Metsänhoito | Luonnon ja tulojen kompromissi

Monimuotoisuuden huomiointi vaatii yhteistyötä metsänomistajalta ja metsäammattilaisilta sekä selkeitä työohjeita.

Luonnon monimuotoisuuden huomiointi vaatii vaivannäköä hakkaajilta. Arto Vuorinen kertoo pitävänsä haastavien hakkuusuunnitelmien tekemisestä. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Metsänomistaja: Kiinnostavatko omassa metsässä niin puukauppatulot kuin luonnon monimuotoisuuden huomiointi? Tervetuloa korkealle mäennyppylälle Jyväskylän pohjoispuolella.

Täällä on kaadettu arvokasta tukkikuusikkoa, jätetty säästöpuita, turvattu lahopuujatkumoa, säästetty alikasvosta, tehty tekopökkelöitä, suojeltu metsäalue, jätetty tuulenkaatorypäs korjaamatta, säästetty raivaamaton vyöhyke suopainanteen reunuksille ja pyritty jättämään raivauksessa pystyyn useita puulajeja.

”Kompromissi monimuotoisuusarvojen ja taloudellisten arvojen suhteen”, kuvailee metsänomistaja Jyri Hallikas.

Kompromisseja todella tarvitaan, sillä metsäalan kyky huomioida luonnon monimuotoisuutta hakkuissa sai lokakuun alussa kuraa niskaansa. Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan säästöpuita ja muita luontokohteita jätettiin metsiin 2010-luvulla vähemmän kuin 2000-luvun alussa. Hakkuissa luontoa on huomioitu vain vähimmäisvaatimusten mukaisesti.

Jyväskyläläishakkuulla ei tehty energiapuun korjuuta. Haavat, ylilahot ja pystykuivat puut jäivät metsään. Metsäkonekuski on oivallisesti turvannut lahopuujatkumoa siirtämällä lahopuuta säästöpuuryhmän keskelle. (Kuva Sami Karppinen)

Tavoitteet ja niille toteuttaja

Miten jyväskyläläisellä mäennyppylällä on sitten onnistuttu tekemään enemmän kuin pelkät vähimmäisvaatimukset?

Hallikas omistaa mäellä sijaitsevan, ukilta perityllä metsäpalstan yhdessä siskonsa kanssa. He ovat kirjanneet luontoarvojen ja esimerkiksi riistanhoidon tärkeyden metsänomistuksen lähtötavoitteiksi.

Hallikkaat ovat etämetsänomistajia. Jotta tavoitteet toteutuisivat myös käytännön metsätöissä, metsänomistajan tulee Jyri Hallikkaan mukaan osata kysyä ja vaatia vaihtoehtoja. Lisäksi tarvitaan metsäasiantuntija, joka kuuntelee tavoitteet ja ehdottaa toimenpiteitä sen mukaisesti.

Metsätöiden suunnittelusta Hallikkaiden metsissä vastaa metsäneuvoja Arto Vuorinen Päijänteen metsänhoitoyhdistyksestä. Tuorein tapahtuma metsissä on elokuussa tehty hakkuu, jossa kaadettiin lumituhoista ja hyönteistuhoriskistä kärsinyt 100-vuotias kuusikko.

”Kävimme Arton kanssa metsässä porukalla ennen hakkuuta. Katselimme, mitä voisi säästää ja millaisia olisivat sekä taloudellisesti että monimuotoisuuden kannalta fiksut ratkaisut”, Hallikas kertoo.

Hänen mukaansa yksityiskohtien sopiminen porukalla oli helpoin ja selkein vaihtoehto.

”Hakkuukohteella kävellessä tuntui monesti siltä, että metsäkohdat, jotka eivät ole taloudellisesti niin merkityksellisiä, voivat sitä olla monimuotoisuuden kannalta.”

Oikealla olevan suopainanteen viereen on jätetty taimikon raivauksessa reilu raivaamaton suojavyöhyke. Työläs raivaus olisi muutenkin ollut turhaa, sillä kuusia ei suotiheikössä juuri kasva. (Kuva Sami Karppinen)

Konkreettiset ohjeet

Hallikkaiden metsäneuvojan Arto Vuorisen mukaan tärkeintä on, että metsänomistaja kertoo metsäammattilaiselle, mitä metsältään haluaa.

”Tykkään tosi paljon kävelyttää asiakasta. Metsässä on helppo jutella ja näyttää konkreettisesti asioita. Haistella metsänomistajan tavoitteita”, Vuorinen kertoo.

Luontoa erityisesti huomioiva hakkuusuunnittelu vaatii metsäasiantuntijalta vaivannäköä. Vuorinen kertoo, että mielenkiintoa työhön riittää.

”Tykkään tehdä haastavampia suunnitteluita. Näitä on makea tulla katsomaan myöhemmin.”

Kun Hallikkaat ja Vuorinen olivat saaneet rajattua hakkuualueen ja säästöpuuryhmät yhdessä maastossa, Vuorinen lähetti metsänomistajille vielä hakkuusuunnitelman, johon asiat oli kirjoitettu ylös.

 

Metsänomistajien toiveesta hakkuualan ja metsätilan rajalle jätettiin reilumpi säästöpuuryhmä. Ryhmässä on vanhaa sekapuustoa, mikä myös puolsi säästämisratkaisua. (Kuva Sami Karppinen)

Suunnitelmassa olevien työohjeiden on oltava konkreettisia.

”Kirjoitan sinne esimerkiksi, että pystykuivat jäävät metsään”, Vuorinen sanoo.

Näin metsäkonekuski tietää, että esimerkiksi kelopuita ei kerätä energiapuiksi, vaan ne jäävät metsään lahopuuksi.

”Ohjeet siirtyvät sähköisesti metsäkoneen koppiin. Koneenkuljettaja löytää tietokoneella hakkuukuvion alta kirjoitetut työohjeet.”

Selkeiden työohjeiden avulla metsätyöntekijöillä on luotto, että luonnon monimuotoisuutta huomioivia ratkaisuja saa tehdä raivauksessa ja puunkaadossa eikä tarvitse pelätä moitteita siitä, ettei metsässä ole tehty riittävän ”siistiä” jälkeä.

Säästöpuita jo raivauksessa

Jyväskyläläismetsässä luontoa on pyritty huomioimaan kaikissa talousmetsän vaiheissa.

”Säästöpuukohteita tulee miettiä muuallakin kuin aukkohakkuissa. Ihan jo taimikonhoidossakin”, Vuorinen sanoo.

Kaadetun kuusikon viereisellä taimikonhoitokohteella on jätetty raivaamattomia riistatiheiköitä, pyritty säästämään pystyyn vähempiarvoisia puulajeja ja jätetty raivaamaton vyöhyke kostean suopainanteen reunuksille.

Kyseinen suopainanne on erittäin hyvä säästöpuukohde ja siihen jäikin elokuun hakkuussa pystyyn isompi puuryhmä. Hakkuujäljestä Vuorinen lähetti tuoreeltaan kuvia metsänomistajille puhelimen whatsapp-sovelluksella.

”Kuvat ovat kiva juttu, kun välimatkaa metsään on. Nyt syksyllä olisi tarkoitus käydä rauhassa käppäilemässä paikalla”, Jyri Hallikas sanoo.

Lahokoivun viereen hakkuuaukolle säästetyt alikasvoskuuset tarjoavat todistetusti suojaa esimerkiksi linnuille. (Kuva Sami Karppinen)

 

Vinkit luonnon huomiointiin

  • Käy luontoa huomioivat toimenpiteet läpi paikan päällä metsässä yhdessä metsäasiantuntijan kanssa.
  • Merkitse samalla maastoon nauhalla rauhaan jäävät luontokohteet, kuten säästöpuuryhmät ja riistatiheiköt.
  • Kirjatkaa luontohuomiot leimikko- eli hakkuusuunnitelmaan. Huomiot kulkevat puukaupan solmimisen jälkeen hakkuusopimuksen työohjeisiin.
  • Metsäkonekuski lukee työohjeet koneensa näytöltä ja seuraa maastoon tehtyjä merkintöjä.

 

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat