Tästä on kyse: FSC-Mix-leimattuihin puujalosteisiin voidaan käyttää myös muualta kuin FSC-sertifioiduista metsistä korjattua, niin sanottua kontrolloitua puuta, kunhan hakkuussa ei vaaranneta metsän luontoarvoja.

Tätä varten on tehty valtakunnallinen kartoitus, jossa julkisia tietolähteitä, muun muassa Metsäkeskuksen tietoja käyttäen selvitettiin mahdollisesti korkean suojeluarvon metsät, eli HCV-metsät (englanniksi high conservation value).

Metsäyhtiöille ja sahafirmoille kartat HCV-metsistä on jaettu kevään kuluessa. Metsänhoitoyhdistykset ovat saaneet kartat aivan viime päivinä käyttöönsä. Metsänomistajille ei ole tarkoituskaan antaa avoimesti tietoa millaisia luontoarvoja heidän metsissään mahdollisesti piilee.

Euroja ja lahoja haapoja

Metsälehti tutustui kahteen HCV-merkinnän saaneeseen kohteeseen Päijät-Hämeen pohjoisosissa.

Varmistimme ensin, mitä tietoja Metsäkeskuksen tietojärjestelmissä kyseisistä kohteista oli. Ensimmäisellä kohteella ei ollut mitään merkintöjä – puusto oli luokiteltu hakkuukypsäksi talousmetsäksi. Toisella HCV-kohteellamme oli maininta mahdollisista luontoarvoista, mikä osoittautuikin maastossa vähintään oikeaan osuvaksi.

Ensiksi vierailimme suomalaisittain epätavallisen järeässä tukkikuusikossa, joka on valikoitunut mahdolliseksi HCV-alueeksi runsaan puustonsa ja laajuutensa vuoksi.

Lehtomaisen kasvupaikan kuusikko oli istutettu todennäköisesti sotien jälkeen. Kyse saattoi olla vanhasta kaskialueesta, joka tapauksessa kuusikkoa oli useiden kymmenien hehtaarien alueella.

Puuvaranto oli kasvanut huimaksi: tasaikäisen kuusikon pohjapinta-alaksi mittasimme luokkaa 45 neliötä ja puuston pituus varovasti arvioiden 30 metriä. Se merkitsee yli 500 kuution hehtaaripuustoa laajalla alueella.

Luontoarvoja kohteella ei ollut. Vuosikymmeniä sitten harvennetussa metsässä oli harvakseltaan lehtipuita eivätkä kuusetkaan olleet vielä sortuneet maalahopuiksi.

Tämän kohteen hakkaamista HCV-merkinnän ei pitäisi estää.

Toinen HCV-kohde oli upea – erikoista, ettei sitä ole suojeltu. Yli 80 hehtaaria kirveenkoskematonta vanhojen haapojen ja monien kuutioiden näreitä louhikkoisella, reheväpohjaisella mäellä.

Alueelle oli aikanaan rakennettu metsäautotie, mutta se näyttää jääneen käyttämättä. Tuulenkaatamat puut tukkivat kulun. Jätöksistä päätellen metsot ovat hyödyntäneet tienpohjaa kiviä syöden sekä soidinmenoissaan. Metsän puolella maassa lojuu runsaasti lahopuuta. Lajit tunteva biologi löytäisi alueelta varmasti lukuisia harvinaisia metsälajeja. Noin viidentoista metrin korkeudelta haaroittuneessa paksun kaarnan tyvelleen kasvattaneessa koivussa on suuri petolinnun pesä. Pienialaiset suolämpäreet rikastuttavat metsäaluetta.

Tällaista kohdetta emme olisi kuvitelleet löytävämme suomalaisessa talousmetsässä. Mikään laki ei estäisi metsänomistajaa hakkaamasta kohdetta. HCV-merkintä kuitenkin edellyttää vähimmillään, että kohteen luontoarvot otetaan mahdollisessa hakkuussa huomioon. Puuston huonolaatuisuus huomioon ottaen paras ratkaisu tällaisessa metsässä saattaisi olla alueen vapaaehtoinen suojelu.

”Riskikohteiden kartoitus”

Kartoituksen on Metsäteollisuuden toimeksiannosta tehnyt Tapio. Johtava asiantuntija Lauri Saaristo kertoo, että lähtötietoina on käytetty Metsäkeskuksen Mete-aineistoa (tieto metsälain suojaamista kohteista) ja luontoarvokarttoja. Mahdollisia kohteita on karsittu myös kemeratietojen perusteella.

Lisäksi HCV-alueiden jäljittämisessä on käytetty Suomen ympäristökeskuksen Zonation-järjestelmää, jonka perusteella on arvioitu alueen lahopuurunsauden todennäköisyyttä.

”Aineistoja on suodatettu FSC-kriteerien perusteella”, Saaristo kertoo.

Hänen mukaansa HCV-kartoitus ei luo yhtään uutta hakkuukieltoaluetta.

”Kohteet on valittu sen perusteella, että puun ostajien on varmistuttava, onko alueella luontoarvoja ja toimittava niin, että todettuja luontoarvoja ei vaaranneta.”

Hänen mukaansa HCV-kartoille on viety eteläisimmästä Suomesta yli 20 hehtaarin kohteet, Keski-Suomesta 50 hehtaarin ja Pohjoisesta yli sadan hehtaarin alueet. Tärkein kriteeri on ollut alueen runsas puusto.

• Lisää aiheesta: FSC-myrsky ei laannu

Kommentti: Miksi taas tämä salaperäisyys

Metsänomistajille HCV-karttoja ei ole tarkoitus jakaa.

Tätä on vaikea ymmärtää. Se, että esimerkiksi kuvailemamme upea haapa-aarniometsä on säästynyt, on vain ja ainoastaan metsänomistajan ansiota. Mikään ei olisi estänyt häntä hakkaamasta metsää, mutta omalla päätöksellään omistaja on päättänyt säästää alueen – sama koskee kaikkia HCV-kohteita.

Erityisesti ympäristöviranomaiset ovat vuosikymmenien saatossa tehneet lukemattomia onnettomia yrityksiä ottaa yksityisten maita salaa kaikenlaisiin suojelu- ynnä Natura-ohjelmiin – siitä on aina seurannut sekä riitoja että erinäisiä aavistushakkuita.

Niin käy tasan varmasti nytkin, kunhan HCV-kartat jostain vuotavat julki.

Eikö tässä tapauksessa olisi voitu edes yrittää luottaa maanomistajiin….

MIKKO RIIKILÄ, SAMI KARPPINEN

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.