Luonnonhoito maksaa – metsien luontotoimien hinta tuhansia euroja hehtaarilta

Metsien luontotoimien kustannukset ovat metsikköä kohden useampi tuhat euroa. Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes on laskenut suojatiheiköiden, säästöpuiden ja suojakaistojen kustannukseksi tämän päivän puunhinnoilla noin 2 000–3 000 euroa hehtaarilta metsän kiertoaikana.

”Osittain tämä summa korvataan metsänomistajalle, osittain ei”, Remes sanoo.

Remeksen laskelmien taustalla ovat Metsäkeskuksen tekemät luontolaadun tarkistukset, joista uusin on vuodelta 2023.

”Kustannuksia syntyy hakkuiden vähentämisestä tai viivästyttämisestä. Lisäksi kustannuksia tuo metsänkäsittelytapojen muutos, joka lisää taloudellisesti vähempiarvoisen puuston osuutta metsässä,” Remes sanoo.

Luonnonhoidon kustannuksia voi tulla metsänomistajalle myös aktiivisista luonnonhoitotöistä, kuten säästöpuuryhmän kulotuksesta, mutta tällaisiin toimiin on mahdollista saada rahoitusta.

Mukana hyvin tuottavaa metsämaata

Remeksen mukaan luontotoimien vuoksi talousmetsikön pinta-alasta voi jäädä tulevaisuudessa hakkuiden ulkopuolelle jopa kymmenen prosenttia. Osa alasta voi olla hankalasti metsän kasvuun sopivaa aluetta, kuten kivikkoa, mutta luontotoimien alle jää joka tapauksessa useampi prosentti hyvin tuottavaa metsämaata.

Pääosa luonnonhoitotoimista on vapaaehtoisia. Lain mukaan pienvesien ympärille tulee hakkuissa säästää suojakaista tai -vyöhyke molemmin puolin vesistöä, mutta kaistan leveydelle ei ole laissa määritelty metrimäärää.

”Käytännössä suojavyöhykkeen leveys on puun mitta”, Remes sanoo.

Esimerkiksi FSC-sertifikaatin osalta metsänomistajalla voi olla mahdollisuus saada kompensaatiota luontotoimistaan, sillä osa puunostajista maksaa lisähintaa FSC-sertifioidulle puulle. FSC-sertifikaatti vaatii metsänomistajalta muun muassa enemmän säästöpuita ja leveämmät suojakaistat vesistöille, mikä lisää maastoon jäävän puuston määrää ja arvoa.

Metsäyhtiöillä on myös puukauppoihin omia luontomallejaan, joissa metsään jätetyistä lisäsäästöpuista maksetaan metsänomistajalle bonusta. Lisäksi Remes muistuttaa metka-tukiin kaavaillusta muutoksesta, jonka perusteella metsänomistaja voisi tulevaisuudessa saada enemmän tukieuroja säästäessään taimikkoon keskimääräistä enemmän lehtipuita raivauksessa.

Hankalat kohteet suojatiheiköiksi

Kääntäen ajatellen metsänomistajalla on reipas mahdollisuus kustannussäästöihin, jos hän osaa sijoittaa suojatiheiköt ja muut luonnonhoitotoimet sopiviin paikkoihin metsässään.

”Kokenut taimikonhoidon tekijä osaa jättää hankalimmat kohteet suojatiheiköiksi, mikä nopeuttaa raivaustyötä”, Remes sanoo.

Esimerkiksi pienialainen kosteikko on oiva paikka säästöpuille, sillä uuden metsän synnyttäminen kosteaan ponniin on usein työlästä ja aikaa vievää. Kosteiden painanteiden lisäksi hyviä säästöpuuryhmien paikkoja ovat kivikot tai ympäröivää metsää rehevämmät laikut.

”Joidenkin metsäpaikkojen uudistaminen voi olla iso kustannus”, muistuttaa johtava asiantuntija Lauri Saaristo Tapiosta.

Hän kertoo seuranneensa, kun leppää kasvanut lehtolaikku hakattiin paljaaksi sitä ympäröineen kuusikon mukana. Paikalle istutetut kuusentaimet jäivät vajaassa kymmenessä vuodessa uudelleen kasvaneen lepikon jalkoihin.

Lehtolaikun hakkuussa kaadetut lepät ovat yhä tien varren pinossa. Työtä ja uudistuskuluja hukkaan heitettyinä sen sijaan, että lehtolaikku olisi jätetty luontokohteeksi.

Saariston mukaan luonnonhoidon kustannuksissa pitää muistaa myös metsänomistajan omavastuu: kestävää metsätaloutta on, että ihan kaikkia metsänsä puita ei voi hyödyntää. Luontotoimista ja monimuotoisuudesta koituu talousmetsälle paljon hyvää: ne voivat esimerkiksi parantaa metsän terveyttä ja tuhonsietokykyä.

Näitä hyötyjä on vaikea määrittää euroiksi kustannusten rinnalle.

Yleisimmät luontotoimet

Suojatiheiköt

• Raivauksissa ja hakkuissa säästettäviä pienialaisia puuryhmiä. Tiheikön koko voi vaihdella muutaman puun ryhmästä muutamaan aariin.
• Tärkeää säästää etenkin kuusialikasvosta eli suurempien puiden alla kasvavia kuusentaimia.
• Tarjoavat suojaa eläimille. Käytetään myös nimitystä riistatiheikkö.
• Tiheikkö voidaan hakata uudistushakkuussa, joten sen kustannukset jäävät vähäisiksi.

Säästöpuut

• Suositellaan jätettäviksi ryhmiin. Pieniä pysyviä suojelukohteita talousmetsän sisällä.
• Paras säästöpuu on taloudellisesti vähäarvoinen, mutta luonnon kannalta arvokas. Esimerkiksi suuri haapa tai vanha kookas raita.
• Suurin rahallinen arvo Etelä-Suomen runsaspuustoisissa maakunnissa, vähäisin Pohjois-Suomessa ja suovaltaisissa maakunnissa.
• Metsäkeskuksen luontolaadun arvioinneissa säästöpuiden kustannukset vaihtelevat muutamasta kymmenestä eurosta lähes 900 euroon hehtaarilla.

Vesistöjen suojakaistat

• Vähentävät vesistöjen rehevöitymistä ja ylläpitävät vesiuoman varjoisuutta.
• Olennaista säilyttää kasvillisuuden kerroksellisuus.
• Taloudellinen arvo samaa luokkaa kuin säästöpuuryhmillä: keskimäärin 250–300 euroa hehtaarilla. Kustannus tosin riippuu puustosta ja suojakaistan leveydestä. Leveimmillä kaistoilla säästettyjen puiden arvo nousee yli tuhanteen euroon.
• Tulonmenetystä voidaan pienentää tekemällä suojakaistalla poimintahakkuita.

Lähteet: Markku Remes ja Monimetsä-hanke (Talousmetsien luonnonhoidon hyödyt ja kustannukset)

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.