Lapin yhteismetsän hoitokunnan sihteerin, metsänhoitaja Jukka Aulan laskelma havainnollistaa, miksi yhteismetsän uudistusaloilla ei näy siemenpuita, vaan männylle uudistettavat aukot kylvetään koneellisesti. Kyse on rahasta.
Sekä siemenpuu- että kylvöalat äestetään, joten maanmuokkauksen kustannus on sama.
Metsä-äestyksen yhteydessä tehtävästä konekylvöstä veloitetaan 40 euroa lisää. Hehtaarin annos männyn siemeniä, noin 300 grammaa, maksaa 270 euroa. Hinnat kuvaavat yksityismetsien hintatasoa Lapissa viime vuonna.
Siemenpuuhakkaaja säästi siis uudistamiskuluissa 310 euroa hehtaarilla – mutta ilo jää laimeaksi.
Siemenpuita on jätettävä 15–20 kuutiometriä hehtaarille. Niiden kantoraha-arvo on 900–1 200 euroa. Tämän verran siemenpuuhakkaajalta siis jää päätehakkuussa puun myyntituloja saamatta. Mäntytukin kantohinnaksi on oletettu 60 euroa.
Avohakkaajalle jää siten 590–890 euroa hehtaaria kohden enemmän kuin siemenpuuhakkaajalle, kun kylvökulut on vähennetty puunmyyntituloista.
Siemenpuiden kasvu jää vähäiseksi
Siemenpuiden poistaminen syntyvän taimikon päältä voi vähäisen puumäärän vuoksi olla vaikea järjestää. Tällainen kohde kiinnostaa puunostajia vain, jos lähistölle sattuu muita leimikoita.
”Omana leimikkonaan siemenpuiden poistokohde alkaa kiinnostaa ostajia vasta, kun pinta-alaa on yli kymmenen hehtaaria”, Aula havainnollistaa.
Periaatteessa siemenpuut tuottavat lisää puuta viimeisinä vuosinaan, mutta lisäkasvun arvo jää vähäiseksi.
Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes laskee, että Lapissa hehtaarille jätetyt 50 siemenpuuta kasvavat vuodessa 0,2 kuutiometriä, eli viidessä vuodessa yhden kuutiometrin.
Eteläisessä Suomessa siemenpuusto voisi kasvaa viidessä vuodessa 1,5 kuutiometriä.
Usein siemenpuita menetetään paljon tätä enemmän.
”Siemenpuualat ovat herkimpiä myrskytuhoille”, Aula vakuuttaa.
Aulan mukaan taimikko syntyy nopeammin kylväen kuin siemenpuuhakkuuta käytettäessä.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Aloitetaan toteamalla että en ole ikinä tehnyt siemenpuu hakkuuta enkä näillä näkymin tule tekemään.
Ensimmäisellä ostamallani tilalla oli siemenpuut jätetty yhdelle muutaman hehtaarin kuviolle ja hakkautin ne viime vuonna pois, ensiharvennuksen jälkeen. Yksikään ei ollut kaatunut tuulessa, yksi oli kuollut pystyyn ja keloutunut. Siitä saatiin hieno säästöpuu. Hinta oli hyvä päätehakkuuhinta. Kantojen ja tukkien lustoista näkee kuinka luston paksuus on moninkertaistunut siemenpuuhakkuun jälkeen.
Metsänhoidon asiantuntija Markku Remes esittää artikkelissa, että eteläisessä Suomessa 50 siemenpuuta kasvaa viidessä vuodessa 1,5 kuutiometriä. Jos oletetaan, että siemenpuiden kasvu ei lisääntyisi ollenkaan siemenpuuhakkuun jälkeen niin metsä ennen päätehakkuuta kasvaisi vuodessa 400 runkoa / 50 runkoa * 1,5m / 5 = 2,4m3 vuodessa. Aika heikko kasvu Etelä-Suomeen. Käytännössä kuitenkin siemenpuiden kasvu moninkertaistuu siemenpuuhakkuun jälkeen.
Syy miksi en itse tee siemenpuuhakkuita on jalostettujen siementen tai taimien käyttö – asia jota ei artikkelissa mainita ollenkaan.
Siemenpuissa on hyviäkin puolia. Siemenet varisevat niistä juuri oikeaan aikaan keväällä hyödyntämään kevätkosteuden. Kylvö taasen saattaa joskus venyä pitkälle kesään. Siemenpuut myös suojaavat itäviä taimia polttavalta paahteelta helteellä ja rankkasateelta ja raekuuroilta. Nyt on viime vuosina ollut kuivia ja helteisiä kesiä, jolloin kaikki varjostus paahteelta on tullut tarpeeseen. Kylvöjä on kuivuuden takia epäonnistunut, mutta siemenpuiden varjossa taimia on voinut säästyä hengissä. Kaikki ei siemenpuita käytettäessä ole sen yhden kesän säiden varassa, koska siemeniä puista varisee toisinakin keväinä, jolloin säät voi olla paremmat itämiselle ja alkukehitykselle. On myös paikkoja joissa muokkaus ei välttämättä ole tarpeen. Näihin siemenpuut sopii myös hyvin. Pienellä aukolla voi riittää yksi juotti siemenpuita mikä on helppo yhtä ajouraa pitkin korjata helposti ja vähillä vaurioilla pois kun viereisiä kuvioita hakataan. Siinä on myös kulkureitti taimikon yli. Siemenpuista variseva siemen on myös geneettisesti monipuolista ja varmasti juuri sille alueelle sopivaa.
Joskus on pakko jättää siemenpuita, jos maasto on niin vaikea, ettei sinne pääse koneilla kylvämään, esim. kivistä
Minulla on tapaus, jossa siemenpuuasento taimettui erittäin huonosti. Metsuri kuokki sitten laikkuja ja alue taimettui lopulta niiden ansiosta.
Maasto voi myös vaihdella siten, että osa alueesta heinittyy, minkä vuoksi siihen ei pääse siemenpuuasennossa syntymään kunnon taimikkoa.
Joku siemenpuurivi etenkin paahteisessa rinteessä saattaa olla eduksi.
Totta on sekin, että kylvöjä on epäonnistunut kuivuuden takia ja ollaan jouduttu täydennysistuttamaan. Ollaan siirrytty, varmempaan ja toki kalliimpaan tapaan, käsinkylvöön, jossa metsuri kylvää siemenet äestysuraan ja polkee ne kevyesti maahan, jolloin ne eivät kuiva niin helposti.
Jos ei uskalla istuttaa, niin on siis erilaisia tapoja saada mäntytaimikko syntymään. Paikallisilla oloilla on luultavasti suuri merkitys mitä kannattaa käyttää.