Oman metsäni suurimpina riskeinä pidän hyönteis- ja myrskytuhoja. Tilannetta on seurattava aina myrskyjen jälkeen ja yleensäkin joka kevät.

Kiersin toukokuussa kuviot, jossa puusto on vanhaa. Hain tuulenkaatoja, latvamurtoja ja kuusia, joiden rungoissa oli pihkavuotoja. Kaikki puita, jotka ovat kirjanpainajien lisääntymispaikkoja.

Parikymmentä yksittäistä puuta sai kaatotuomion. Kahtena peräkkäisenä lauantaina kaadoin ja karsin puut. Lopputuloksena kolmisenkymmentä tukkirunkoa ja muutama motti polttopuurankaa.

En ole pystynyt perustelemaan itselleni, miksi minun pitäisi investoida tukkikärryyn ja kuormaimeen. Luotan näissä asioissa ostopalveluun – naapurin maanviljelijäisäntä teki lähikuljetuksen ja kävi keräämässä puut metsästä.

Tukit sahattiin ensimmäisellä lomaviikolla juhannuksen jälkeen lähellä sijaitsevalla kenttäsahalla. Aikaa kului nelisen tuntia ja erilaista sahatavaraa tuli puolisen kilometriä.

Itse sahautettua puuta voi nykysäädösten mukaan käyttää omaan rakentamiseen kantavia rakenteita lukuun ottamatta. Niissä puutavaran pitää olla virallisesti lujuusluokiteltua eli CE-merkittyä. Vielä parikymmentä vuotta sitten omasta puutavarasta sai tehdä koko omakotitalon, mutta säännöt ovat tältä osin kiristyneet.

Maalaistalon rakennuksissa on aina jotain korjattavaa, joten kuivaa puutavaraa on oltava varastossa. Sahatavarasta on saatu vähän lisätulojakin, kun pieniä eriä lautaa ja kakkosnelosta on myyty sitä tarvitseville.

Sahauksen pinnat menivät metsäfirman energiapuukasaan, jotka haketetaan loppusyksystä. Polttopuita tuli kahdeksan säkillistä: niillä lämmitetään taloa ja saunaa.

Metsänomistuksen ainainen haaste on tasapainoilla ”hyvän ja pahan lahon” välillä.

Hyönteistuhojen tarkkailuun on maastotarkastelun lisäksi muitakin vaihtoehtoja. Metsäkeskuksen sivuilta löytyy ilmainen verkkopalvelu, josta voi hakea kirjanpainajan iskeymälle alttiita alueita. Palvelu on helppokäyttöinen, kun vain tietää omien metsiensä sijainnit.

Tuttu metsänomistaja käytti myös drone-ammattilaista tarkkailun apuna. Muutamassa tunnissa saatiin tarkastettua iso alue ja muistoksi hyvät kuvat eri-ikäisistä taimikoista ja kuvioista. Ja palvelu on luonnollisesti vähennyskelpoinen metsäverotuksessa.

Loppukesällä tarkistin kuviot uudelleen. Puiden poisto näytti onnistuneen, koska uusia sairastuneita puita ei näkynyt.

Yksittäisiä pystyyn kuolleita toki metsästä vielä löytyy. Puut, joista kuori on jo lähtenyt, eivät kuitenkaan lisää kirjanpainajatuhoriskiä vaan voivat toimia kirjanpainajien vihollisten, kuten muurahaiskuoriaisten, lisääntymispaikkoina.

Metsänomistuksen ainainen haaste on tasapainoilla ”hyvän ja pahan lahon” välillä. Yksittäiset lahopuut ylläpitävät metsän monimuotoisuutta, mutta isot tuhoalueet heikentävät olennaisesti metsänomistuksen kannattavuutta.

Itselleni mielekäs lisäbonus syksyn maastoretkellä ovat sienet. Harvennetuilla kuvioilla kantarellit ovat selvästi lisääntyneet. Parhaat esiintymät ovat sijoittuneet poimijaystävällisesti eli ovat yleensä metsätien tai ajouran välittömässä läheisyydessä. Vanhemmat kuusikot ovat taas parasta suppilovahveromaastoa. Juuri nyt onkin monta hyvää syytä tutustua metsän tilanteeseen.

Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsänhoidon lehtori Hämeen ammattikorkeakoulussa

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.