Suomalaista koivukuitua seilaa vastarannoille

Suomen satamissa lastataan tällä hetkellä koivukuitupuuta laivoihin, jotka suuntaavat Ruotsiin, Puolaan ja muuallekin Itämeren alueelle.

Tapio Haavisto toi lastin koivupuuta Karhusaaren satamaan laivausta odottamaan. (Kuvaaja: Johannes Tervo)

Suomalaiset metsäjohtajat ovat mieluusti muistuttaneet, että Itämeren allas on yhtenäinen puunhankinta-alue. Heille se tarkoittaa lähinnä mahdollisuutta ostaa kuitupuuta, jotta kotimaisen puun hinnat on kyetty pitämään kurissa.

Samaan ideaan näyttää hädän hetkellä takertuneen myös Metsäteollisuus ry, kun itäinen koivukuitupuuvirta katkesi.

”Tuonnin loppuminen tarkoittaa sitä, että metsäyhtiöt kääntävät katseensa kotimaan markkinoihin (…) mutta samalla katsotaan myös Ruotsiin ja Itämeren alueelle laajemmin”, lausui johtaja Maarit Lindström STT:lle pari viikkoa sitten.

Siinäpä katselevat – kotimaasta ei koivua irtoa juuri nykyistä enempää. Kovin optimistiselta kuulostaa myös ajatus löytää koivua Itämeren rantametsistä.

Ruotsin koivuvarojen perään haikailu vaikuttaa lähinnä hämmentävältä.

”Ruotsissa ei ole tarjolla ylimääräistä lehtikuitupuuta. Tuomme osan Baltiasta ja aiemmin toimme sitä myös Venäjältä”, sanoo metsäjohtaja Linda Eriksson Ruotsin metsäteollisuuden etujärjestöstä.

Suomi ei ole ainoa maa, jolle itäpuun virran kuihtuminen tietää hankaluuksia. Siksi erityisesti koivukuitupuuvirta saattaa kääntyä Suomesta etelään.

Länsirannikon satamien kautta raakapuuta vievän ja tuovan Fornello Oy:n toimitusjohtaja Juhani Koskiranta kiteyttää markkinoille Venäjän hyökkäyksen myötä kärjistyneen tilanteen.

”Maailmalla on nyt pula kaikesta puupohjaisesta raaka-aineesta.”

Viestit kertovat vahvoista ostohaluista. Parhaimmillaan Itämeren altaan alueella koivukuitupuueristä tarjotaan hintoja, jotka lähentelevät tukkipuun hintoja.

Selluyhtiöiden ahdinkoa pahentaa sekin, että koivuja kärkkyvät myös puuvarastoihinsa täydennystä haalivat Itä-Suomen energiayhtiöt, joilta kiellettiin halvan itähakkeen autuus. Korkean lämpöarvonsa vuoksi koivusta kestäisi maksaa energialaitoksilla sen mitä kuitupuustakin maksetaan.

Myös Euroopan laajuiseen energiapulan ratkaisuksi on jo kyselty suomalaista puuta, muun muassa havukuitua.

Puola haalii koivua

Suomalaista koivukuitupuuta viedään nyt Puolan lisäksi Ruotsiin. Koskiranta arvioi, että pula puusta jatkuu niin kauan, kun Venäjään kohdistuvat pakotteet ovat voimassa. Puhutaan siis todennäköisesti vähintään useista vuosista.

Eteläisen Metsäreviirin puukauppayhtiö Nyvedillä on vuosikymmenten kokemus raakapuun viennistä, vaikka toimitusjohtaja Jarmo Reiman muistuttaakin, että suurin osa yhtiön kauppaamasta puusta toimitetaan kotimaisille jalostajille.

”Vientikauppaa tehdään sen verran, että markkinat pysyvät virkeinä.”

MTK:n metsäasiantuntija Pauli Rintala ennustaa, että myös suomalainen havutukki saattaa löytää tiensä Baltian sahojen teriin. Sekä Viro että Latvia ovat viime vuosina tuoneet runsaasti sahatavaraa jatkojalostettavaksi Valko-Venäjältä ja Venäjältä. Nyt vaje pitää korvata tavalla tai toisella, jotta baltit pystyvät täyttämään toimitussopimuksensa asiakkailleen EU:n ja Britannian alueella.

Havutukkia Baltiaan?

Viron metsänomistajien ykkösedunvalvoja, Erametsaliitin toiminnanjohtaja Jaanus Aun ei pidäkään Rintalan profetiaa ollenkaan mahdottomana.

”Viroon on vuosittain tuotu noin miljoonan kuution verran sahatavaraa. Nyt tätä erää ei tule, joten virolaissahojen pitäisi lisätä sahausta. Se lisää tukin tarvetta. Tähän mennessä Viroon on tuotu tukkieriä sekä Ruotsista että Puolasta.”

Kuitupuulle Virossa ei ole kysyntää, joten sen kysynnän määrittävät ulkomaiset ostajat Ruotsissa ja Suomessa. Ruotsi on suurin ostaja, mutta suomalaisyhtiöilläkin on edustajansa Virossa. Lisäksi Tornator omistaa metsää Virossa.

Lisää kuitupuuta ei ole luvassa Latviankaan metsistä. Latvian metsäteollisuusyritysten liiton toimitusjohtaja Kristaps Klauss kertoo vielä Viroakin hurjemmista hintanoteerauksista viime viikkojen aikana, mikä kertoo kovenevasta kysynnästä.

”Koivukuitupuulla puhutaan 80 euron kuutiokohtaisista satamahinnoista ja hinnat näyttävät olevan edelleen nousemassa. Valtion metsien huutokaupoissa tietyistä koivueristä on tarjottu jopa sata euroa kuutiolle.”

Latviassa kuten Virossakaan ei ole omia sellutehtaita, joten huomattava osa kuitupuusta viedään, molempien suurin kuitupuun ostaja on Ruotsi. Vuosittainen vientimäärä on kaksi miljoonaa kuutiota, siitä kaksi kolmasosaa on koivua.

Myös Latviassa on akuutti sahatavarapula, kun Valko-Venäjän ja Venäjän noin miljoonan kuutiometrin tuonti on loppunut. Vajetta koetetaan osittain omaa sahausta lisäämällä.

Se taas on nostanut tukin hintoja melkoisesti. Nyt havutukin kuutiohinta sahalla on Klaussin mukaan 120–140 euroa kuutiolta. Vuosi sitten vastaava hinta oli 80–90 euroa.

”Sahojen maksukyky on hyvä, koska sahatavaran hinta on korkealla. Lisäksi sahauksen sivutuotteista maksetaan erinomaista hintaa, mikä johtuu muun muassa energiapuun kallistumisesta.”

Artikkeli julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 7/2022

Kommentit (1)

  1. Siis Suomessa on kaikki puu HALPAA.
    Saa mennä polttoon näillä hinnoilla.
    M.O.T.

Puukauppa Puukauppa

Kuvat