Metsäsuunnittelun professori: Paraskaan metsävaratieto ei korvaa metsäsuunnitelmaa

Jari Vauhkonen pitää tekoälyn mahdollisuuksia päätähuimaavina.

Pohjoiskarjalainen ilmapiiri osuu jotenkin omaan makuun. Jari Vauhkonen vaihtoi Helsingistä Joensuuhun, mutta professuurin nimike pysyi samana. Washington State -yliopiston paita on muisto konferenssimatkalta.
Pohjoiskarjalainen ilmapiiri osuu jotenkin omaan makuun. Jari Vauhkonen vaihtoi Helsingistä Joensuuhun, mutta professuurin nimike pysyi samana. Washington State -yliopiston paita on muisto konferenssimatkalta.

Jo käsite, että mikä on metsäsuunnitelma, saattaa johtaa sekaannuksiin.

Perinteinen paperinen metsäsuunnitelma on jäänyt ajan unhoon. Metsään.fi tai metsänhoitoyhdistysten ja metsäyhtiöiden verkkopalvelut voidaan mieltää metsäsuunnitelmiksi, mutta Jari Vauhkoselle ne ovat metsävaratietoa.

Vauhkonen aloitti Itä-Suomen yliopiston metsäsuunnittelun professorina viime marraskuussa.

”Metsäsuunnitelma on tehty metsänomistajan tavoitteiden pohjalta, ja sitä ehtoa metsävaratieto ei täytä.”

Metsävaratietojen käsittelyehdotukset ovat keskimäärin hyviä, mutta metsänomistajan tavoitteena voivat esimerkiksi olla tasaiset tulot vuodesta toiseen.

”Metsävaratieto ei sitä tavoitetta takaa, mutta räätälöidyllä metsäsuunnitelmalla sitä kohti voidaan edetä.”

Epävarmuuksille altista

Vauhkoselle metsäsuunnittelu on metsätieteiden kuningaslaji.

”Metsäsuunnittelua on kaikki se työ, joka edeltää metsäsuunnitelman laadintaa. Erilaisista käsittelytavoista laaditaan yhdistelmä, joka todennäköisimmin toteuttaa tavoitteet.”

Pitkälle tulevaisuuteen katsova suunnittelu on altis epävarmuuksille. Käsittelyvaihtojen mallinnukset perustuvat toteutuneeseen historiatietoon, jonka ennusteluotettavuutta ilmastonmuutos haastaa.

Vaikeasti ennustettavaa löytyy myös yhteiskuntatieteiden puolelta. Kuka tietää vuosikymmenten päähän, millaisella puulla on kysyntää ja millaisessa yhteiskunnassa metsätalous toimii?

”Metsien yksityistä omistusta tuskin haastetaan, mutta reunaehtoja tulee kaiken aikaa enemmän.”

Yhteiskunnan tavoitteet voivat olla metsänomistajan tavoitteiden kanssa samansuuntaisia, tai sitten eivät.

”Kasvu pitäisi saada reilusti sadan miljoonan kuution paremmalle puolelle koko maan tasolla, mutta hämäräksi jää, mitä yksittäisen metsänomistajan tulisi tehdä.”

Yhteiskunnassa voi myös voimistua tahtotila, jonka mukaan metsien pitäisi tuottaa jotain muuta kuin puuta.

”Toivottavasti tulee myös vaihtoehtoisia ansaintatapoja. Esimerkiksi, että hiilivarastosta saa hakkuutulojen viivästymistä vastaavan korvauksen.”

Metsäsuunnitelma voi myös painottaa luonnontuotteita, kuten mahlaa, pakuria, pihkaa, kuusenkerkkiä.

”Ne ovat kehittyviä tuotteita, ja markkinoilla voi tulla läpimurtoja.”

Kohti tarkempaa käyttöä

Jotta metsäsuunnittelu tuo lisäarvoa itse metsätalouteen, sen pitää olla muutakin kuin ulkopuolelta asetettujen reunaehtojen esittämistä.

”Kun metsä kuvataan uusilla menetelmillä entistä tarkemmin, se mahdollistaa metsävarojen tarkemman käytön, oli tavoiteyhdistelmä mikä tahansa.”

Ison käsittelykuvion sisällä voi olla pienipiirteisesti eri tavalla käsiteltyjä kohtia, pien­aukkoja, habitaattilaikkuja ja erilaisia harvennuksia, Vauhkonen maalaa.

”Entistä enemmän on tarvetta maisema- tai alueellisen tason ratkaisuille, ja metsäsuunnitteluun tulee tilarajat ylittävää ulottuvuutta.”

Etenkin turvevaltaisilla alueil­la tarvitaan valuma-aluetason suunnittelua, johon uusi metka-tuki kannustaa.

Tekoälyn mahdollisuuksia Vauhkonen kuvaa päätähuimaaviksi. Vauhkonen määrittelee tekoälyksi kaiken, missä eri lähteiden tuottamasta datasta tehdään päätelmiä, ja se on jo metsävaratiedon arkea.

”Tekoäly yhdistää erilaisia aineistoja ja havaintoja ja voi antaa esimerkiksi arvion tuhoriskin todennäköisyydestä.”

Kun tuhojen todennäköisyys yhdistetään metsänkäyttöilmoituksiin, tekoäly voi ehdottaa myrskytuhoille alttiille reunametsille ennakoivia käsittelyjä.

Suutarin lapsen kengät

Vauhkosen oma metsäsuhde on ytimeltään perinteisen talonpoikainen, mutta saanut pintaansa kaupunkilaisen etämetsänomistajan kerroksen.

Hän on kotoisin maatilalta Pieksämäen ja Varkauden väliltä, ja on nyt metsäyhtymän osakas veljensä kanssa. Menetelmät painottuvat perinteiseen tasaikäiskasvatukseen.

Kun tulee kysymys oman tilan metsäsuunnitelmasta, niin sanonta suutarin lapsen kengistä osuu Vauhkoseenkin.

”Liikun kuvioilla niin paljon, että suunnitelma on päässä.”

JARI VAUHKONEN

  • Metsäsuunnittelun professori Itä-Suomen yliopistossa
  • Täyttää lokakuussa 40 vuotta
  • Maatalous- ja metsätieteiden maisteri ja tohtori Itä-Suomen yliopistosta
  • Metsä-suunnittelun professori 2019–2022 Helsingin yliopistossa, 2017–2019 erikoistutkija Lukessa, erilaisia määräaikaisia tutkijatehtäviä
  • Asuu Joensuussa
  • Vaimo Dongxia ja 1,5-vuotias tytär Aino

Kommentit (3)

  1. Meidän yhteismetsällä on tällä hetkellä yksinkertainen metsäsuunnitelma. Keskimäärin 1,3 % vuodessa aukoksi. (meillä on paljon kuivahkoja tai kuivia kankaita) Tärkein kriteeri se, että uudistetaan ensiksi kohteita, joissa arvioidaan aukkoon kasvavan metsän kasvulisäyksen olevan mahdollisimman suuri verrattuna hakattavaan metsään. Harvennukset puolestaan tehdään silloin, kun maastohavainnot kertovat niiden olevan tarpeelliset. Näistä sitten muotoilen vuosittain mahdollisimman suuria ja järkevästi hakattavia leimikoita tietysti myös markkinatilanne huomioon ottaen.

    Tietysti aina 10-vuosittain tarkistetaan hakkuusuunnitelmaa.

    Itse en usko mihinkään pienipiirteiseen hakkuusuunnitteluun. Siitä syntyy lopulta sellainen tilkkutäkki, että järkevä puunkasvatus ja -korjuu on mahdotonta. Kannattaa nimittäin muistaa, että metsätalouden päätarkoitus on kasvattaa puuta ja myydä sitä niin, että sen korjuu on myös taloudellista.

    Kannattaa myös todeta, että metsänomistajan puustaan saama kantoraha kymmenkertaistuu jalostusketjussa. Kaikki puu mikä jää kasvattamatta ja hakkaamatta heikentää maaseudun elinvoimaa ja kansantaloutta. Siksi esimerkiksi metsän jättäminen hakkaamatta hiilensidonnan vuoksi on kyllä suorastaan tuhoisaa. Eihän sitä paitsi kukaan voi taata, että se hiilivarasto säilyy metsässä. Mikä tahansa myrsky tai metsäpalo voi sen tuhota.

  2. Hyvältä tuntuu asiantuntijan oma näkemys:
    ”Metsäsuunnitelma on omassa päässä”. Näin koen itsekin. Toki tilastolliset tiedot ovat tämänkin pohjana ja kuviot kartoilla. Mutta tärkeintä on mielestäni oma asenne, omaa kiinnostus ja oma vastuu omasta metsästä.
    Metsänomistajan on hyvä katsoa asioita pitkistä perspektiiveistä ja omasta tahtotilasta käsin,

  3. Tekoälyä tungetaan vähän jokapaikkaan. Se, että ohjelma osaa ottaa yhdestä tietolähteestä puuston olevan kuusikkoa ja toisesta, että puuston ikä on 100 vuotta ja tämän perusteella ehdottaa päätehakkuutta ei ole tekoälyä, vaan ihan normaalia tietokoneiden ohjelmalogiikkaa. Se, että tekoäly luo tietojen perusteella jotain aivan uusia metsänkäsittelytapoja on tekoälyä.

Metsänhoito Metsänhoito