Ladataan...
Nyt puhuu Erkki Lähteen lähipiiri: ”Aito jatkuva kasvatus osataan erittäin huonosti”
Jatkuvan kasvatuksen uranuurtaja Erkki Lähteestä kertova dokumenttielokuva tulee ensi-iltaan elokuun lopussa. Lisäksi Lähde on julkaissut uuden tietokirjan yhdessä Silja Konosen kanssa.
Tilaajille
Kokemattomille metsän omistajille tulee yllätyksenä tieto, että Ruotsissa ja Suomessa harsintahakkuuta, joka on käytännössä sama kuin jatkuva kasvatus, toteutettiin huonolla menestyksellä jo 1700 – luvulta aina 1960 – luvulle.
Tässä kasvatusmuodossa vaikuttaa 17 kpl erilaisia haittatekijää, jotka tekevät tästä kasvatustavasta pitkällä tähtäimellä varmasti kannattamattoman muualla kuin karkeilla sorakankailla ja kallioilla.
Varttuneesta metsästä on helppoa ja näennäisen kannattavaan harsia pois valtapuut ja lisävaltapuut. Välipuiden ja aluspuiden kasvamisessa valtapuiksi tuleekin se suuri pettymys. Se on hyvin hidasta.
Jatkuva kasvatus (ertikkellini aiheesta sivuilla vessi.eu) on muotiasia mutta heikentää ilmastotoimia, aluetaloutta, kansantaloutta ja teollisuutta, eikä myöskään edistä lajikirjon suojelua.
Kaikki em. toteamukset perustuvat metsätieteisiin ja biologiaan sekä vankkaan yli 100 vuotiseen metsätuotanto kokemukseen.
Olet aivan oikeassa Vessi. Silti myös tällä palstalla on näitä jk guruja jotka eivät voi myöntää tosiasian, eli et jk metsät kasvaa paljon hitaammin kuin jaksollinen. Jk voi toimia tietyissä paikoissa, mutta lopputulos on aivan liian usein pystyynkuivaava ja laho kuusikko joka on menettänyt arvonsa. Tätä nämä gurut eivät näe.
Sitten kun tämä aito jatkuva kasvatuskin todetaan toimimattomattomaksi, voidaan julistaa seuraava kierros. Juuri kukaan ei osaa aitoa jatkuvaa kasvatusta, koska tekijöissä vika, niin lanseerataan todellinen jatkuva kasvatus. Termin saa omia.
Jatkuva Kusetus – omaan silmään…
Varttuneen tasaikäisen talousmetsän vertaaminen luontaiseen eri-ikäisrakenteiseen metsään on biologinen virhepäätelmä, ja väitteet jatkuvan kasvatuksen yleisestä haitallisuudesta ovat vanhentunutta propagandistista hölynpölyä.
Lähes vuosisadan ajan Suomen metsätaloutta on ohjannut keskusjohtoinen, pakkoon perustuva avohakkuumalli, joka riisti metsänomistajalta päätösvallan ja sivuutti taloudellisen sekä ekologisen järjen.
Seuraavat tieteelliset ja historialliset tosiasiat kumoavat esitetyn kritiikin:
Tasaikäinen ei muutu harsimalla eri-ikäiseksi: Sekoitetaan tahallaan kaksi eri asiaa. Jos tasaikäiseksi kasvatetusta metsästä poistetaan vain tukkipuut, jäljelle jää nälkiintynyttä ja riutunutta aluspuustoa, joka ei heti toivu. Oikeassa jatkuvassa kasvatuksessa metsän rakenne pidetään alusta asti valmiiksi eri-ikäisenä, jolloin eri kokoiset puut kasvavat jatkuvassa syklissä ilman avohakkuun shokkivaikutusta.
Keskushallinnon pakkopaita: Suomessa vaihtoehtoiset metsänhoitomenetelmät käytännössä kriminalisoitiin vuoden 1948 yksityismetsälailla. Vuosikymmeniä jatkunut Tapion ja muiden viranomaisten valvonta pakotti kaikki omistajat samaan muottiin: avohakkuu, maanmuokkaus ja istutus. Vasta vuoden 2014 metsälaki palautti omistajille vapauden päättää omasta omaisuudestaan.
Ilmasto- ja talousväitteet vailla pohjaa: Väite siitä, että jatkuva kasvatus heikentäisi ilmastotoimia tai taloutta, ei kestä tarkastelua. Avohakkuu vapauttaa maaperästä valtavat määrät hiilidioksidia vuosikymmeniksi, kun taas jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilyy hiilinieluna ilman katkoja. Metsänomistajalle jatkuva kasvatus säästää tuhansia euroja hehtaarilta, koska kalliita maanmuokkaus- ja istutuskustannuksia ei ole.
Lajikirjo vaatii jatkuvuutta: Avohakkuumetsätalous on suurin syy Suomen metsälajien uhanalaisuuteen. Jatkuva peitteisyys ja lahopuun tasainen muodostuminen ovat elinehto tuhansille metsälajeille, mitä teollinen kiertometsätalous ei kykene tarjoamaan.
Yli satavuotinen metsätuotantokokemus on pitkälti oppi siitä, miten valtion ja teollisuuden puunsaantitarve asetettiin luonnon monimuotoisuuden ja metsänomistajan todellisen edun edelle jopa kaksinkertaisella verolla ja pidettiin pakkokasvatuksessa maanomistajalta takavarikoidulla rahalla.
Jatkuvassa kasvatuksessa taimettuminen on eräs lisäongelmia tuottava tekijä. Pitää olla sopivan kostea maapohja, jotta edes kuusentaimia syntyisi. ”Valopuita” koivua ja mäntyä ei synny sittenkään.
Ihmettelen, ettei näissä keskusteluissa painota siis sitä, että ainoa jatkuvalla kasvatuksella uudistuva puulaji on kuusi. Eikä sitäkään, että nykyiset jalostetuista siemenistä kasvavat puut kasvavat metsäsiemenistä syntyneitä paremmin.
Kyllä Lähde oli peräänantamaton tyyppi. Olin kymmeniä vuosia sitten Metsäkeskuksen Helsingin Yliopistolla järjestämässä hakkuutapoja käsittelemässä koulutustilaisuudessa: Sauli Valkonen kertoi Suomen, Ruotsin ja Norjan metsäntutkimuslaitosten tekemistä tutkimuksista. Niissä oli saatu jaksollinen kasvatus 20-40 % edullisemmaksi: Valkonen kertoi myös, eräs ruotsalaistutkimus oli keskeytetty, koska koealueelle ei syntynyt taimia. Lähde kertoi puolestaan, että jatkuva on 40 % edullisempi.
Lähde oli siis samanlainen kuin Perko, kuten Timppa oikein toteaa.
Niin monta on mieltä, kuin on miestäkin. Moneksi on metsääkin, monet tavoitteet ja moneen Luonto taipuu.
Prof. Ilvessalo aloitti VMI1:n esittelyn Suomen Metsätieteellisen Seuran vuosikokouksessa 29.4.1924 sanoen: ”Koko Suomen metsien yhtäaikainen arvioiminen sai alkunsa valtion verokomitean alotteesta v. 1921.”
Sisällissodan jäljiltä valtion kassa oli tyhjä. Ei liene vaikea arvata mitä tietoa haluttiin tuottaa. Se on Suomen valtiolle ja kansalle yhä se tärkein. Metsän on tarkoitus tuottaa puuta, tuloja ja maksaa veroja.
Nyt VMI on jatkuva prosesi ja meneillään lienee 14. kierros. Toki tiedämme menneestä paljon, mutta emme likikään tarpeeksi voidaksemme ennustaa tulevaa siitä kiistelläksemme.
1960 luvulla viisi viisasta miestä laati Mera-ohjelman pohjaksi ennusteen, jossa kaikki metsämme on hakattava kasvavan metsäteollisuuden tarpeisiin vuoteen 2000 mennessä.
Vuonna 2021 VMI-tutkijat rohkenivat verrata ennusteita toteutuneeseen ja totesivat: ”Toisin kuin skenaariot 1960-luvulla ennakoivat, 51 % Suomen nykymetsien pinta-alasta koostuu ennen vuotta 1964 uudistetuista metsistä. Nykypuuston tilavuudesta niiden osuus on 65 % ja vuotuisesta kasvusta 46 %.” Puun kulutuksen ennusteet olivat osuneet kohdalleen, mutta se velikulta kun ei viisaimmiltakaan mitään kysele, Ylimetsänhoitaja Luonto ylitti odotukset ja kaksinkertaisti metsien kasvun.
Kunnian jakavat metsien miehet. 1940-1970 Suomessa oli hakattava puuta koko arvioidun vuosikasvun verran ja ylikin.
Sahatavaraviennillä maksettiin sotakorvausteollisuuden tarvitsemat työkoneet, teräs, laakerit, vanhat velkamme ja elintasomme kitulias nousu.
Satatuhatta miestä oli menehtynyt ja vielä useampi ryvettynyt Karjalan kunnailla. Oli hakattava sieltä, mistä puun helpoimmin sahalle sai ja kun oli ura auki, kaadettiin kaikki.
Luonto kiitti saadessaan tilaa tilaa käyttää vapautunut valo, vesi ja ravinteet uuteen uljaaseen kasvuun. Metsä raikui ja Luonto suojeli meitä kuten kaikkea omaansa.
Pahoin pelkään, että Hukkajoella olisi joku raakku keväällä 1940 kuollut, kun eversti Dolinin hiihtoprikaatin pari tuhatta miestä olivat helmikuussa siinä riukuja prykänneet ja liukuja lykänneet. En kuitenkaan ole kuullut minkään lajin senkään vuoksi sukupuuttoon kuolleen.
Darwin julkaisi 24.11.1859 oppinsa ”Lajien synty luonnollisen valinnan kautta taistelussa elintilasta”. Se on uskontoni: kaikki lajit ovat syntyneet kuollakseen kun uudet ja paremmat tulevat.
Kiittäkäämme kakista neuvoista ja hoitakaamme metsiämme kukin parhaan tietomme ja taitomme mukaan. Se on velvollisuutemme tulevia sukupolvia kohtaan.