Tuhkalannoitus voi palauttaa nopeasti kasvillisuuden suonpohjalle eli käytöstä poistetulle turvetuotantoalueelle. Syntyneen kasvillisuuden hiilensidonta korvaa ainakin ensimmäiset vuodet turpeen hiilen menetyksen alueella, joka muuten olisi hiilen lähde.
Tulokset käyvät ilmi Helsingin yliopiston, Ilmatieteen laitoksen, Oulun yliopiston ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun tutkimuksista Soinin Naarasnevalla.
Naarasnevan alue tuhkalannoitettiin ja sinne istutettiin männyn taimia, minkä jälkeen myös muuta kasvillisuutta levisi alueelle nopeasti. Tuhkaa levitettiin seitsemän tuhatta kiloa hehtaarille. Ensimmäisenä vuonna alue oli hiilidioksidilähde, mutta jo seuraavina kahtena vuonna se muuttui pieneksi nieluksi.
”Metsitys ja erityisesti siihen liittyvä tuhkalannoitus käänsivät suonpohjaekosysteemin hiilen lähteestä hiilineutraaliksi ja aiheuttivat negatiivisen eli ilmastoa viilentävän säteilypakotteen”, kertoo erityisasiantuntija Kari Laasasenaho Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.
Laasasenahon mukaan alueelle syntyneen kasvillisuuden hiilensidonta kompensoi turpeen hajoamisesta johtuvat hiilipäästöt.
”Lisäksi säteilyn heijastuminen kasvoi kasvillisuuden lisääntyessä ja peittäessä suonpohjan tummaa turvepintaa, mikä osaltaan lisäsi ilmastoa viilentävää vaikutusta.”
Metsitys suosituin jatkokäyttömuoto turvetuotantoalueilla
Naarasnevan paksuturpeisella suonpohjalla pitkän aikavälin ilmastovaikutuksen kannalta ratkaisevaa on turvekerroksen suuren hiilivaraston säilyminen. Alueella on turvetta noin metrin kerros.
Metsitys on ollut suonpohjien jatkokäyttömuodoista suosituin, joten tuloksilla on merkitystä kohtalaisen suurien alueiden maankäytön kannalta.
”Tulokset tuovat myös lisätietoa metsitetyn suonpohjan alkuvaiheen hiilenkierrosta, mikä on tarpeen hiilen kierron mallinnuksen ja kasvihuoneinventaarion menetelmien kehittämiselle”, Laasasenaho näkee.
Tutkimuksessa suonpohjan metsityksen alkuvaiheita seurattiin käyttäen pyörrekovarianssimenetelmää, kammiomittauksia sekä veteen liuenneen orgaanisen hiilen määrityksiä. Alueen metaani- ja typpioksiduulipäästöt olivat pieniä, ja liuenneen hiilen kuormitus vesistöön oli ojitetuille turvemaille tyypillistä kokoluokkaa.
Mittauksia on tehty Euroopan unionin osarahoittamassa Turvetuotantoalueiden palauttaminen suometsiksi (TUPSU) -hankkeessa sekä maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Metsät turvemailla – ratkaisuja päästöjen hillintään ja hiilinielujen kasvattamiseen (TURNEE) -hankkeessa. Aseman mittaustiedon pohjalta on julkaistu vertaisarvioitu tutkimus Global Change Biology -lehdessä. Artikkeli on verkossa avoimesti luettavissa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään