Ladataan...
Harvennuksille omalla koneella – ”En laskenut kannattaako”
Isojokinen Matti Saarikoski tekee hoitotyöt metsissään itse, samoin harvennukset. Harvennuksia varten hankittiin oma metsäkone.
Tilaajille
Saarikoski on havainnut saman kuin Sahalan Kartanossakin:
Ostavien yhtiöiden harvennukset eivät ole yleensä tarpeeksi laadukkaita.
Suurin taloushyöty omakorjuusta tulee laadukkaasta harvennuksesta juuri ajallaan ja sen jälkeisestä hyvästä jälikasvusta, kun valtapuita ei päästetä karsiutumaan eli menettämään kasvun moottoriaan eli isoa latvusta.
Yhtiön harvennuksissa tiukka altapäin harvennus on vaikea saada toteutumaan, koska pinoon kertyy vähemmän puuta. Sekä ostoyhtiöllä, että hakkuu-urakoisijalla on suuri motivaatio ja kiusaus puheista huolimatta hakata valtapuita, joista kuitenkin se hyvä jälkikasvu lähtee.
Tässä mielessä surkeita harvennuksia näkee Suomen metsissä pääsääntöisesti. Jäljelle jäävän puuston ei tarvitse olla tasavälein, mutta nopeimmin kasvavien puiden pitää jäädä jäljelle.
Näin saadaan kymmeniä prosentteja nopeampi jälkikasvu kuin päältä päin harventamalla tai säännönmukaisesti tasavälein puita jättämällä riippumatta niiden koosta ja latvuksesta.
Aika vahvaa yleistämistä. Harvennusjälki riippuu niistä tarpeista ,joista hakkuuta lähdetään tekemään. Puuvalinnat eivät ole painostuksen tulosta paitsi niissä tapauksissa ,joissa likviditeettikapeikossa rimpuileva isäntä on antanut toimeksiannon hakata kaikki ,mitä on hakattavissa.
Harvennuksessa toimitaan laadun ehdoilla ,ja jos ei löydy laatua, jätetään riittävästi parhaassa kasvukunnossa olevia huonompia yksilöitä kasvamaan. Niitäkään ei aina ole riittävästi tarjolla.
Oma työ ei ole läheskään aina tae hyvästä työn laadusta. Tästä löytyy jo esimerkkejä taimikonhoidonkin kohdalla. Tukipaperit ovat tulleet bumerangina takaisin puutteellisen toteutuksen seurauksena. Taimikossa käytettävä työväline on helpommin hallittavissa vähemmälläkin kokemuksella. Koneellinen hakkuu vaatii jo ammattilaisen ,joka hallitsee sekä oikeat toimintatavat että koneenkäytön.
On tietysti hyvä ,jos oma työ kelpaa ,mutta ei ole viisasta syytellä niitä ,jotka tekevät työtä ammatikseen . Auditoinnit yhtiöiden harvennuksilla ovat osoittaneet ,että asiat ovat toteutusten osalta kunnossa.
Kyllä, -yleistämisen oksanreijän näkökentässä jos ei tunnusteta juurisyitä, joista laiminlyönneistä sitten ollaan vaatimassa ensimmäistä laadun täyttävää työjälkeä, ollaan hakoteillä. Kun ei ole tarpeita tehdä laatua, syytä on etsittävä menneisyydestä.
Saarikoski on jutussaan aikaansa edellä siinä, ettei ala kehua retostella kannattavuuden paremmuudella,sillä sitä se läheskään aina ole.
Itse teksti on realistinen ja artikkelissa esiintyvän isännän jalat tukevasti maan pinnalla. Pienilläkin koneilla voi harrastella ,kun lompsa on lyönnissä ja into kova. Tuloskin voi olla kelvollinen ,kun on malttia ,osaamista ja riittävästi aikaa.
Vielä VJJ:n käsitteistä.
”harvennuksesta juuri ajallaan” tarkoittaa kantohintaa,korjuu-olosuhteita sekä männyllä ja rauduksella muutaman vuoden aika-ikkunaa ennen karsiutumista. Kuusella se on pitempi jana. ”kiusaus puheista huolimatta hakata valtapuita” on käytännössä, että onhan niitäkin tarvittaessa harvennettava.
Taimikonhoidon unohtaminen johtaa etukasvuisiin susipuihin, ja ne kyllä on napattava.
Se, millainen harvennus kauppakirjaan on sovittu, määrää pääsääntöisesti kuinka työ on tehtävä. Satunnainen kulkija ei tiedä näitä sopimuksia.
Sopimuksen mukaan, ja silti metsälakia noudattaen harvennuksissa on edettävä, ei sivullinen voi kun arvailla mitkä on ollut metsänmyyjän tarpeet ja toiveet harvennuksen aikaan.
Matin esimerkki metsien hoidosta ja positiivisuudesta yhteistyöhön sidosryhmien kanssa, on hyvä esimerkki otettavaksi siitä mallia.
Totta on myös J-JJ:n havainto ja näkemys tienvarsi harvennusten kasvatetavien puiden laadudta ja määrästä, verrattuna sitä hyvän metsän metsänhoidon suosituksiin. Itä-Suomessa on havaittavissa jo nyt parannusta vuosi sitten esille tulleeseen heikkoon harvennusten laatuun vaikuttanut kohu.
Suuret toimiat on lisänneet oma-valvontaa pystykauppojen harvennuksien korjuussa, siitä on merkittävä hyöty metsänmyyjille, kun nyt kilpailua käydään samaan aikaan hakattavista harvennuksista.
Se totuttu tapa toi mallin, jossa poistettiin surutta vallitsevaa- ja välikerroksen puustoa, ja runkolukua täydennettiin sitten alispuustolla joka oli jäänyt jo kehityksessä jälkeen. Kasvutappio oikein harvennettuun metsään verrattuna voi nousta 40-50 % ensimmäisten vuosikymmenten kuluessa.
”Totuttu malli” ei todellakaan tarkoita ,että otettaisiin systemaattisesti välikerroksen puita. Riukuuntuneilla kohteilla on harvoin tarpeeksi kehityskelpoisia lisävaltapuita ,joten on tyytyminen pienempiin puihin ,jotta edes jotakin jää kasvamaan. Valtapuut pyrkivät näissä tapauksissa olemaan jo susipuun asteella. Puuston lähtötilanne ratkaisee harvennuksen onnistumisen.
Suorittavalla portaalla on pitkä kokemus, aktiivinen ote ja vahva ammattitaito nuorten metsien käsittelyyn keskiraskailla koneilla. Se mihin Veli-Jussi vertasi aloituksessa on eri toimioiden onnistuminen laajemmilla- alueilla.
Totutusta mallista oli muodustua hväksytty malli laajemmin, koska harvennustoiveita ei täsmennetty kauppasopimuksiin ja mihin harvennuksen lopputulokseen siellä pyritään, lisäksi valvontakin oli pintapuolista ja hieman viiveellä tapahtuvaa.
”..koska harvennustoiveita ei täsmennetty kauppasopimuksiin..” tarkoittaa tietenkin ei kummempaa kuin Tapion harvennusmallien mukaista toimimista. Ja yhdeksällä kymmenestä mo:sta ei ole näkemystäkään toivoa muuta. Hoitamattomissa kohteissa on vaan toimittava metsän mukaisesti,ja siinä motokuski on paljon vartijana: sutta pois päältä ja alispuuta alta.