Metsänomistaja | Pellot tuottamaan metsinä

Kuusamolaisen Pertti Nissin pellonmetsitykset vetävät kasvuvauhdissa vertoja Etelä-Suomen metsille.

(Kuvaaja: Paavo Hamunen)

Oulun aamuruuhkat saivat jäädä, kun Pertti Nissi vuosi sitten muutti puolisoineen kotitilalleen Kuusamon Irnin kylälle. Metsäkoneopettajan työpaikka vaihtui Taivalkoskelle.

Nissi kertoo, että he eivät muuttaneet vastavirtaan: kylällä on sytytetty valoja muihinkin kylmenneisiin tiloihin. Eikä Nissin paikka ole ihan kylmänä ollutkaan, vaikka karjasta luovuttiin 1990-luvun alussa. Sen jälkeen jatkettiin ensin taimitarhayrittäjänä, ja senkin jälkeen paikka on pidetty kunnossa loma-asuntona.

Metsityksen tehoketju

Mitä viljelystä luopumisen jälkeen tapahtui, siitä Nissi kertoo mielellään. Vuosina 1993 ja 1994 hän metsitti pellot, ja on siitä tyytyväinen.

”Tuntui mahtavalta, että sai kasvavaa metsämaata lisää. Ei ollut mitään synkkiä tuntemuksia, että tässä nyt isien raivaamia peltoja laitetaan metsälle.”

Kaikki yhdeksän hehtaaria saivat muokkauksen ja glyfosaattikäsittelyn traktorilevityksenä.

”Mutta juolavehnään ei mikään auttanut, vaikka reppuruiskulla yritin tarkkoa.”

Taimet istutettiin pallekyntöön, niin korkeaan kuin traktorin kyntöauralla pystyi tekemään. Mäntyä pantiin moreenimaille, kuusta savimaille ja hieskoivua turvemaille.

Mustakuusta ja kontortaa

Multavalle pellolle istutettu kuusi on kasvanut hyvin ja kokeeksi istutettu mustakuusi vielä paremmin. Ensiharvennukset tehtiin 25 vuoden iässä viime vuonna. Mustakuusen tukkiosa yltää jonnekin kahdeksan metrin korkeuteen.

”Alkukasvu on nopea, mutta sitten ero kotimaiseen kuuseen tasoittuu”, Nissi kertoo.

Kivennäismaapohjan männikön sekaan istutettiin kolmannes kontortamäntyä. Männikkö harvennettiin viime kesänä, ja kontortan osuus laski entisestään.

”Kontorta kelpasi ostajalle ilman mutinoita, samalla hinnalla.”

Kontorta kasvaa selvästi paremmin kuin mänty, mutta koska sen neulasisto on tuuheampi, myös lumikuorman aiheuttamat vaivat ovat pahemmat. Sahapuulaatuisia runkoja ei monta ole. Viljavalla maalla kotimaisenkaan männyn laatu ei ole kehuttava.

Hallanaran turvepellon Nissi metsitti hieskoivulle.

”Koivikon ongelma on, että se pitää uskaltaa harventaa harvaksi, mutta ensiharvennusta ei saa myydyksi. Kertymä ei riitä.”

Ensiharvennus meneekin polttopuuhommiksi. Koivikko kasvatetaan yhdellä, parinkymmenen vuoden kuluttua tulevalla kaupallisella harvennuksella päätehakkuuseen.

Luultua helpompaa

Nissin kokemuksen mukaan pellonmetsitys on helpompaa kuin luullaan, vaikkakin alussa pitää nähdä vaivaa.

”Onhan se työläämpää tavalliseen metsänuudistamiseen verrattuna. Vaikka isoilla taimilla istutettiin, niin heinikkoa piti polkea kahtena ensimmäisenä vuotena.”

Jos metsitystä ei tee heti peltoviljelyn jälkeen, luvassa on vaikeuksia.

”Paju on mahdottoman hankala, kun se levittää juurensa. Täällä näkee peltoheittoja, jotka ovat aivan tukossa.”

Nissi tykkää istuttaa tiheästi 3 000 tainta hehtaarille. Näin taimikonhoidossa on varaa harventaa huonolaatuiset havupuut ja vauhdilla kasvavat lehtipuut pois. Hoitokertoja on kaksi. Taimikon varhaishoidossa taimikko siivotaan 3 000 taimen tiheyteen, toisessa taimikonhoidossa tiheys pudotetaan 2 000 runkoon.

Aliarvostettua potentiaalia

Nissi näkee peltoheitoissa aliarvostetun potentiaalin, sillä niissä on kasvuvoimaa enemmän kuin tavallisilla metsämailla.

Vaikka Kuusamon ylänkö on lämpösummaltaan kuin napapiirin pohjoispuoli, päätehakkuu on mahdollinen 50 vuodessa. Etelä-Suomessakaan ei päästä juuri nopeampaan kiertoaikaan.

”Metsiä ostavan kannattaisikin poimia peltoheittoja.”

Nissin mukaan kiertoaika on ylipäätään nopeutunut, syystä tai toisesta. Kuusamon luonnonmetsissäkin kiertoaika on lyhentynyt neljänneksellä 120 vuodesta 90 vuoteen.

”Puumäärä ja kasvu ovat lisääntyneet, mutta hinnat laskeneet. Kun vaan saataisiin ostajia.”

Tuelle tarvetta

Vaikka kasvu on pellonmetsittäjän puolella, matematiikka osoittaa, että investoinnin takaisinmaksuaika on hävyttömän pitkä.

Pellonmetsityksestä voi 25–30 vuotta istutuksen jälkeen korjata 50 mottia hehtaarilta. Ensiharvennuskuidun kuutiohinta on Koillismaalla parhaimmillaan 15 euroa, joten hehtaarilta tulee tiliä 750 euroa.

Ostopalveluna tilattuna metsitys, joka sisältää muokkauksen, taimet ja istutuksen, maksaa enemmän – ja raivaussahatyöt vielä lisää. Siksi tulossa olevat uusi metsityslaki ja tuki ovat enemmän kuin tarpeellisia.

Käytännössä ensiharvennuksilta tulee myös pikkutukkia. Se parantaa tiliä, mutta ei ratkaise kannattavuuden perusongelmaa.

”Ensiharvennusten myynti on epävarmaa. Pienikin hämmennys markkinoilla, niin täältä ostot loppuvat”, Nissi kuvaa Koillismaan asemaa kuitupuumarkkinoiden reservialueena.

Julkaistu Metsälehdessä 18/2020

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Blogit ja Kolumnit

Keskustelut