Ladataan...
Ilmastopolitiikka menee metsään
Kivennäismailla hiilensidonta huomioidaan pitämällä metsät terveinä ja pidentämällä kiertoaikoja. Turvemailla tasapainoillaan vedenpinnan kanssa.
Tilaajille
”Istutustiheydet kasvavat, harvennuksia tehdään myöhemmin ja ne ovat lievempiä, metsä pidetään koko ajan tiheämpänä ja kiertoaika pidentyy”,
En ymmärrä tuota metsäekonomian professorin neuvomaa myöhempää harventamista. Silloinhan vaarana on, että latvus pienenee liikaa ja tulevaisuuden kasvu kärsii. Meillä harvennetaan varhain, mutta päätehakkuuta myöhennetään. Voi johtaa joskus 3 harvennuskertaan.
Mielestäni turvallisin tapa kasvattaa ilmaastoystävällistä metsää.
Vain terveissä kohteissa! Oli artikkelissa. On sillä maantuottokyvyllä paljon merkitystä, ei unohdeta kasvupaikkatyyppejä!
Turve- ja kivennäismaan erot, puulajivalinta sekä nimenomaan oikea-aikaiset toimenpiteet. Hereillä pitää olla lumi/hyönteis/muu lahottaja-asioidenkin kanssa. Eli jos vaatii nopeampia ratkaisuja kuin on suunniteltu, ne on oltava valmis tekemään metsän kokonaisterveyden ja uuden kasvun varmistamiseksi.
Eikö vedenpinnan nostaminen turvemailla lisää metaanipäästöjä ? Metaanihan on 20 vuoden aikajänteellä 60-kertaa hiilidioksia pahempi kasvihuonekaasu ?
Tutkimusprofessori Raija Laiho kirjoittaa hiili/ojitetut -suot asiasta yllä luettavaa seikkaperäisemmin Metsäteollisuus ry:n ”Lastuja” -palstalla. Käykäähän lukemassa, jollein oheinen vastaukseni hänen tekstiinsä riitä:
Johan on teoretisointia kertakaikkiaan. Loppusuvesta soitten vesipinta 30 senttiin, jotta erikokoisten ja -ikäisten puiden juuret saavat kasvaa optimioloissa ja hiili pysyy tallella alempana jängän märkyydessä.
Mikähän taho tuon vesipinnan ja millä keinoin säätää tuolle korkeudelle. Sekö joka juuri kykeni jättämään käyttämättä vuodelta 2018 miljoonia euroja kestävän metsätalouden rahoitukseen myönnettyjä varoja. Metsäautoteiden rakentamiseen ja ojastojen kunnostukseen on kova tarve, ilmainen raha ei mene käyttöön. Olisikohan metsäorganisaatioiden toimintakyky kenties oleellisempi tutkimuskohde kuin jatkuvapeitteisyys suometsissä?
Kaistalehakkuu on yksi tapa uudistaa metsiä luontaisesti ja tasarakenteisesti; ei siis kuulu jatkuvapeitteisyys -termin alle.
Soilla on todellakin usein luontaista eri-ikäisyyttä puustoissa, tai pitäisikö sanoa erikokoisuutta. Isot valtamännyt ovat ehkä olleet kestävämpiä sienitauteja vastaan kuin alle jääneet kilpailijansa. Eri-ikäisyys on korpien kuusikoissa jopa koominen käsite; toisesta 80 -vuotiaasta kuusesta sahataan tukkia, toisesta väännettäisiin närelenkkiä, mutta kun menivät keksimään vaijerin ja kettingin.
Kesä 2017 oli märkä, maanviljelijöille paikoin kamalan märkä. Vastakohta koettiin heti. Keräsin kesällä 2018 mustikoita Vihdistä ja Porvoosta. Syvien ojien kuivuudesta halkeilleilla pohjilla oli kiva kulkea lenkkareissa ja kerätä ojan penkasta marjoja.
Mistähän tuo vesitason syyssuven optimiin 30 senttiin tarvittava vesi olisi kesän 2018 kuivuudessa jängille pumpattu, kokonaisille valuma-alueille?
Veden nosto syyssuvella voi lyödä ikävästi kynsille, jos syys-joulukuussa sataa ”ennätykselliset” määrät vettä. Tuo sana ”ennätykselliset” liittyy nykyisin kovin usein sääilmiöistä kertoviin mittauksiin.
Suokaasun eli metaanin tuottaminen soilla ja kosteikoissa tulisi ottaa hiilen sijasta suurennuslasin alle ja hoitaa asiat niin, ettei tietoisesti enää tuoteta uusia metaanipumppuja jo toimivien lisäksi.
En ole kuullut enkä lukenut yhtään juttua ojitusalueiden laskeutusaltaiden tyhjennyksistä. Onko joku muu? Altaat täyttyvät ajan mittaan ja jäätyvät syksyllä, eloperäinen aines muhii jään alla, happi loppuu ja reaktiot jatkuvat ilman happea, metaania tuottaen. Sama ilmiö toistuu ennallistetuilla soilla. Olisikohan tässäkin sijansa ihaillulle ihanalle luomulle eli kyllä Herra karun jängän ojat ajan kanssa täyttää, sinne kaivinkonetta enää tarvita toista virhettä tekemään.
Kannattaa käydä kairaamassa altaiden ja kosteikkojen jäähän reikiä tulevana kevättalven. Haiseeko? Tupakkivehkeet on syytä jättää autolle.
Minusta suometsien valtapuustojen nopea kasvu, tuhkalla tai keinolannoitteella nopeutettu, on ilmaston ja maanomistajana lompakonkin kannalta paras vaihtoehto. Seuraava puusukupolvi kannattaa istuttaa tai kylvää jalostetulla materiaalilla, joka kasvaa ja sitoo hiiltä 20—25 prosenttia paremmin kuin hakattu puusto.
Hiilestä ei ”vielä” makseta metsänomistajille. Olisi hauskaa kuulla kirjoittajan ajatus siitä, milloin ehkä maksetaan, kuka maksaa ja kuka mittaa hiilen määrän ja asettaa yksikköhinnan.
JUHA AALTOILA
Jos asia kiinnostaa, kannattaa tosiaan käydä tuolla Lastuja.fi -sivulla, niin näkee myös vastaukseni Juhalle. T. Raija