Metsänhoito | Puoli metriä riittää

Kunnostusojia tarvitaan paljon harvemmin kuin on uskottu. Vähät ojat voidaan myös kaivaa nykyisiä matalammiksi.

Syvyydeltään noin puolimetriset ojat pitävät pohjaveden riittävän syvällä puustoisilla ojitusalueilla. (Kuvaaja: Jani Anttila)
Syvyydeltään noin puolimetriset ojat pitävät pohjaveden riittävän syvällä puustoisilla ojitusalueilla. (Kuvaaja: Jani Anttila)

Takavuosina tavoitteena oli kunnostaa turvemaiden metsien ojikoita jopa satatuhatta hehtaaria. Lähellekään tätä ei ikinä ole päästy, ja jälkiviisaasti voi todeta, että hyvä niin.

Kunnostusojitus kuormittaa vesistöjä ja lisää turpeesta ilmaan vapautuvan hiilidioksidin määrä. Monesti ojien perkaaminen olisi myös turhaa, koska puusto haihduttaa vettä tehokkaasti ja pitää pohjaveden riittävän alhaalla.

”Vanhoilla, huonokuntoisillakin ojilla on merkitystä turvemaan vesitalouden hallinnassa. Niiden tuella puuston haihdutus usein riittää”, sanoo erikoistutkija Markku Saarinen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Syvät ojat voivat jopa haitata puita

Tärkeintä on, että pohjavesi on loppukesästä 30–40 senttimetrin syvyydellä. Alkukesästä vesi voi nousta tätä korkeammalle.

”Kasvukauden alussa puu kasvaa pituutta edellisenä vuonna tuotettujen hiilihydraattien voimin. Loppukesästä puu kartuttaa kasvuvoimaansa seuraavaa vuotta varten. Se ei onnistu, jos pohjavesi on liian korkealla ja juurten toiminta estyy”, Saarinen kertoo.

Hänen mukaansa yksi tavallista sateisempikaan kesä ei heikennä korpikuusikon elinvoimaa, vaikka pohjavesi kohoaisikin turvarajaa korkeammalle.

”Ongelmia tulee vasta, jos sateisia kesiä sattuisi useita peräkkäin.”

Todennäköisempänä kuitenkin pidetään, että kesät käyvät entistä vähäsateisemmiksi. Syvälle kuivatettujen turvemaiden puustot saattavat tulevaisuudessa kärsiä kuivuudesta.

”Tällöin ojien tukkiminen voisi auttaa puita”, Luken tutkimusprofessori Raisa Mäkipää sanoo.

Korpikuusikoissa vähiten ojitustarvetta

Varmimmin kunnostusojituksia voidaan vähentää eteläisen Suomen viljavilla turvemailla, joiden kasvuisat puustot haihduttavat tehokkaasti.

Tämä on sikälikin onnekasta, että juuri samaisilla soilla kunnostusojitukset aiheuttaisivat suurimman vesistökuormituksen, koska niiden pitkälle hajonneesta turpeesta irtoaa ojien kaivamisen jälkeen runsain mitoin kiintoainetta veteen.

Parhaiten pohjaveden tasoa voidaan hallita puustolla, kun metsää kasvatetaan jatkuvapeitteisenä. Samalla lähellä maan pintaa oleva pohjaveden taso myös luo edellytyksiä jatkuvapeitteiseen metsän kasvatukseen, koska kosteutta riittää ja se edistää taimettumista.

”Myöskään kuusen juurikääpä ei pahemmin ole levinnyt turvemaille, mikä osaltaan parantaa jatkuvapeitteisen kasvatuksen edellytyksiä”, Mäkipää sanoo.

Mäkipään mukaan poimintahakkuu voitaisiin toistaa noin 15 vuoden välein. Kasvamaan jätetään sekä vallittujen latvuskerrosten puita että joukko valtapuita tuottamaan siementä.

Mäntyvaltaisilla soilla taimettuminen edellyttää 30–40 metrin levyisiä, paljaaksi hakattavia kaistaleita ja pienaukkoja. Tällöin puhutaan ryhmittäin erirakenteisesta puustosta. Uudistamiskaistaleilla voidaan tarvita ojia.

Tuhkalannoituksilla voidaan lisätä puuston kasvua ja haihdutuskykyä erityisesti paksuturpeisilla mailla, jotka kärsivät hivenravinteiden esimerkiksi kalin puutoksesta.

Jopa 60 kuutiota hehtaarilla riittää

Etelä-Suomessa kuusi- ja koivuvaltaiset puustot ovat tehokkaimpia haihduttajia. Puuston haihdutusta voidaan tehostaa suosimalla harvennuksilla lehtipuita.

”Mäntyvaltaiset metsät haihduttavat vähemmän”, selvittää johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.

Pohjois-Suomessa haihduttavaa puustoa on oltava enemmän kuin etelässä.

Luken johtava tutkija Mika Nieminen huomauttaa, ettei turvemaan puuvarantoa pidä kasvattaa myöskään liian runsaaksi, koska tällöin voimakas haihdutus painaa pohjaveden niin syvälle, että turpeesta vapautuvan hiilidioksidin määrä kasvaa.

”Mielestäni turvemaiden hehtaaripuustoja ei pitäisi kasvattaa yli 200–250 kuution”, Nieminen neuvoo.

Kaikkia ojia ei aina tarvitse perata

Saarisen mukaan kunnostusojitus on usein tarpeen, kun turvemaalle valuu ulkopuolelta vettä.

”Esimerkiksi ylärinteeltä virtaava vesi on pysäytettävä niskaojalla”, hän kertoo.

Kuivatusojia ei enää jatkossa suositella kaivettavaksi metrin syvyisiksi, vaan 50–70 senttiä riittää. Se vähentää vesistöjen kiintoainekuormitusta merkittävästi.

Mika Niemisen mukaan vanhan ojaverkoston kuivatusteho voi riittää myös avohakkuun jälkeen, kunhan pintavedet johdetaan pois mätästyksen yhteydessä tehtävällä navero-ojituksella. Naverot ovat matalia, 20–30 senttiä syviä ojia.

Keskimääräistä vähäravinteisemmilla, yleensä mäntyvaltaisilla turvemailla kunnostusojitukset ovat tarpeen todennäköisemmin kuin etelän kuusi- ja koivuvaltaisissa aikanaan ojitetuissa korpimetsissä.

”Esimerkiksi laskuojien avaaminen voi riittää, kaikkia vanhoja ojia ei tarvitse perata”, Saarinen sanoo.

Vinkit kunnostusojitukseen

  • 1. Runsaspuustoisilla ojitusalueilla ei yleensä tarvita kunnostusojitusta.
  • 2.Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus vähentää ojitustarvetta. Parhaat edellytykset siihen on kuusivaltaisilla soilla Etelä-Suomessa.
  • 3. Vain tarvittavat ojat avataan, esimerkiksi lasku- ja niskaojat.
  • 4. Riittävä ojien syvyys on 50–70 senttiä.
  • 5. Vanha, edes joten kuten toimiva ojaverkosto riittää usein pitämään puustoisen suon vesitalouden kunnossa.
  • 6. Älä kunnostusojita varmuuden vuoksi.

Lisää aiheesta: ”Turvemaakysymysten äärellä ollaan metsätieteen ytimessä”

Kommentit (1)

  1. Jutun väittämät ovat pääosin vastoin suometsätiedettä, hydrologiaa ja pitkäaikaisia todettuja kokemuksia.

    Turve on hyvin kapillaarista, mutta siinä vesi liikkuu hyvin hitaasti. Siksi suolla puut kasvavat jopa monta kertaa paremmin ojan reunalla, puhumattakaan ojan penkalla, jossa lämpö-, happi ja ravinneolot ovat ravinteiden kierrättäjille eli juurille, sienirihmoille ja pieneliöille ja mikrobeille aivan ylivoimaisia keskisaran olosuhteisiin verraten.

    Yli 30 m suosarkojen keskellä vesi on käytännössä maan pinnassa.

    Tuhansia vuosia on tiedetty, että märkä maa ei kasva kunnolla mitään. Sama on todettu vuosisatoja Suomen soilla ja ohutturpeisillakin tuoreilla kangasmailla.

    Keskikesän puiden haihdutus ei pitkälle riitä. Pohjaveden pelossa juuret hakeutuvat pintaan, jossa ne ovat alttiina keskikesän kuivuusjaksoille. Vain hyvin ojitetussa maassa, jossa pohjavesi on pysyvästi esim. 40 cm syvyydessä, juuret uskaltavat syvemmälle, jossa on ravinteita saatavilla.

    On tieteellinen fakta, että ojitetussa maassa, jossa pohjavesi pidetään koko ajan esim. 40 cm syvyydellä myös sarkojen (esim. 20 m) keskellä, typen sidonta ja ravinteiden kierto on kasvukautena paljon parempaa kuin syksy – kevät välisenä aikana märässä maassa.

    Jos kehityskelpoista puustoa ei ole valmiina turvemaalla, tuhkalannoituksen lisäksi kannattaa kaivaa 4 m leveitä ajouraojia, joiden maista tulee kasvatusmättäät (1200 kpl/ha) nopeakasvuilsille puille. Hyvin loivat ojaluiskat eivät juuri liesty eli päästävät turvetta veteen paljon vähemmän kuin tavalliset suo-ojat.

    Miksi näperrellä, kun em. ojitusratkaisulla saa taloudellisesti useita etuja samalla kertaa?

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat