”Tärkeintä on kuviokoko”

Suomen metsätaloudessa on paljon korjattavaa, Matti Kärkkäinen tietää ja kertoo, mitä pitäisi tehdä.

Sähkölinjan ja tien väliin jäävä alue on metsänomistajalle hukkamaata. (Kuvaaja: Matias Honkamaa)

Ajamme metsänomistaja ja professori Matti Kärkkäisen kyydissä pitkin Ylä-Savon pikkuteitä. Talo siellä, toinen täällä.

”Aika harvassa on ympärivuotinen asukas.”

Pysähdymme tienvarteen, toisella puolella tietä on raivattavaa peltoa, toisella metsää. Taustalla on tilusvaihto, jota Kärkkäinen esittelee innostuneesti.

Kun naapurina on toinen tehokkaasti alkutuotantoon satsaava, niin keskinäinen ymmärrys luo mahdollisuuksia. Kärkkäinen antoi kymmenen hehtaaria pelloksi sopivaa, savipohjaista metsämaata ja sai vaihdossa samanarvoisen metsäpalstan oman tilan rajanaapuriksi. Naapuri, joka on iso karjatilallinen, sai ison, yhtenäisen peltoaukean.

Välirahaa ei käytetty. Nyt tien toisella puolella harjoitetaan tehomaataloutta ja toisella puolella tehometsätaloutta.

”Tilusten muotoilu on tärkeämpää kuin pelkkä pinta-alan lisääminen.”

Vähintään viiden hehtaarin kuvioita

Hän korostaa, että ei osta hehtaareita, vaan kasvattaa lohkoja ostamalla naapuritiloja. Tällaisten kauppojen kypsyminen saattaa tosin kestää kaksikymmentä vuotta.

Kärkkäinen painottaa toistuvasti, että metsäpolitiikan tekijät ovat väärillä jäljillä kun puhuvat tilakoon kasvattamisesta. Hän luettelee, että tärkeintä on kuviokoko, seuraavaksi tärkeintä lohkon koko, ja vasta sitten jos ollenkaan, tärkeää on tilakoko.

”Jos palstat ovat kaukana toisistaan, niin tilakoko ei anna mitään lisäetua.”

Kärkkäinen on pyrkinyt vähintään viiden hehtaarin kuvioihin ja sanoo sen sopivan ohjeeksi myös pienille tiloille. Hän laskee, että 30 hehtaarin tilalta voidaan tehdä viiden hehtaarin päätehakkuu kerran 15 vuodessa.

”Ministereiden ei pitäisi puhua 30 hehtaarin tilojen pienuudesta, vaan siitä, että kuvion keskikoko on naurettava 1,4 hehtaaria.”

Kuka ampuisi hirvet?

Kuviokoon lisäksi hirvikanta on aihe, johon Kärkkäinen palaa toistuvasti.

”Laatupuun tuottamisedellytykset on tahallisesti romutettu. Rauduskoivun viljelyn olen joutunut lopettamaan liian epätoivoisena.”

Haittojen hinnaksi on arvioitu vuositasolla sata miljoonaa euroa. Hänen mielestään hirvien talvikanta pitäisi palauttaa 1970-luvun tasolle eli 20 000:een, kun nyt ollaan 90 000:ssa.

Lain mukaan metsästyksestä määrää maanomistaja, mutta Kärkkäinen sanoo metsästäjien kaapanneen omistajalle kuuluvan vallan, koska eivät kuuntele maanomistajan tahtoa. Myönnetyistä hirviluvista käytetään sen verran kuin halutaan, vaikka ne on tarkoitettu käytettäväksi kaikki.

”Suomen tilanne on ainutlaatuinen. Isäntä eli maanomistaja kärsii haitat, joista vuokramies eli metsästäjä päättää.”

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 7/2017.

Kommentit (5)

  1. topintam

    Metsänomistajana olen pitäytynyt 5ha kuvioissa ja tyytyväinen 90 000 hirvikantaan. Se on parempi vuoden mittaan koko hirvi pakkasessa kuin pikkusen etujalkaa.

  2. A.Jalkanen

    Se hirvi pakkasessa korvannee taimituhot?

  3. topintam

    Kylläsevain,, 25kautta = 25 elukkaa vs. 5.

    Se on vaan reilusti isompi kattila mitä tulee kun lisää 20 hirveä keittoon.

  4. Onko ne kattilassa muhineet hirvet syöneet vain ja ainoastaan sinun taimia? Metsästäjänä ja tulevana metsänomistajana en pidä hirvien kasvattamista yksityisten metsänomistajien kustannuksella kestävänä ratkaisuna. Kumpi on kansantaloudelle tärkeämpää: riista- vai metsätalous? Tuskimpa valtion karja koko Suomen elättää…

  5. Olisikin vain taimikkotuhot ,muttako vuoden aikana kolme
    ihmistä menehtyi hirvikolareissa ja lukuisia vammautui pysyvästi,
    susista metsästäjä kyllä ovat huollissaan.

Metsänomistus Metsänomistus

Kuvat