Skripofiili eli osakekirjojen keräilijä Pekka Kantanen on eläköitynyt sijoitusalan ammattilainen, joka on kerännyt vanhoja osakekirjoja ja obligaatioita yli 40 vuotta. Vanhoissa arvopapereissa Kantasta kiinnostavat koristeellisen ulkonäön lisäksi niiden kertomat tarinat yhteiskunnan ja yrittämisen historiasta ja kehityksestä.

Hyväksi esimerkiksi käyvät suomalaisen metsäteollisuuden vaiheet. Helsingin pörssissä on noteerattuna kolme isoa metsäyhtiötä: Metsä Board, Stora Enso sekä UPM-Kymmene. Vuonna 1920 pörssissä oli lähes 20 metsäyhtiötä.

Nykymuotoon on päädytty monien järjestelyjen kautta, ja yhtiöihin on fuusioitu paitsi toisia pörssiyhtiöitä myös useita ei-noteerattuja yhtiöitä.

Tämä juttu on ideoitu toimittaja Mikko Häyrysen ja Kantasen yhteistyönä ja on suurimmaksi osaksi jälkimmäisen kirjoittamana.

Kahdestakymmenestä tuli yksi

UPM-Kymmenen historia on poikkeuksellisen monipuolinen, sillä se on yhdistelmä noin kahdestakymmenestä entisestä pörssiyhtiöstä.

Nykymuotoinen UPM-Kymmene syntyi vuonna 1996 suuressa metsäteollisuusfuusiossa, kun pääomistajat Kansallispankki ja Yhdyspankki eli kilpailevat KOP- ja SYP-pankit fuusioituivat pankkikriisin yhteydessä.

Tämän jälkeen fuusioituivat myös pankkileirien hallitsemat metsäyhtiöt. Uuden yhtiön rungon muodostavat kaksi päähaaraa – koppilainen Repola ja syppiläinen Kymmene.

Näistä Repola oli monialayhtiö, johon päärahoittaja Kansallis-Osake-Pankki oli vuosien mittaan ”sijoittanut” lukuisia pienempiä yhtiöitä.

Joukossa oli sekä metsää että metallia ja tunnettuja yhtiöitä ovat etenkin Rosenlew, Lokomo ja Rauma-Repola. Ennen UPM-Kymmenen syntyä Repolan metallipuoli Rauma siivottiin pois ja siitä tuli myöhemmin osa nykyistä Metsoa.

Yhtyneet Paperitehtaat – nimi takaisin

Repolan edeltäjä Yhtyneet Paperitehtaat (Uni­ted Paper Mills Ltd.) oli puolestaan metsäparoni Rudolf Waldenin luomus. Se syntyi vuonna 1920, kun Walden niputti haltuunsa saamat Myllykoski Oy:n, Jämsänkosken sekä pörssinoteeratun Simpeleen.

Yhdessä niistä tuli Yhtyneet Paperitehtaat. Hieno nimi kuvasi kokonaisuutta, sillä mikään yhtiöistä ei olisi pärjännyt yksin ja yhdessä ne olivat enemmän kuin osiensa summa.

Matkan varrella kokonaisuus vahvistui vielä pörssinoteeratuilla Walkiakoskella, Kajaanilla ja Uleålla.

Yhtyneet Paperitehtaat ja Rauma-Repola fuusioitiin KOP:n johdolla vuonna 1991. Syntyi maan suurin teollisuusyritys, jonka nimeksi tuli käsittämättömästi Repola.

Onneksi nimihäpeää kesti vain viisi vuotta. Vuonna 1996 Yhtyneet Paperitehtaat palasi yhtiön nimeen englanninkielisessä muodossa UPM.

Kahdeksasta tuli Kymmene

Kymmene, toinen metsäjätin sukuhaaroista, on ollut eri nimillä pörssissä vuodesta 1915. Pisin noteeraus 1915-1975 oli nimellä Kymin Osakeyhtiö.

Kymmeneen on vuosien saatossa liitetty kahdeksan eri pörssinoteerattua yhtiötä – Läskelä ja Leppäkoski, Högförs, Strömberg, Kaukas, Schauman sekä Pietarsaaren Selluloosa.

Stora Enso, kansainvälisesti suomalainen

Jos UPM-Kymmenen sukuhistoria on laajin, niin Stora Ensolla se on kansainvälisin.

Monet muistavat Enso-Gutzeitin. Kaikki alkoi, kun norjalainen Hans Gutzeit muutti Norjasta Kotkaan parempien tukkipuiden perään. Muutaman mutkan jälkeen ”Norjan saha” yhtiöitettiin Hansin isän mukaan Aktiebolaget W. Gutzeit & Co:ksi.

Vuonna 1911 norjalaiset ostivat Vuoksen rannalta Standertskjöldien omistaman Enson Puuhiomon. Enso-Gutzeit oli sitten siinä.

Suomen itsenäistyminen ja siihen liittyneet geopoliittiset riskit saivat norjalaiset myymään yhtiönsä Suomen valtiolle. Samalla valtio osti myös lankarullia tehtailleen pörssinoteeratun Tornatorin.

Uuden tasavallan syntyhetkillä valtio hankki näin tukevan jalansijan metsäteollisuudessa. Tämä näkyy yhä Stora Ensossa, jonka äänivallasta valtiolla on 27 prosenttia.

MTK:n marssi teollisuuteen

MTK perusti Metsäliitto Oy:n vuonna 1947 hoitamaan jäsentensä puukauppoja. Vuonna 1953 otettiin uusi askel Metsäliiton ostaessa Wärtsilältä vanhan, Äänekoskella sijaitsevan sellutehtaan. Uudeksi nimeksi tuli Metsäliiton Selluloosa Oy. Vuonna 1974 nimi muutettiin Metsäliiton Teollisuudeksi.

Pörssiin pääsee joskus helpoiten, kun ostaa vanhan pörssiyhtiön. Vuonna 1987 Metsäliiton Teollisuus osti G. A. Serlachiuksen ja nimeksi tuli pörssissä Metsä-Serla.

Monen mutkan kautta yhtiö on nyt listoilla Metsä Board -nimisenä. Taustalla on edelleen alkuperäinen metsänomistajien osuuskunta, joka hallitsee 60 prosenttia äänistä.

Matka jatkuu

Menestyminen on edellyttänyt kykyä uudistaa sekä rakenteita että tuotantoa. Sadassa vuodessa kemiallinen metsäteollisuus on kehittynyt ja ryhtynyt valmistamaan puusta sellun lisäksi uusia bioraaka-aineita.

Aika näyttää, vieläkö suuret yhtiöt muuttuvat vielä suuremmiksi. Historia antaa ymmärtää, että kyllä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.