Ladataan...
Sekametsät mullistavat varhaishoidon, vanhat ohjeet päivitettävä
Puhtaiden kuusikoiden aika on tullut päätökseen, ja nyt tavoitellaan sekapuustoisuutta. Jotta hyväkasvuisesta kuusentaimikosta kasvaa sekametsä, täytyy vanhat taimikonhoito-opit päivittää.
Tilaajille
Todella asiallista tutkimusta.
Ollaan reilu 10 vuotta harjoitettu mänty-kuusisekametsän kasvatusta siten, että männyt kylvettiin äestyksen yhteydessä ja kuuset n 1000 kpl/ha istuteiin seuraavana keväänä. Onnistunut usein erittäin hyvin, mutta muutamana keväänä mäntyjen itäminen on onnistunut huonosti, joten kasvamaan jäi pääasiassa kuuset. Hirvet saattavat syödä raudukset, joten taimikko saattaa silloin jäädä hieman harvaksi. Koeasetelma ei näemmä noteeraa mahdollista hirvituhoa. Olisiko kannattanut jättää joku koeala myös suojaamatta.
Ollaan siirrytty männyn osalta käsinkylvöön, jolloin metsuri polkee siemenen keveästi maahan, mikä tarjoaa paremman itävyyden. Koeasetelmassa ei siis luultavasti ole otettu huomioon mäntyjen itävyysvaihteluja eri keväinä, millä on kuitenkin suuri merkitys.
Ensi keväänä tehdään mänty-kuusi sekametsäkokeilu istuttamalla.
Kerran jätin kuusikon perkauksessa n 800 raudusta/ha paikkaan, jossa hirvistä ei ollut vaara. Systeemi onnistui hyvin. Kasvu oli hyvää ja ensiharvennuksen puumäärä normaalia suurempi poistettavien koivujen ansiosta.
Toistaiseksi vaikuttaisi, että 95% metsänomistajista ja ehkä myös metsäammattilaisista poistaa kaiken lehtipuun varhaisperkauksessa ja muunlainen toiminta on heidän mielestään tuhoontuomittua. Ehkäpä heitä löytyy tähänkin kommentoimaan.
Viimeisen varhaisperkauksen, jossa en ohjeistanut mitään, teetin kuusikkoon vuosi sitten MHY:llä. Jokainen lehtipuu oli poistettu myös aukkopaikoista. Annoin palautetta ja nykyään laitan kirjalliset ohjeet.
Tässä lisätiedot ja ilmoittautumislinkki Sekametsien kasvatusmallit -tutkimushankkeen webinaariin ti 28.11. klo 9-11.
https://www.lyyti.fi/p/Sekametsien_kasvatusmallit__SEKAVAhankkeen_loppuseminaari_5006/fi/sekametsien_kasvatusmallit_-_sekava-hankkeen_loppuseminaari
Kohta 1000ha sahhuukokemuksella voin sanoa että koskaan ei kukaan raivaa perkuilla niin huolelliseti lehtipuita pois että sieltä ei vähintään 20%lehtipuuta jäisi taimikkoon.
Siemensyntyisistä rauduskoivuista tulee vaistämättä ylispuita.
Jos taimitiheys on jo kuusella istutettaessa 1600 kpl/ha (joka sulkeutuu jo alle 5 m pituisena ja alkaa karsiintua riuuiksi) ja siihen jätetään joku sata koivua lisää, päästään varmuudella rajusti ylitiheään taimikkoon, jossa kuusen kehitys kärsii sekä ylitiheydestä, että koivujen varjostuksesta.
Siinä kestää suomalaisilla harvennusmalleilla vuosikymmeniä pidempään, ennen kuin kuusia alkaa järeytyä tukeiksi.
Pitää muistaa, että vain tukin kasvattaminen on metsätaloudessa kannattavaa.
Tiheiden kuitumetsien kasvatteleminen on varmasti kannattamatonta ja myös epäammattimaista puuhastelua.
Järkevä ratkaisu on istuttaa rauduskoivut, 1200 kpl, suuriin (400-500 l) mättäisiin, ensiharventaa jo hyvin varhain tiheyteen 600 r/ha, mikä alkaa kasvattaa tehokkaasti vaneritukkia hyvälatvaisessa metsässä.
Kun tällaissa taimikossa koivujen väleissa pidetään vesaikko hyvin kurissa, koivujen alle spurttaa hyvin nopeasti täysitiheä kuusikko heti eh:n jälkeen, jota sekin kannatta harventaa jo 2-3 metrisenä 3 metrin puuväleihin eli n. 1000 r/ha.
Kun koivikko väljennetään 6-8 v EH:n jälkeen vielä hyvälatvaisena tiheyteen 300 r/ha, lisävalo kirittää kuusia lisä kasvuun ja niille ensiharvennus (tiheyteen 600 – 700 r/ha) voidaan tehdä yhtä aikaa koivujen taitavan päätehakkuun kanssa n. 35-40 v istutuksesta.
Näin saadaan metsämaalle hyvä lepo- ja virkistysaika koivulla, mikä valmistaa myös kuusta terveemmäksi ja nopeakasvuisemmaksi.
Istutusta edellyttävässä maanmuokkauksessa tuoreilla kankailla ojien perkaus tai kaivaminen on välttämätöntä. Liika märkyys ja korkea pohjavesi varmasti tuhoaa hyvän kasvun.
Järkevintä on tietysti tehdä ns. ajouramätästys, jossa 3-4 m leveät ja loivareunaiset ojat 20 m välein antavat tarvittavat maat mättäisiin ja toimivat myöhemmin ajourina.