Rantasalmelainen Harri Huupponen on tehnyt mittavan uran metsäammattilaisena metsänhoitoyhdistyskentässä. Nykyisin hän toimii Metsänhoitoyhdistysten Palvelu MHYP Oy:n toimitusjohtajana. Huupposen työurassakin olisi aineksia moneen juttuun, mutta tällä kertaa hän on äänessä metsänomistajana. Rooli on hänelle selvästi mieleinen.
”Omasta metsänomistuksesta on ollut todella paljon hyötyä myös työssä, kun olen ollut kehittämässä palveluita muille metsänomistajille. Oma metsä toimii hyvänä koelaboratoriona.”
Huupponen profiloitunee metsänomistajana ennen kaikkea puuntuottajaksi, mutta osoittautuu monessa asiassa myös ennakkoluulottomaksi pioneeriksi.
”Olen kokeillut esimerkiksi pakuri- ja lakkakäävän ymppäämistä. Uusimpana on alkanut siitakesienen kasvatus näissä lehtipuupölleissä. Kaikki ei aina onnistu, esimerkiksi pakurikääpää en ole saanut metsässä kasvamaan, pihapiirin puissa kylläkin”, Huupponen esittelee.
Vihreä latvus tuottaa puuta
Metsänomistaja Huupposesta, 58, tuli vuonna 2010, kun kotitilan mukana siirtyi hänelle kymmenen hehtaaria metsää.
”Sukumme on Itä-Suomen pienviljelijöitä. Isä viljeli tilaa ja oli talvet metsurintöissä Ensolla.”
Metsuri tuli sittemmin myös pojasta, sillä Huupponen lähti valkolakin saatuaan metsurikurssille 1980-luvun lopulla. Opintie jatkui sittemmin it- ja metsäaloilla, mutta metsurikurssin opit ovat lopulta kestäneet aikaa parhaiten.
”Puuntuottamisen perusteet eivät ole niistä ajoista muuttuneet miksikään. Puut kasvavat, kun niiden yhteyttävä pinta-ala maksimoidaan. Se tarkoittaa, että harvennukset pitää tehdä ajallaan. Ensiharvennuksessa viiden vuoden myöhästyminen on yleensä jo liikaa.”
Huupposen metsässä ei siis odoteta, että harvennuksista saisi koottua isomman myyntikokonaisuuden.
”Laitan sadankin kuution harvennusleimikon myyntiin, jos metsä sitä vaatii.”
Riittävästi tekemistä palkkatöiden oheen
Oikea-aikaisten metsänhoitotoimien merkitys korostuu Etelä-Savon rehevillä metsämailla.
”Metsänkasvatus ei ole vielä edes alussa, kun maa on muokattu ja taimet istutettu. Esimerkiksi boorinpuutos on hyvin yleistä ja se pitää lannoittamalla hoitaa kuntoon.”
Pohjolan tuvan terassilla vartovat nestemäiset boorilannoitepöntöt kertovat, että toimeen on tartuttava tänäkin kesänä.
Nykyään Huupposella on metsää omistuksessaan 55 hehtaaria.
”Sen määrän pystyn omatoimisesti juuri ja juuri palkkatöiden ohessa hoitamaan. Toki joskus tulee mietittyä, että olisiko nuorempana pitänyt ostaa enemmän metsää.”
Paneudu puukauppoihin ja verotukseen
Vaikka taimikonhoitovaiheesta aina ensiharvennukseen metsänomistaja saa olla tarkkana, ettei oikea aikaikkuna töille livahda ohi, kannustaa Huupponen pohtimaan päätehakkuuvaiheessa ratkaisuja hätäilemättä.
”Metsän historia on aina hyvä tuntea. Esimerkiksi vanhoilla laidunmailla voi olla lahoa, mikä vaikuttaa uudistamisajankohdan valintaan. Päätöksen päätehakkuusta teen sen mukaan, missä vaiheessa puuston arvokasvu leikkautuu.”
Jotta uusi taimikko saadaan ripeästi alulle, on metsän uudistaminen syytä miettiä Huupposen mielestä jo siinä vaiheessa, kun metsä on pystyssä.
”Mutta kiire pois kaupanteosta. Puuntuottaja tekee tilinsä päätehakkuusta, joten on syytä oikeasti tutustua siihen, mitä on myymässä, ja kilpailuttaa leimikko.”
Puukaupassa Huupponen kannustaa pohtimaan ratkaisuja hyvissä ajoin etukäteen.
”Yksi hyvä puukauppa ei ole se juttu, vaan suunnitelmallisuus. Lisäksi on osattava verotus, eli pitää tietää, miten käteen jäävää rahaa kannattaa käsitellä.”
Hirvipolitiikka heti uusiksi
Yksi asia, missä Huupponen on toiminut suunnannäyttäjänä, on lehtipuiden viljely. Hänen metsissään kasvaa niin tervaleppää, tammea kuin rauduskoivua. Lehtipuiden kasvattamisessa ylivoimaiseksi vastustajaksi on kuitenkin osoittautunut hirvi.
”Viime kesänä lahon kuusikon tilalle istutetut rauduskoivun taimet hirvet söivät heti ensimmäisenä kesänä. Ilman Trico-karkotetta rauduskoivua ei pysty kasvattamaan edes sekapuuna havupuutaimikoissa. Puuntuottajasta tulee puutarhuri, kun puut pitää suojata yksitellen.”
Kyse ei ole yksittäisestä taimikosta, vaan laajamittaisesta vuosikymmeniä jatkuneesta ongelmasta.
”Vaikuttaa siltä, että hirviasioissa metsänomistajalla on vastassa luonnonvoimat, joille ei vain voi mitään. Näin tämä ei voi jatkua.”
Huupposen mielestä nykyiseen hirvipolitiikkaan tarvitaan välitön ja perusteellinen muutos, jos hiilinielut ja metsätalouden tulevaisuus halutaan turvata.
Metsänomistajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi Huupponen on pohtinut esimerkiksi mallia, jossa saaliskiintiöt olisi sidottu kiinteistöihin.
”Metsästys on harrastus, mutta puuntuottaminen ei. Nyt viimeistään on systeemi muutettava. Metsästäjät tekevät hyvää työtä, mutta pelisäännöt ovat hukassa.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Silkkaa asiaa. Valitettavasti liian monessa hirviseurueessa on oppositio yleensä metsää omistamattomia henkilöitä, joita hirvituhot eivät kosketa. Täällä aloitettiin varautuminen suurpetokantaan etunojassa, kun hirvitalousalueen hirvitiheyttä korotettiin vaivihkaa 0.2 kpl/1000 ha. Tavoite on nyt 2.7-3.2 kpl/1000 ha. Miksi tavoitekin on jo noin korkea metsästyskauden päätteeksi? Ministeriön joka luvitusta ohjaa olisi herättävä tähän suureen ongelmaan! Usein saamani vastaus ”vahingoista saa korvauksia” ei kata kuin murto-osan todellisesta vahingosta.