaus myös metsästä löytyvien keppien avulla.

Mittauskepin tulee olla mahdollisimman suora ja pituudeltaan noin metrin mittainen. Pituus on oikea, jos keppi ylettyy mittaajan silmästä tämän suoraan eteenpäin ojennetun käden kämmeneen.

Puun pituus mitataan nostamalla keppi pystysuoraan ja pitämällä käsi edelleen eteenpäin ojennettuna. Sen jälkeen siirrytään niin kauas mitattavasta puusta, että mittakepin kärki on puun latvan tasolla ja tyvi puun tyven kohdalla. Tässä kohdassa puun pituus on sama kuin mittaajan etäisyys puusta.

Etäisyyden puuhun voi mitata metsurinmitalla tai askelmitalla. Jos käyttää askelmittaa, kannattaa arvioida omien askeleidensa pituus etukäteen mittanauhan avulla.

14. Miten kuutioimistaulukoita käytetään?

Kuutioimistaulukoista etsitään se kohta, jossa puuston pohjapinta-ala ja keskipituus kohtaavat. Pohjapinta-ala on ilmoitettu taulukoissa kahden neliömetrin ja keskipituus kahden metrin välein. Jos metsästä mitattuja lukuja ei suoraan löydy taulukosta, saadaan tilavuus laskemalla kahden vierekkäisen arvon keskiarvo.

Kuutioimistaulukot kertovat puuston runkotilavuuden kuorineen hehtaarilla. Kuviokohtaisen tilavuuden saa kertomalla hehtaarikohtaisen tilavuuden kuvion hehtaarimäärällä.

Kuutioimistaulukot löytyvät esimerkiksi Tapion maastotaulukoista.

15. Tarvitaanko puuston tilavuuden arviointiin muita välineitä?

Metsässä on hyvä olla mukana muistiinpanovälineet, jotta mittaustulokset saa kirjoitettua muistiin.

16. Miten puuston tilavuus lasketaan sekametsässä?

Sekametsässä voidaan laskea koko puuston tilavuus tai puulajikohtaiset tilavuudet. Puulajikohtaiset tilavuudet saadaan laskemalla puuston pohjapinta-ala ja keskipituus erikseen kaikille puulajeille.

17. Pitääkö metsänomistajan osata arvioida puustonsa tilavuus?

Puuston tilavuuden arviointi kuuluu metsän mittauksen perusteisiin. Ilmankin tätä taitoa pärjää, mutta silloin on muiden tekemien arvioiden varassa. Mitä enemmän hoitaa metsiään itse, sitä tärkeämpää on osata arvioida puuston tilavuus.

18. Pitääkö kaikki mitata itse?

Metsänomistaja voi hyödyntää julkisin varoin tuotettua metsävaratietoa. Esimerkiksi Metsään.fi-palvelusta löytyvät kuviokohtaiset arviot puuston pohjapinta-alasta, keskipituudesta ja tilavuudesta. Suomen metsäkeskus tosin suosittelee kuviotietojen tarkistusta metsässä.

Metsävarojen arviointiin on kehitetty myös kaupallisia ohjelmistoja. Yksi niistä on Trestima, joka arvioi puumäärää metsässä matkapuhelimella otettujen valokuvien avulla.

19. Miten mittaustaitojaan voi parantaa?

Hyvä tapa testata mittaustaitojaan on osallistua metsätaitokilpailuihin. Siellä näkee, miten lähellä oikeita vastauksia omat mittaustulokset ovat.

Artikkelia varten on haastateltu Metsänhoitoyhdistys Länsi-Uudenmaan metsäasiantuntijaa Hannu Hotmaa. Metsälehti on osa Tapio-konsernia.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.