Ladataan...
Pienin kuitupuupölli on paksuudeltaan viisi senttiä – onnistuuko minimipöllin teko motolta?
Metsäyhtiöt ovat jo muutaman vuoden katkoneet kuitupuut entistä kapeampaan mittaan. Onnistuuko minimipöllin teko metsäkoneelta?
Tilaajille
Lukijapalautteen ”ammattimaisuus” voi olla aivan mitä sattuu. Siitä ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä.
Ammattilainen selvittää tuon mysteerin muutamassa minuutissa.
Miettikääpä, mikä on valmistettujen puiden keskijäreys, jos hoikan ja ylitiheän metsän kaikki vaivoin minimimitat täyttävät rungot otetaan talteen. Ollaan helposti 20 litran keskijäreyksissä poistettavien puiden osalta ja todellinen korjuukustannus runkojen pienuudesta johtuen pilvissä. Artikkelissa unohdettiin visusti kysyä sitä seikkaa, minkä kokoista puuta alimmillaan voi leimikolta keskimäärin kertyä. Minimiraja keskijäreyden osalta on monissa urakointisopimuksissa 50 litraa/ runko. Kannattavuusraja työn kohdalla on keskitilavuuden osalta vähintään 20 litraa suurempi!
Entäpä, kun harvennuspuu hinnoitellaankin järeyden perusteella. Olen varma ,että 8-10 litran rillikoita ei sen koommin tarjota ”tilkkeeksi”, kun nähdään miten pieneksi kantohinta kutistuu. Se kutistuminen on aivan suoraan seurausta korkeista korjuukustannuksista. Se kolmesta metristä läpimitaltaan kuusisenttinen runko on tilavuudeltaan 10 litran paikkeilla. Niitä on turha jättää edes ennakkoraivauksessa pystyyn alentamaan korjattavan puutavaran keskijäreyttä. Jos ko runkokoko on palstalla yleisin , kannattaa puiden kasvattamista jatkaa ja unohtaa harvennus vuosiksi.
Valitettavasti teoria ja toimiva käytäntö ovat hieman eri asioita. Artikkelissa korjuuta käsiteltiin vain teoreettisesti ja pienen läpimitan vaikutukset työkustannuksiin unohdettiin täysin. Ehkäpä kuitupuun aleneva kysyntä kirkastaa ajatuksia, kun pieniläpimittaiset kohteet eivät käy kaupaksi. Eivät edes energiaksi.
Pälkyn minimilatvaläpimittakin vaihtelee kysynnän mukaan ja veikkaan ,että sekin kasvaa näissä olosuhteissa ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa varautua siihenkin.
Niillä firmoilla jotka katkovat koivukuidun 3 metrisiksi jää usein
latvaan kuitupuun paksuista osuutta metsään. Rankaksi tehtynä voi latvan jakaa silleen, että tulee kuituosa hyödynnettyä. Kyläkin näkee monesti ettei ole yritettykään tehdä jakoa koska se taas hidastaa tekemistä .
Joillakin kourilla ei pääse edes syöttämään kun rullilla menee pito tuohon halkaisjaan
Reepertti on saman huomannutkin, UPM on täälläpäin ainut puunostaja jolla kouvukuitu on määrämitta 3m, silloin asia on ok. jos tavaralajihinta sen korvaa tai haluaa lahopuuta jäävän palstalle.
Määrämitta työmaat on heti hakkuun jälkeen valitettavasti pahan- ja huolimattomasti tehdyn nälöisiä, siitä ei kyllä sovi syyttää hakkaajaa vaan viehe on tullut jo puunostajan valinnan aikaan.
Täysin vastuutonta on koko metsä alalta tuollaiset puupaksuudet. Kun kaikki pitää saada ja rahan vuoksi vastuu on nolla. Tietääköhän kaikki metsän omistajat että korjuu kustannukset nousee todella jyrkästi. Voittajia on ainoastaan puun ostajat. Ja sekös metsäteollisuuden herroja naurattaa.
Ajatelkaapa sitä että jos ne pienet rassikat jätettäisiin kasvamaan. Eli ne on juuri hyvässä, parhaimmassa kasvuvauhdissa suurinpiirtein noin heinäseipään kokoisina. Sieltä kun on otettu ylispuut, tukit pois, jäljelle jäävät puut saavat valoa, ravinteet riittää ym ym. Niin silloin ne rassikat suorastaan hyppäävät kasvamaan paksuutta ja pituutta. Sen näkee vuosirenkaista. Puun tuotto kasvaa entisestään kun puun läpimitta vuosien saatossa kasvaa. Puuainesta tulee siis enemmän ja enemmän.
Miten Suomen kansantaloudella on varaa tuollaiseen metsien tuhoamiseen. Sitä saamme vielä ihmetellä. Ja maksajia on koko yhteiskunta valtion velan kasvun myötä. Suurimmat hyötyjät ovat metsä firmojen herrat tulos palkkioineen. Niinkuin sekin on nähty ja kuultu.
Järeämmästä puusta, josta on otettu jo tukki talteen, niin latvuksen tarkempi hyödyntäminen tuskin heikentää puunkorjuun kannattavuutta. Tämä tosiasia näyttää tästä keskustelusta unohtuneen. Vai eikö kuitupuun minimiläpimitan laskeminen koskenutkaan päätehakkuita?
Saannon kasvattaminen järeämmän rungon kohdalla minimiläpimittaa alentamalla ei ole ongelma niin kauan, kun runko kestää käsittelyä pirstoitumatta. Se sitävastoin on , että saantoa yritetään kasvattaa jättämällä palstalle satoja runkoja, joita ei etukäteen tiedä, täyttyvätkö minimiehdot. Kun pyritään siihen ,että rungosta on tehtävissä vähintään yksi ( mieluummin kaksi) viisi metriä pitkää rankaa, ollaan jo järkevän toiminnan rajoissa. Yhden kolmosen kuiturillikan (10 litrainen) erikseen ottamisessa ei ole järjen häivää. Ei varsinkaan silloin, kun minimiehto ei täytykään.
PS. Tukintekoehdoissakin lukee yleisesti ,että rungosta on voitava valmistaa yksi vähintään 4,3 ,4,6 tai 4,9 metriä pitkä tukkipölkky. Lyhempiä mittoja ei sallita ennen, kun ko kriteeri täyttyy. Saman soisi kirjattavan ehtoihin kuitupuun kohdalla. Kuiturungon minimiehto tulisi olla, että rungosta on voitava valmistaa vähintään yksi viisi metriä pitkä ranka. Hankintahakkuilla jokainen voi toki toimia mielensä mukaan ja kerätä rassit niin tarkkaan, kun huvittaa.
Muistanko väärin,2,7 on apumitta ja kolmonen vähintään runko. Mutta oliko Luken tutkimusta, latvan pudotus sentillä lisäsi saantoa 1-2%. Ja kun ötököille PITÄÄ olla syömistä, kaikki hyvin?