Metsänhoitoyhdistysten määrä on viime vuosina vähentynyt rajusti. Tällä hetkellä yhdistyksiä on 66, ja jatkossa selvästi tätäkin vähemmän.
”MTK:n metsävaltuuskunta asetti 1990-luvulla tavoitteeksi, että yhdistysten määrä vähenee fuusioiden myötä sataan. Se saavutettiin 2013. Nyt maalina on 20 palveluvalikoimaltaan yhtenäistä, ketjutoimintaan kykenevää yhdistystä vuonna 2030”, määrittelee metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.
Entistä suuremmat metsänhoitoyhdistykset nähdään keinoksi menestyä, kun kilpailu entistä vaativamman ja kaupunkeihin muuttavan metsänomistajakunnan haluamista palveluista kovenee.
”Nyt on osattava katsoa 2030-luvulle, nykyisellään metsänhoitoyhdistykset eivät jatkossa pärjää”, ennakoi Keski-Suomessa toimivan Metsänhoitoyhdistys Päijänteen puheenjohtaja Markku Hatakka.
Yhdistysten suuri haaste kilpailussa metsänomistajien palvelumarkkinoilla ovat tietojärjestelmät. Metsäyhtiöillä on tarjota hienostuneita palveluohjelmia. Niissä yhdistykset ovat pahasti takamatkalla, samoin kuin oman toimintansa ohjausjärjestelmissä.
”Tietojärjestelmien kehittäminen on suurin ja kiireellisin korjattava asia”, korostaa metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon johtaja Pekka Sahlman.
Isoilla ei intoa uusiin fuusioihin
Useimmat tämän hetken isoista yhdistyksistä operoivat suunnilleen puolen maakunnan alueella, ja ne kokevat kokonsa riittävän kysyttyjen palveluiden tuottamiseen.
”Olen tähän asti puhunut fuusioiden puolesta, mutta en tällä hetkellä näe tarvetta aktiivisesti ajaa asiaa. Meillä painopiste tänä ja ensi vuonna on oman toiminnan kehittäminen. Lyhyellä aikavälillä fuusioita nopeampi tapa edetä yhdistysten kehittämisessä voisi olla ketjutoiminnan tiivistäminen”, Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan puheenjohtaja Antti Teivaala sanoo.
Pirkanmaa on liikevaihdoltaan mitaten Suomen suurimpia metsänhoitoyhdistyksiä.
”Tärkeintä on uskaltaa investoida uusiin työvälineisiin, jotta palveluita voidaan parantaa”, Teivaala huomauttaa.
Myös Päijänteen Hatakka näkee isojen yhdistysten liitoksissa myös haasteita.
”Vaarana on, että metsänomistajat eivät enää koe entistä suurempia yhdistyksiä omikseen.”
Hänen mukaansa on tärkeää miettiä tulevia toimipisteitä.
”Yhden hengen toimistoista pitää päästä eroon. Syrjäkylille ei jatkossa ole helppo saada metsäammattilaisia.”
Valtaosa yhä jäseniä
Vuonna 2015 lakisääteisestä metsänhoitomaksusta luovuttiin ja yhdistysten jäsenyys muuttui vapaaehtoiseksi. Noin 70 prosenttia metsänomistajista on yhä yhdistysten jäseniä, vaikka jäsenmäärä väheneekin parin kolmen prosentin vuosivauhtia – tämä kehitys halutaan kääntää.
Viime vuonna yhdistyskentän liikevaihto oli 300 miljoonaa euroa, joten metsänhoitomaksujen menetykset on kyetty kattamaan. Nyt rahaa hankintaan liiketoiminnasta ja vapaaehtoisin jäsenmaksuin.
Metsänhoitoyhdistyksille tukipalveluita tuottavan MHYP Oy:n toimitusjohtajan Jouni Tiaisen mukaan valtaosa yhdistyksistä ylsi viime vuonna voitolle, osa jopa hyvään tulokseen. Useimpien yhdistysten tase on vahva ja velkaa vähän.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.