Jalostettujen istutuskuusten kasvu on jo niin rivakkaa, että se laittaa metsänhoidon käytännöt uusiksi. Vuosikymmeniä takaperin viljelykuuset jäivät herkästi lehtipuiden jalkoihin. Tästä syystä kaikki lehtipuut neuvottiin raivaamaan varhaisperkauksessa nurin. Tähän tulee nyt suuri muutos.
Nykykuuset pärjäävät entistä paremmin kilvassa lehtipuiden kanssa. Samaan aikaan metsänkasvatuksen uudeksi tavoitteeksi on tullut yhden puulajin metsien sijaan sekametsät. Sekapuustoisuus parantaa metsien terveyttä, ravinnetaloutta, vähentää tuhoriskejä ja lisää metsien monimuotoisuutta. Sekametsän mahdollisuudet voidaan kuitenkin pilata jo taimikkovaiheessa.
”Meidän tuloksemme osoittavat, että viljelyketjun onnistuessa nykyisillä viljelykuusen taimilla on hurja vuosikasvu. Jos varhaisperkauksessa poistamme kaiken lehtipuuston, emme enää saa sinne lehtipuustoa kasvamaan kuusen kanssa samassa pituusvaiheessa”, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Saija Huuskonen.
Huuskonen on sekametsien kasvatusta tutkivan Sekava-hankkeen vetäjä. Nelivuotinen hanke on tulossa tänä vuonna päätökseensä ja loppuseminaari pidetään 28. marraskuuta. Yksi hankkeen keskeisimmistä tuloksista on, että varhaisperkauskäytäntöjä tulee muuttaa.
”Ripeäkasvuisessa istutuskuusikossa sekapuukoivut pitää jättää jo varhaisperkauksessa”, summaa hankkeessa tiiviisti mukana ollut erikoistutkija Jari Miina.
Koivujen säästämistä puoltaa jo se, että vesasyntyiset koivut lahoavat siemensyntyisiä herkemmin. Mikäli koivusekoitusta mielii pitää koko kiertoajan, tulee sekapuusto perustaa siemensyntyisistä koivuista. Niitä ei ole, jos kaikki on raivattu varhaishoidossa nurin.
Kymmeniätuhansia koetaimia
Sekava-hankkeessa selvitetään, miten sekametsät tulisi perustaa ja metsiä hoitaa, jotta sekapuustoisuus säilyisi kiertoajan loppuun asti. Samalla tarkoituksena on tarjota metsänuudistamiseen nykyistä tarkempia ja monipuolisempia ehdotuksia.
”Se ei aina ole mustikkatyyppi, laikkumätästys, kuusen istutus”, Huuskonen summaa.
Hanketta varten on perustettu kaikkiaan yli 280 koealaa ja mitattu runsaat 56 000 tainta. Niiden kasvua seuraamalla on tarkoitus selvittää, miten eri puulajit kasvavat suhteessa toisiinsa, miten taimikonhoito tulisi ajoittaa, minkä kokoisia lehtipuita uskaltaa jättää sekä miten kasvupaikka ja maantiede vaikuttavat puiden kasvuun ja kehitykseen. Ensimmäiset kokeet on perustettu vuonna 2020.
Viljelykoivu karkaa kasvussa
Jalkaudumme Huuskosen kanssa yhteen Sekava-hankkeen koealoista, Vesijaon tutkimusmetsään Padasjoelle. Se on yksi Luonnonvarakeskuksen kestokokeista, jota seurataan uudistamisesta lähtien vuosikymmeniä eteenpäin.
Liki kuuden hehtaarin hakkuuaukea on jaettu 24 koeruutuun. Maallikon silmään vuonna 2021 perustettu koetaimikko näyttää erikoiselta. Kullakin ruudulla kasvaa omanlaisensa pienoissekametsä. On kuusen istutusta ja männyn kylvöä, kuusen istutusta ja männyn istutusta, kuusen istutusta ja luontaista koivua. Jopa kuusen ja rauduskoivun sekaistutus löytyy. Kolmen kasvukauden jälkeen männyistä ja kuusista pisimmät ovat noin puolen metrin mittaisia. Myös luontaista koivua on tullut jonkin verran tyhjiksi jätettyihin mättäisiin.
”Varmasti toimivammat menetelmät yksijaksoisen sekametsänkasvatukseen on kuusen istutus ja hyödynnetään luontaista rauduskoivua sekapuustona. Toinen tapa on mänty-kuusi-sekametsä, ja siinä onnistuu molempien puulajien viljely.”
Koemetsään viljellyt jalostetut rauduskoivut sen sijaan ovat venähtäneet jo yli kaksimetrisiksi.
”Ensimmäisten vuosien tulokset osoittavat, että istutusrauduskoivun varhaiskehitys on niin paljon nopeampi, että emme saa yksijaksoista sekametsää viljellen kasvatettua siten, että istuttaisimme sekä kuusta että koivua”, Huuskonen kertoo.
Koivut huomioon läpi kiertoajan
Muutaman vuoden päästä Sekava-hankkeen kestokoetaimikoissa on edessä varhaisperkaus. Miten se tullaan toteuttamaan, on vielä työn alla.
”Selvän sapluunan virittäminen sekametsiin ei ole niin helppoa kuin se, että kuusen istutustaimikossa metrin pituusvaiheessa kaikki lehtipuu pois. Se oli helppo kirjoittaa ja hyvin helppo toteuttaa. Miten nyt saadaan käytäntö oppimaan tästä pois?” Miina pohtii.
Se tiedetään Sekava-hankkeen kertamittausaloista, joissa on tutkittu olemassa olevia sekametsiä, että kuusen kasvu ohittaa koivun vuotuisen pituuskasvun. Alkuvaiheessa koivujen pituuskehitys on rivakampaa, mutta koivun pituuskasvu suhteessa kuuseen hidastuu noin 20 vuoden iässä. Tämän takia taimikkoon voi jättää aavistuksen kuusia pidempiäkin koivuja.
”Jotta saamme koivut säilymään elinvoimaisina ja kasvukuntoisina kiertoajan loppuun asti, se edellyttää, että koivuilla on ollut kasvutilaa. Taimikonhoidossa ja harvennuksissa pitää koko ajan huolehtia myös koivujen latvuksista”, Huuskonen summaa.
Särkymävaraa pitää olla
Suositus jättää lehtipuustoa jo varhaisperkauksessa on johtanut kuusen istutustiheyksien laskemiseen. Nykyään metsänhoidonsuosituksissa kuusen istutustiheys on 1 500–1 800 tainta hehtaarille.
”On varmasti hyvä, että kuusenistutustiheyttä voidaan vähän alentaa. Huomioon pitää kuitenkin ottaa se, että myös tuhoriskit kuusentaimien varhaiskehityksessä voivat lisääntyä muuttavassa ilmastossa. Turvallisempi vaihtoehto ehkä olisi se 1 600 tainta hehtaarilla”, Huuskonen summaa.
Kuusentaimia voivat rokottaa kuivuus ja ahavatuhot. Toisaalta luontaisesti syntyneiden koivujen ja mäntyjen suurin uhka, ja samalla koko sekametsäosuuden lisäämiseen liittyvä merkittävin kysymysmerkki, ovat hirvituhot.
Metsäntutkimuslaitoksen sekametsäkokeet hirvi aikanaan tuhosi. Sekava-hankkeen koealat on käsitelty hirvituhoja torjuvalla Trico-karkotteella. Koivun taimet käsitellään kaksi kertaa vuodessa ja havupuun taimet syksyllä. Hyvä niin, sillä hirvi on selvästi vieraillut Padasjoen tutkimusmetsässä. Pihlajat on kaluttu ja yksittäisiä koivuja maisteltu. Lisäksi Trico-käsittelystä huolimatta muutamien männyntainten latvoja on jokin vioittanut.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Todella asiallista tutkimusta.
Ollaan reilu 10 vuotta harjoitettu mänty-kuusisekametsän kasvatusta siten, että männyt kylvettiin äestyksen yhteydessä ja kuuset n 1000 kpl/ha istuteiin seuraavana keväänä. Onnistunut usein erittäin hyvin, mutta muutamana keväänä mäntyjen itäminen on onnistunut huonosti, joten kasvamaan jäi pääasiassa kuuset. Hirvet saattavat syödä raudukset, joten taimikko saattaa silloin jäädä hieman harvaksi. Koeasetelma ei näemmä noteeraa mahdollista hirvituhoa. Olisiko kannattanut jättää joku koeala myös suojaamatta.
Ollaan siirrytty männyn osalta käsinkylvöön, jolloin metsuri polkee siemenen keveästi maahan, mikä tarjoaa paremman itävyyden. Koeasetelmassa ei siis luultavasti ole otettu huomioon mäntyjen itävyysvaihteluja eri keväinä, millä on kuitenkin suuri merkitys.
Ensi keväänä tehdään mänty-kuusi sekametsäkokeilu istuttamalla.
Kerran jätin kuusikon perkauksessa n 800 raudusta/ha paikkaan, jossa hirvistä ei ollut vaara. Systeemi onnistui hyvin. Kasvu oli hyvää ja ensiharvennuksen puumäärä normaalia suurempi poistettavien koivujen ansiosta.
Toistaiseksi vaikuttaisi, että 95% metsänomistajista ja ehkä myös metsäammattilaisista poistaa kaiken lehtipuun varhaisperkauksessa ja muunlainen toiminta on heidän mielestään tuhoontuomittua. Ehkäpä heitä löytyy tähänkin kommentoimaan.
Viimeisen varhaisperkauksen, jossa en ohjeistanut mitään, teetin kuusikkoon vuosi sitten MHY:llä. Jokainen lehtipuu oli poistettu myös aukkopaikoista. Annoin palautetta ja nykyään laitan kirjalliset ohjeet.
Tässä lisätiedot ja ilmoittautumislinkki Sekametsien kasvatusmallit -tutkimushankkeen webinaariin ti 28.11. klo 9-11.
https://www.lyyti.fi/p/Sekametsien_kasvatusmallit__SEKAVAhankkeen_loppuseminaari_5006/fi/sekametsien_kasvatusmallit_-_sekava-hankkeen_loppuseminaari
Kohta 1000ha sahhuukokemuksella voin sanoa että koskaan ei kukaan raivaa perkuilla niin huolelliseti lehtipuita pois että sieltä ei vähintään 20%lehtipuuta jäisi taimikkoon.
Siemensyntyisistä rauduskoivuista tulee vaistämättä ylispuita.
Jos taimitiheys on jo kuusella istutettaessa 1600 kpl/ha (joka sulkeutuu jo alle 5 m pituisena ja alkaa karsiintua riuuiksi) ja siihen jätetään joku sata koivua lisää, päästään varmuudella rajusti ylitiheään taimikkoon, jossa kuusen kehitys kärsii sekä ylitiheydestä, että koivujen varjostuksesta.
Siinä kestää suomalaisilla harvennusmalleilla vuosikymmeniä pidempään, ennen kuin kuusia alkaa järeytyä tukeiksi.
Pitää muistaa, että vain tukin kasvattaminen on metsätaloudessa kannattavaa.
Tiheiden kuitumetsien kasvatteleminen on varmasti kannattamatonta ja myös epäammattimaista puuhastelua.
Järkevä ratkaisu on istuttaa rauduskoivut, 1200 kpl, suuriin (400-500 l) mättäisiin, ensiharventaa jo hyvin varhain tiheyteen 600 r/ha, mikä alkaa kasvattaa tehokkaasti vaneritukkia hyvälatvaisessa metsässä.
Kun tällaissa taimikossa koivujen väleissa pidetään vesaikko hyvin kurissa, koivujen alle spurttaa hyvin nopeasti täysitiheä kuusikko heti eh:n jälkeen, jota sekin kannatta harventaa jo 2-3 metrisenä 3 metrin puuväleihin eli n. 1000 r/ha.
Kun koivikko väljennetään 6-8 v EH:n jälkeen vielä hyvälatvaisena tiheyteen 300 r/ha, lisävalo kirittää kuusia lisä kasvuun ja niille ensiharvennus (tiheyteen 600 – 700 r/ha) voidaan tehdä yhtä aikaa koivujen taitavan päätehakkuun kanssa n. 35-40 v istutuksesta.
Näin saadaan metsämaalle hyvä lepo- ja virkistysaika koivulla, mikä valmistaa myös kuusta terveemmäksi ja nopeakasvuisemmaksi.
Istutusta edellyttävässä maanmuokkauksessa tuoreilla kankailla ojien perkaus tai kaivaminen on välttämätöntä. Liika märkyys ja korkea pohjavesi varmasti tuhoaa hyvän kasvun.
Järkevintä on tietysti tehdä ns. ajouramätästys, jossa 3-4 m leveät ja loivareunaiset ojat 20 m välein antavat tarvittavat maat mättäisiin ja toimivat myöhemmin ajourina.