Metsänhoito | Kiertoaika koivua häätää käävän

Lahon kuusikon päätehakkuu ja koivun kasvatus ovat keino torjua juurikääpä maasta. Samalla voi säästää uudistamiskuluja.

Lahovikaisen kuusikon hakkuuala kannattaa uudistaa koivulle. Kuusialikasvokset pitää raivata, jotta laholle ei jää piileskelypaikkoja. (Kuvaaja: Mikko Riikilä)

Juurikääpää on runsaimmin Etelä-ja Länsi-Suomessa. Se voi verottaa metsänomistajan puunmyyntituloja rankasti.

”Lounais-Suomen päätehakkuilla lahon osuus voi kohota 10–15 prosenttiin hakkuukertymästä. Pahimmillaan pelloille istutetuista kuusista yli puolet saattaa olla jo 40–50 vuoden ikävaiheessa olla lahoja”, selvittää Metsänhoitoyhdistys Lounametsän johtaja Hannu Justen.

Lahopölkkyjen kantohinta energiapuuna jää alle kolmannekseen tukin hinnasta.

Lahottajasieni etenee 20–40 sentin vuosivauhdilla kuusen rungossa ylöspäin. Tästä syystä kuusikoiden kiertoaikoja ei juurikääpäalueilla kannata venyttää – kymmenen vuoden odottelu lahottaa 2–4 metriä rungon tukkiosaa lumppikasaan.

Päätehakkuun jälkeen koivua

Kuusentaimien istuttaminen lahovikaisen kuusikon jälkeen on huono idea, mutta aika usein niin kuitenkin tehdään.

”Istutuskuusissa juurikääpä lisääntyy vuosi vuodelta juuriyhteyksiä pitkin. Päätehakkuuseen mennessä lahoa on todennäköisesti enemmän kuin aiemmassa puusukupolvessa. Uudet itiötartunnat saattavat vielä pahentaa tilannetta”, Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Tuula Piri kertoo.

Ainoa keino puhdistaa maa juurikäävästä on kasvattaa kuusikon päätehakkuun jälkeen kiertoaika koivua. Mäntykin voi puhdistaa maan, mutta yleensä kuusen kasvupaikat ovat sille reheviä.

Samalla voi säästää uudistamiskuluissa. Koivun taimikko syntyy, kun maa muokataan kevyesti ja hakkuualalle tai sen reunaan jätetään muutama rauduskoivu. Syntyvä koivutiheikkö kestää hirvien syöntiä istutustaimia paremmin.

Kylvöä voi kokeilla, jos metsänomistaja haluaa hyödyntää koivun huimia jalostushyötyjä.

”Säästeliäs voi kylvää sata grammaa jalostettua koivun siementä hehtaarille luontaisen koivun siementymisen tueksi. Syntyvän taimikon parhaista puista syntyy laadukas ja kasvuisa koivikko”, neuvoo Tapion metsäpäällikkö Hannu Niemelä.

Kuusialikasvokset raivattava koivikosta

Jos hirvituhon vaara on pieni, koivut voi istuttaa. Käyttöön tulleiden pienten koivuntaimien ansiosta koivun istutus ei ole kalliimpaa eikä hankalampaa kuin havupuun taimien.

Kantojen nostaminen lahovikaisen kuusikon hakkuualalta tehostaa juurikäävän torjuntaa. Kokonaan sieni ei häviä, mutta vähenee merkittävästi. Lisäksi maahan jäävät kuusen juuret lahoavat vajaassa kymmenessä vuodessa, ja samalla juurikääpäkasvustot häviävät – edellyttäen, ettei alueelle istuteta kuusta.

Kantojen nostossa maan pinta rikkoutuu, joten luontaiselle tai kylvetylle koivun siemenelle riittää itämisalustaa ilman erillistä muokkausta.

Lahon vaivaamalle maalle perustetun koivikon alle syntyvät kuusialikasvokset on raivattava pois. Muuten kuusten kannoissa jopa 40–50 vuotta elävä juurikääpä leviää syntyviin kuusiin ja torjunta epäonnistuu.

”Tämä voi tuntua tylyltä, mutta kuusialikasvos on kaadettava. Siitä ei voi kasvattaa uutta puusukupolvea juurikäävän vaivaamalla maalla”, neuvoo Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes.

Hakkuualojen kulotus ei hävitä juurikääpää metsämaasta.

Jatkuvaa kasvatus lisää kuusten lahoa

Jatkuva kasvatus poiminta- ja pienaukkohakkuineen on puuntuotantoa ajatellen erittäin huono idea juurikäävän saastuttamilla mailla.

”Tasaikäisissä metsissä puulaji voidaan päätehakkuun jälkeen vaihtaa ja lahot kannot kerätä hakkuualalta. Kumpikaan näistä ei onnistu jatkuvan kasvatuksen metsissä”, Piri huomauttaa.

Erirakenteissa metsässä laho leviää juuristojen välityksellä uusiin kuusiin. Esimerkiksi Itä-Uudellamaalla Lapinjärvellä erirakenteisen metsän kasvatuskoealueella vain kolmannes alikasvoskuusista oli taimivaiheessa terveitä.

Pirin mukaan eri-ikäisrakenteisessa kuusikossa taimet syntyvät usein ryhmittäin, mikä tehostaa juurikäävän leviämistä, koska taimilla on runsaasti juuriyhteyksiä.

Juurikäävän leviämistä hidastavaa sekapuustoakaan ei muodostu. Luken pitkäaikaiset kokeissa on todettu, ettei jatkuvan kasvatuksen hakkuin käsiteltyihin metsiin synny kuin yksittäisiä koivun tai männyn taimia.

Erikoistutkija Sauli Valkosen mukaan pienaukkojen keskelle voi syntyä lehtipuita ja mäntyjä, mutta reunametsästä alkaen 5–10 metrin kaista on liian varjoisaa valopuille. Pienaukkojen lehtipuista ei ole apua juurikäävän torjunnassa, koska sieni säilyttää asemansa aukkojen väliin jäävissä puustoissa.

Viiden metrin turvaväli

Entä jos kuitenkin haluaisi istuttaa kuusia lahon vaivaamalle maalle? Senkin voi tehdä fiksusti tai tyhmästi. Fiksu välttää kuusten istuttamista lahojen kantojen lähelle.

Juurikääpään työssään perehtynyt satakuntalaismetsänhoitaja Timo Silver viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan puolet istutustaimista saa lahon, kun etäisyys lahokannosta on kaksi ja puoli metriä. Viiden metrin päässä lahopesäkkeestä taimen tartuntariski on hyvin pieni.

Hyvä idea voisi olla kuusen väljä istutus lahopesäkkeitä väistellen. Keskimäärin neljän metrin istutusvälillä muodostuisi tuleva tukkipuusto. Muu osa puustoa saisi syntyä luontaisesti. Tämä lisäisi uuden metsän monimuotoisuutta ja lahon kestävyyttä. Istutuskulujakin säästyisi melkoisesti.

”Kun taimia istutetaan tavallista harvempaan, juuriyhteydet jäävät vähäisiksi, joten sienen leviämisvaarakin jää selvästi pienemmäksi”, Silver pohtii.

Vinkit juurikääpää vastaan

  • Älä viivytä kuusikoiden päätehakkuita juurikääpäalueilla
  • Harvenna juurikääpäalueen kuusikot vain kerran kiertoajalla
  • Uudista lahovikaiset kuusikot koivikoiksi
  • Kaada koivikoihin syntyvät kuusialikasvokset
  • Älä istuta kuusentaimia viittä metriä lähemmäs lahopesäkkeitä

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat